Lue keskustelun säännöt.
Pettävätkö kaikki miehet?
16.08.2018 |
Uskoin aina ennen että miesten pettäminen on vain kulunut stereotypia mutta nyt kun olen 50v ja katson ympärilleni, niin ihan jokainen tuntemani mies on pettänyt vaimoaan tai tyttöystäväänsä. Tiede-lehdessä oli artikkeli että kolme neljästä miehestä pettää.
Kommentit (166)
Vierailija kirjoitti:
Naiset pettää yhtä lailla ja pettäminen oikeasti nykypäivänä hyväksytään. Ei sinua kukaan halveksi kadulla jos tiedetään että olet pettänyt. Korkeintaan sukulaiset katsovat hetken pahasti mutta siinä se. Et joudu vastuuseen asiasta eikä se oikeastaan kenellekään ulkopuoliselle edes kuulu. Lisäksi media on täynnä juttuja joissa puolustellaan tekoa. ”En saanut kotona” ”Puoliso on rasittava” ”Seksi kotona tylsää” jne.
Menepä kotiin kokeilemaan kuinka sinut rakastavasti hyväksytään hu@raamisen jälkeen! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen päälle 50v ja tiedän kyllä monta miestä, jotka ei ole pettäneet vaimoaan. Jopa omasta miehestä uskon, ettei ole pettänyt minua. Nykyään tuskin pystyy, kun on sairauksia niin paljon, että tuskinpa edes seisoisi jos pettämään pääsisikin.
Et siis tiedä, vaan uskot.
No mitäs tuon tietää, kun en ole ollut koko aikaa perässä vahtimassa. Sehän on vain uskon asia.
Kuinka moni nainen tietää, että mies on pettänyt. Nuoruudessani pelmusin muutaman naimisissa olevan miehen kanssa ja kenenkään vaimo ei tiedä näistä jutuista. En ole kyllä ylpeä näistä, mutta se osoittaa, että harva tietää puolisonsa pettäneen, joten minäkin sanon, että uskon, ettei mieheni ole pettänyt. On vähän asperger-sorttinen ja yksoikoinen luonteeltaan. Olisi vaikea kuvitella häntä pettämässä, koska se vaatisi hieman toisenlaista ajattelua, eikä niin yksoikoista, kuin hänellä on.
Ai niin, minäkään en ole pettänyt miestäni ikinä. Naimisissa on oltu kolmisenkymmentä vuotta
Vierailija kirjoitti:
Kaverini isä petti äitiään kun tämä oli synnyttämässä, oma setäni petti vaimoaan sihteerinsä kanssa, ystäväni mies petti kaverinsa kanssa... näitä riittää.
Tuntuu että miesten pettäminen on jotenkin luonnollistettu.
Oma äitini petti mun isäpuolta oman siskonsa miehen kanssa, sisko pyöritti kahta miestä seurustellessaan petti näitä vuorotellen, luokkalainen tyttö petti tarkoituksella jokaista poikaystäväänsä "näpäytyksenä" pojille, työpaikan pikkujouluissa naimisissa oleva perheenäiti lähti vieraan miehen matkaan. Kyllä naisetkin osaa.
Naisissa ärsyttävän piirre on se, että yritetään olla viattomia ja hyviä ihmisiä vaikka todellisuudessa olette sama tasoa miesten kanssa. Miehet ei yritä olla mitään muuta mitä ovat. Sanoisin, että sekä miehistä ja naisista 30% on oikeasti kilttejä ja hyviä ihmisiä. Niitä ei tosin löydy mistään, koska kestävä parisuhde on jokaisella ja kaveripiiri on vakiintunut jo hyvissä ajoin.
Jokainen exäni on pettänyt. Nyt parisuhde kestänyt 3v ei tietääkseni ole pettänyt, mutta kynnys luottaa on hemmetin korkea..(
Vierailija kirjoitti:
Kaverini isä petti äitiään kun tämä oli synnyttämässä, oma setäni petti vaimoaan sihteerinsä kanssa, ystäväni mies petti kaverinsa kanssa... näitä riittää.
Tuntuu että miesten pettäminen on jotenkin luonnollistettu.
"Isä petti äitiään". Sukurutsaa.
Muuten sukupuoliyhteys vapaaehtoisten aikuisten kesken on täysin laillista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokainen exäni on pettänyt. Nyt parisuhde kestänyt 3v ei tietääkseni ole pettänyt, mutta kynnys luottaa on hemmetin korkea..(
Nainen vai mies? Villi arvaus että olet nainen. Miehistä ei ole rakkaussuhteisiin - vain pinnallisiin hyväksikäyttösuhteisiin (perhe, talous).
Petos on paha juttu, vie luottamuksen ja petetyltä itseluottamuksen.
Kuitenkin, ajatus seksuaalisesta pettämisestä on täysin opittu ja kulttuurisidonnainen juttu. Kirkon propagoimaa ihmisten alistamiseksi ja kontrolloimiseksi. Seksuaalisuuteen voi suhtautua toisinkin, ahdistumatta.
Älykäs tämän tajuaa ja asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, osastoon "biologinen tarve".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kaikki, kuten ei kaikki naisetkaan mutta ikävä kyllä varmaan suurin osa elämänsä aikana on pettänyt kumppaniaan tavalla tai toisella.
Minä pelkään aivan järkyttävän paljon sitä että nykyinen pettää... pelkään että hän kyllästyy minuun ja ihastuu toiseen. Pelko on niin suuri...
Oma poikaystävä selitti että ei pettäisi siksi kun ei saa siitä mitään. Ei kuulemma ole pystynyt edes laukeamaan yhden illan jutuissa ja hänen mielestään parisuhdeseksi on antoisampaa. Saa nähdä onko vielä tuota mieltä vuosien päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kiltit miehet petä, mutta nehän ei pääse naimisiin tai edes parisuhteisiin.
Kokemattomilla miehillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka he reagoisivat, jos olisivat parisuhteessa ja tilaisuus pettämiseen tulisi.
Jokainen terve ihminen harrastaa seksiä kun tarjoutuu tilaisuus. Tässä ei ole eroa sukupuolten välillä.
Naiset ehkä osaavat tehdä sen salassa sosiaalisesti miehiä taitavampina ja harkitsevampina (siis keskimäärin).
Uskollista ei ole, sillä jokainen ainakin ajattelee seksiä muun kuin kumppaninsa kanssa. Uskovaiset tietävät, että Jeesuskin sanoi näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiltit miehet petä, mutta nehän ei pääse naimisiin tai edes parisuhteisiin.
Kokemattomilla miehillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka he reagoisivat, jos olisivat parisuhteessa ja tilaisuus pettämiseen tulisi.
He pettäisivät kaikkein eniten, koska vihaavat naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kiltit miehet petä, mutta nehän ei pääse naimisiin tai edes parisuhteisiin.
Kokemattomilla miehillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka he reagoisivat, jos olisivat parisuhteessa ja tilaisuus pettämiseen tulisi.
He pettäisivät kaikkein eniten, koska vihaavat naisia.
Tämä on sekä käsittämätöntä että totta! Olen keskustellut jopa viisikymppisten, vuosikymmeniä naimisissa olleiden miesten kanssa joiden sävystä paistaa kauna ja viha kun selittelevät pettämistään:
”Minulla on alle kymmenen seksikumppania.”
Niin? Kuvitteleeko joku, että se nylkytys paranee seuraavalla kymmenyksellä tai ehkä tuottaa parempaa ihmisyyttä? Mitä helvettiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pölyamoristi kirjoitti:
Länsimaisessa parisuhdekonseptissa on jotain vialla. Jos ajatuksenjuoksu ei kulkisi niin mekaanisesti paneminen = pettäminen, moni parisuhde voisi paljon paremmin, ehkä pelastuisikin. "Pettämistä" olisi paljon vähemmän, jos vakisuhteen ulkopuolinen seksi ymmärrettäisiin yhdeksi luonnolliseksi osaksi elämää, tykkäsi ajatuksesta tai ei. Koska tavallistahan se ilmiselvästi lukujen valossa on - ellei halua ajatella että valtaosa ihmisistä on moraalittomia hirviöitä (ehdoton valtaosa tuntemistani ihmisistä on aivan tavallisia pulliaisia, yleisesti ihan hyväntahtoisiakin).
Monesti nämä pettämisestä vaahtoajat ovat itse mustavalkoisen yksioikoisia, mustasukkaisia, manipuloivia, tekopyhiä ja omistushaluisia - rikkovat esimerkiksi kirjesalaisuutta tiirailemalla puolison puhelinta, harjoittavat henkistä väkivaltaa kontrolloimalla toisen aikuisen ihmisen menemisiä ja tekemisiä. En ymmärrä miten tuollainen toiminta on puolusteltavissa? Ainakin se on moraalisesti kyseenalaisempaa kuin satunnainen suhteen ulkopuolinen seksi.
Pidempi suhde selän takana on minulla se raja, missä vaiheessa toivoisin vaimoni ottavan asian rehellisesti esille. Mutta pakottaa en siihenkään toista aikuista ihmistä tietysti voi. Tunnen vaimoni ja tiedän hänen olevan hyvä ihminen, mutta ihminen hänkin vain on. Se tieto riittää. Tekee lopulta omat ratkaisunsa.
Paljon auttaisi, jos parisuhteessa puhuttaisiin näistä asiosta ja myös päivitettäisiin odotuksia ja "sääntöjä", jos yksiavioisuus ei näytä toimivan vaan rajoittaa parisuhteen onnellisuutta. Lapsenomaisen loukkaantuneena ollaan kyllä eroamassa jo kumppanin yhdenkin hairahduksen takia, mutta paljon suurempaa henkistä kypsyyttä vaatii myöntää aikaisemmin sovittujen pelisääntöjen olleen epärealistisen rajoittavia. Koska sitähän ne usein on - arkitodellisuuteen sopimattomia -, jos kerran niin moni päätyy panemaan toisaalla.
On itsestään selvää, että sitoutumiskyvyttömien tulee etsiytyä kaltaistensa joukkoon. Harvemmin näistä asiaoista ”keskutelu” auttaa - se on manipulointia aina. Itse sen koin. Olin lataamokunnossa teidän ”poluamoristien” kuvioiden jäljliltä. Kaukana ihmisyydestä, ei hiventäkään oikeaa rakkautta. Ei koskaan enää. Pysykää koloissanne keskenänne.
Kuule, pysy sinä lataamossa. Ongelmasi oli ja on päässäsi, ei muissa ihmisissä.
Yleensä pettämiseen ei ole tarve täysin tyydyttävässä suhteessa. Ahdas ajattelu, kaavamainen tai puuttuva seksi, velvollisuusseksi ja puhumattomuus ajaa toiset sivusuhteeseen ja toiset pakkohoitoon.
Kumpi on terveempää reagointia.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen terve ihminen harrastaa seksiä kun tarjoutuu tilaisuus. Tässä ei ole eroa sukupuolten välillä.
Naiset ehkä osaavat tehdä sen salassa sosiaalisesti miehiä taitavampina ja harkitsevampina (siis keskimäärin).
Uskollista ei ole, sillä jokainen ainakin ajattelee seksiä muun kuin kumppaninsa kanssa. Uskovaiset tietävät, että Jeesuskin sanoi näin.
Älä projisoi omia syntejäsi ja epäihmisyyttäsi muihin. Terapeutin käsky.
En usko että kaikki miehet pettävät. Isoisäni ja isäni eivät ole sitä tehneet, vaikkakin muita ongelmia on ollut. Luotan mieheeni ja uskon hänen kunnioittavan minua, joten järkyttyisin todella jos hän pettäisi. Kyllä suhde on mielestäni ohi jos toinen pettää, ainakin minulta se on ohi. Sitä en vaan ymmärrä että miksei voida jutella asioista vaan pitää mennä panemaan selän takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pölyamoristi kirjoitti:
Länsimaisessa parisuhdekonseptissa on jotain vialla. Jos ajatuksenjuoksu ei kulkisi niin mekaanisesti paneminen = pettäminen, moni parisuhde voisi paljon paremmin, ehkä pelastuisikin. "Pettämistä" olisi paljon vähemmän, jos vakisuhteen ulkopuolinen seksi ymmärrettäisiin yhdeksi luonnolliseksi osaksi elämää, tykkäsi ajatuksesta tai ei. Koska tavallistahan se ilmiselvästi lukujen valossa on - ellei halua ajatella että valtaosa ihmisistä on moraalittomia hirviöitä (ehdoton valtaosa tuntemistani ihmisistä on aivan tavallisia pulliaisia, yleisesti ihan hyväntahtoisiakin).
Monesti nämä pettämisestä vaahtoajat ovat itse mustavalkoisen yksioikoisia, mustasukkaisia, manipuloivia, tekopyhiä ja omistushaluisia - rikkovat esimerkiksi kirjesalaisuutta tiirailemalla puolison puhelinta, harjoittavat henkistä väkivaltaa kontrolloimalla toisen aikuisen ihmisen menemisiä ja tekemisiä. En ymmärrä miten tuollainen toiminta on puolusteltavissa? Ainakin se on moraalisesti kyseenalaisempaa kuin satunnainen suhteen ulkopuolinen seksi.
Pidempi suhde selän takana on minulla se raja, missä vaiheessa toivoisin vaimoni ottavan asian rehellisesti esille. Mutta pakottaa en siihenkään toista aikuista ihmistä tietysti voi. Tunnen vaimoni ja tiedän hänen olevan hyvä ihminen, mutta ihminen hänkin vain on. Se tieto riittää. Tekee lopulta omat ratkaisunsa.
Paljon auttaisi, jos parisuhteessa puhuttaisiin näistä asiosta ja myös päivitettäisiin odotuksia ja "sääntöjä", jos yksiavioisuus ei näytä toimivan vaan rajoittaa parisuhteen onnellisuutta. Lapsenomaisen loukkaantuneena ollaan kyllä eroamassa jo kumppanin yhdenkin hairahduksen takia, mutta paljon suurempaa henkistä kypsyyttä vaatii myöntää aikaisemmin sovittujen pelisääntöjen olleen epärealistisen rajoittavia. Koska sitähän ne usein on - arkitodellisuuteen sopimattomia -, jos kerran niin moni päätyy panemaan toisaalla.
On itsestään selvää, että sitoutumiskyvyttömien tulee etsiytyä kaltaistensa joukkoon. Harvemmin näistä asiaoista ”keskutelu” auttaa - se on manipulointia aina. Itse sen koin. Olin lataamokunnossa teidän ”poluamoristien” kuvioiden jäljliltä. Kaukana ihmisyydestä, ei hiventäkään oikeaa rakkautta. Ei koskaan enää. Pysykää koloissanne keskenänne.
Kuule, pysy sinä lataamossa. Ongelmasi oli ja on päässäsi, ei muissa ihmisissä.
Yleensä pettämiseen ei ole tarve täysin tyydyttävässä suhteessa. Ahdas ajattelu, kaavamainen tai puuttuva seksi, velvollisuusseksi ja puhumattomuus ajaa toiset sivusuhteeseen ja toiset pakkohoitoon.
Kumpi on terveempää reagointia.
Kyse on vain siitä, että jokainen pysyy omassa kennelissään ettei vahinkoja tapahdu. Me olemme yksilöitä, osa haluaa panna kaikkea mikä liikkuu, toiset vaina rakastaan. Manipulointi ja palopuheet eivät auta, mutta avoin suhde on tärkeä asia kun huomaa ettei kykene yksiavioisuuteen, ei rakasta sillä tavoin.
Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pölyamoristi kirjoitti:
Länsimaisessa parisuhdekonseptissa on jotain vialla. Jos ajatuksenjuoksu ei kulkisi niin mekaanisesti paneminen = pettäminen, moni parisuhde voisi paljon paremmin, ehkä pelastuisikin. "Pettämistä" olisi paljon vähemmän, jos vakisuhteen ulkopuolinen seksi ymmärrettäisiin yhdeksi luonnolliseksi osaksi elämää, tykkäsi ajatuksesta tai ei. Koska tavallistahan se ilmiselvästi lukujen valossa on - ellei halua ajatella että valtaosa ihmisistä on moraalittomia hirviöitä (ehdoton valtaosa tuntemistani ihmisistä on aivan tavallisia pulliaisia, yleisesti ihan hyväntahtoisiakin).
Monesti nämä pettämisestä vaahtoajat ovat itse mustavalkoisen yksioikoisia, mustasukkaisia, manipuloivia, tekopyhiä ja omistushaluisia - rikkovat esimerkiksi kirjesalaisuutta tiirailemalla puolison puhelinta, harjoittavat henkistä väkivaltaa kontrolloimalla toisen aikuisen ihmisen menemisiä ja tekemisiä. En ymmärrä miten tuollainen toiminta on puolusteltavissa? Ainakin se on moraalisesti kyseenalaisempaa kuin satunnainen suhteen ulkopuolinen seksi.
Pidempi suhde selän takana on minulla se raja, missä vaiheessa toivoisin vaimoni ottavan asian rehellisesti esille. Mutta pakottaa en siihenkään toista aikuista ihmistä tietysti voi. Tunnen vaimoni ja tiedän hänen olevan hyvä ihminen, mutta ihminen hänkin vain on. Se tieto riittää. Tekee lopulta omat ratkaisunsa.
Paljon auttaisi, jos parisuhteessa puhuttaisiin näistä asiosta ja myös päivitettäisiin odotuksia ja "sääntöjä", jos yksiavioisuus ei näytä toimivan vaan rajoittaa parisuhteen onnellisuutta. Lapsenomaisen loukkaantuneena ollaan kyllä eroamassa jo kumppanin yhdenkin hairahduksen takia, mutta paljon suurempaa henkistä kypsyyttä vaatii myöntää aikaisemmin sovittujen pelisääntöjen olleen epärealistisen rajoittavia. Koska sitähän ne usein on - arkitodellisuuteen sopimattomia -, jos kerran niin moni päätyy panemaan toisaalla.
On itsestään selvää, että sitoutumiskyvyttömien tulee etsiytyä kaltaistensa joukkoon. Harvemmin näistä asiaoista ”keskutelu” auttaa - se on manipulointia aina. Itse sen koin. Olin lataamokunnossa teidän ”poluamoristien” kuvioiden jäljliltä. Kaukana ihmisyydestä, ei hiventäkään oikeaa rakkautta. Ei koskaan enää. Pysykää koloissanne keskenänne.
Kuule, pysy sinä lataamossa. Ongelmasi oli ja on päässäsi, ei muissa ihmisissä.
Yleensä pettämiseen ei ole tarve täysin tyydyttävässä suhteessa. Ahdas ajattelu, kaavamainen tai puuttuva seksi, velvollisuusseksi ja puhumattomuus ajaa toiset sivusuhteeseen ja toiset pakkohoitoon.
Kumpi on terveempää reagointia.
Polyt usein rumia läskejä. Nähty on.
Vierailija kirjoitti:
Ei kiltit miehet petä, mutta nehän ei pääse naimisiin tai edes parisuhteisiin.
No mun avomies on ns. kiltti. Viihtyy kotona, laittaa mielellään ruokaa ja huolehtii kodin siisteydestä (hän täyspäiväinen opiskelija, minä kokopäivätöissä). Tervehtii ja hyvästelee suukoin, halii paljon, kertoo rakastavansa päivittäin, antaa pyytämättä hierontoja. On ujo introvertti, joka harrastaa lukemista ja kitaransoittoa.
Kuitenkin on ulkonäöltään liikunnallinen ja kasvoiltaan klassisen komea, naiset kuolaa perään mutta tiedän ettei mies ikinä pettäisi.
Miksi ihmeessä hakeutua sitten ehdoin tahdoin yksiavioiseen suhteeseen jos tuon parempaan ihmisyyteen ei pysty - ja _tiedostaa_ sen _itse_. Kyllä silloin on valittu loukkaaminen - ja alitajuntainen sadismi.
Ohis.