yh isä pulassa parisuhteessa. jeesiä?

Sano naiselle, että aina kun huvittaa tulla, niin laittaa viestin etukäteen, että "tulen nyt, missä oot?"

Ilmaantuu sitten paikalle, kauppaan tai sitten kotiin.

Erittäin fiksu kirjoitus. Mielestäni nainen ei ymmärrä, eikä voikaan ymmärtää, koska ei ole ole omia lapsia, että lasten kanssa vietettyyn aikaan voi mennä paljon. Naisesi taitaa olla hieman mustasukkainen lapsistasi, vaikka kirjoituksesi perusteella heistä pitääkin. Ennustan teille kumminkin hyvää tulevaisuutta. Muista vähän enemmän kiinnittää huomiota naiseesi viesteillä tai pyytämällä kylään, kyllä se siitä:)

No onpas vaikeeta. Itse myös olen ollut lapssettomana naisena suhteessa yh-isän kanssa ja tosi paljon mukana kaikessa. Etkö voisi vaan yrittää keskustella asiasta ja rohkaista tulemaan milloin vaan haluaa. Pallohan on siis naisella. Aika outoa jos pitää aina erikseen pyytää. Tulee tunne, että ei ole täysillä mukana.

Kyllä mä nyt noin pitkän seurustelun jälkeen olettaisin, että toinen tulee ja menee melkein kuin kotonaan, kun on kerran avain annettu ja lupa olisi niin tehdä.

Ymmärrän sen, että toisen kotiin vaikea mennä kutsumatta...mutta naisen kiukuttelua en ymmärrä, enkä tuota että mikään ei käy. Lapsettomuus tuskin on se ongelma.

Hmm. Saatan ymmärtää molempia osapuolia. Itselleni tulee heti olo että tuppaudun jos ei erikseen pyydetä mukaan, jäänne nuoruuden mitättömästä itsetunnosta.

Ja tiedän tuon lapsiperheen elämän rytmin jossa ei ole niin paljon aikaa ajatella "ulkopuolista".

Naisystäväsi ei tosin taida olla ulkopuolinen jos hengaa teidän kanssa eli myös lasten.

Jos voin kysyä niin miksi ette ole asuneet yhdessä? Sillä tämä ongelma oikeastaan katoaisi jos nainen siis ymmärtää mitä teidän arki on.

Olet ollut 12v yh, ja lapset on alakouluiässä?

Tuntuisi todella oudolta koko ajan pyydellä. Tiedättekö aikataulujanne etukäteen? Jos voisitte jotenkin sopia ajankohdat, milloin hän tulee (jos hän ei kerran itse pysty ilmoittamaan tulohalukkuudestaan)?

Sopikaa, että tulee säännöllisesti joka toinen päivä, ja siinä se.

Luulen, että todellinen syy on nyt jossain muualla. Nainen ei vaan saa sanotuksi,mikä oikeasti vaivaa.

Pitäisikö teidän puhua täysin avoimesti, mitä kumpikin haluaa. Sinä olet melkoisessa ristitulessa tuossa tilanteessa. Lapset ovat tärkeitä, mutta niin nainenkin. Tunteeko hän olevansa tärkeä? Entä sinä? Mitä se avioliitto muuttaisi? Haluaako nainen lapsia? Pitävätkö lapsesi tästä naisesta, kuinka heillä sujuu?

Sopikaa vakiopäivä(t) jolloin hän tulee, joko osallistuu tai vaikka lukee kirjaa seuraten vierestä arkeanne.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Itse olen äiti ja mulla on vain yksi lapsi, mutta olen ihan hemmetin tuskastunut ja turhautunut siihen miten vaikeaa on olla parisuhteessa. Miehelläni ei ole omia lapsia, johtuuko se sitten juuri siitä että mihinkään ei voi tai osaa osallistua pyytämättä. Mulla ei riirä energia kaiken pyörittämisen lisäksi siihen että yrittäisin aikuista ihmistä vielä osallistaa meidän elämäämme.

Ja vielä tarkennukseksi, että asiaa on puitu moneen otteeseen ja olen yrittänyt pyytää häntä kertomaan mitä hän tarkoittaa silä, että "pyydän aina kun minä haluan jotakin ja kun minulle sopii,enkä silloin kun hän haluaa". Enhän minä voi ajatuksia lukea. Olen yrittänytkin skarpata moneen otteeseen ja pyytää näkemään useammmin, mutta sitten harmittaa kun sekään ei mene oikein.

Itselläni on myös avain hänen luoksensa, ja siinä varmasti teen väärin, että harvoin tulee sinne lähdettyä kyläilemään. Hän asuu pienessä yksiössä koiravanhuksensa kanssa ja tyttäreni on kovasti koiralle allerginen ja saa joka kerta oireita siellä käydessämme. Enkä hyvin pitkäksi aikaa voi tietenkään lapsia kotiinkaan jättää ja lähteä "naisystävälle kahville"..kuulostaa hassulle mielestäni.

Ja kun en koe että enää tässä vaiheessa kun ollaan yli 3vuotta yhdessä oltu niin se yhdessä olo olisi enää "kyläilyä" tai että olisi niinsanotusti vierana toisen luona, vaikka ei nyt yhdessä asutakkaan. 

t:ap

No kiukuttelulta kyllä kuulostaa. Voisiko tästä keskustella hänen kanssaan rauhallisesti? Sano että olet vähän pihalla kun et tiedä milloin saa pyytää luokseen ja milloin ei saa. Jos alkaa äksyillä, kysyt mikä tässä asiassa hermostuttaa häntä.

Hän ei nyt tunne oloaan varmaksi ja hyväksi jostain syystä. Jokin vaivaa hänen mieltään, ja siksi hän oikuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut 12v yh, ja lapset on alakouluiässä?

Niin, alakouluikäiset ovat yleensä 7-12-vuotiaita, jos eivät sitten ole menneet kouluun jo 6- vuotiaina tai myöhennetysti 8-vuotiaana. Mikä oli vaikea tajuta? Ei ap.

Naisen omituinen kiukuttelu on lähes aina merkki siitä että hän tuntee ettei häntä arvosteta. Teillä on varmaan jotain yhteisiä ihania tapoja, katsotte silmiin, seksiä, helliä sanoja, kosketusta. Onko ne vähän unohtuneet sinulta? Laita vähän isompi vaihde silmään naisen huomioimisessa niin johan on nainen taas entisellään. Elän saman kaltaisessa tilanteessa ja todellakin joskus tuntuu että voin olla melkein yhtä aikaa vihainen siitä, että mies ei halua ja haluaa olla minun kanssani, tilaa minut kuin pizzan kun hänelle itselle sopii. En ole siitä alkanut kiukutella, kun olen puhunut itselleni järkeä, koska tajuan että olen juuri tuollainen jolle ei mikään kelpaa. Voin samaistua naisen tilanteeseen. Hän haluaa vain rakkaaltaan hieman hellyyttä ja tunteen, ettet ole välinpitämätön. 

matti ap kirjoitti:

Ja vielä tarkennukseksi, että asiaa on puitu moneen otteeseen ja olen yrittänyt pyytää häntä kertomaan mitä hän tarkoittaa silä, että "pyydän aina kun minä haluan jotakin ja kun minulle sopii,enkä silloin kun hän haluaa". Enhän minä voi ajatuksia lukea. Olen yrittänytkin skarpata moneen otteeseen ja pyytää näkemään useammmin, mutta sitten harmittaa kun sekään ei mene oikein.

Itselläni on myös avain hänen luoksensa, ja siinä varmasti teen väärin, että harvoin tulee sinne lähdettyä kyläilemään. Hän asuu pienessä yksiössä koiravanhuksensa kanssa ja tyttäreni on kovasti koiralle allerginen ja saa joka kerta oireita siellä käydessämme. Enkä hyvin pitkäksi aikaa voi tietenkään lapsia kotiinkaan jättää ja lähteä "naisystävälle kahville"..kuulostaa hassulle mielestäni.

Ja kun en koe että enää tässä vaiheessa kun ollaan yli 3vuotta yhdessä oltu niin se yhdessä olo olisi enää "kyläilyä" tai että olisi niinsanotusti vierana toisen luona, vaikka ei nyt yhdessä asutakkaan. 

t:ap

Luulen, että hän toivoo ja odottaa sitä, että pyydät hänet asumaan kanssanne. Ei vain itse ”uskalla” sanoa sitä.

Jep, 13v kävi esikoulun tuplana ja  aloitti nyt kuudennen luokan ja samoin 12v juniori.

Että no jos pilkkua viilataan niin kai 13v on oikeasti ei alakouluikäinen,mutta siellä hän nyt silti vielä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ollut 12v yh, ja lapset on alakouluiässä?

Niin, alakouluikäiset ovat yleensä 7-12-vuotiaita, jos eivät sitten ole menneet kouluun jo 6- vuotiaina tai myöhennetysti 8-vuotiaana. Mikä oli vaikea tajuta? Ei ap.

Kun vaimo kuoli nuorimmaisen synnyttyä, niin luulisi, että nuorin olisi nyt 12 vuotta ja sit on vielä vanhempikin lapsi.

Nainen taitaa olla nyt epävarma kiinnostuksestasi. Se että koko päivä hurahtaa ettet ajattele häntä etkä muista kutsua, tarkoittaa hänen epävarmassa mielessään, että hän ei ole mielessäsi.  Siihen ajatukseen hän on nyt jumiutunut. Tuskin suhteen alussa olisit unohtunut viestitellä pitkin päivää.  Oma käytöksesi on ymmärrettävää, mutta kannattaisi hieman enemmän huomioida tyttöystävää. Omat lapset tulevat ykkösinä mutta ei ole vaikeaa laittaa vaikka paria viestiä pitkin päivää.