Lue keskustelun säännöt.
Kaveri peruu tapaamisia
16.08.2018 |
Asumme eri paikkakunnilla, joten tapaamisten sopiminen on kahden aikuisen menojen välillä joskus hyvinkin vaikeaa. Viime aikoina olen kuitenkin huomannut, että kun saamme sovittua yhteistä puuhaa viikonlopulle, kaveri peruu suunnitelmat samalla viikolla.
Pari kertaa on halunnut vain siirtää, kun ei ole ollutkaan rahaa. Sitten pitikin käydä tapaamassa sukulaisia joita ei ollut nähnyt aikoihin. Sitä hän ei kuitenkaan tehnyt, sen tiedän. Yksi tapaaminen välillä onnistui mukavasti, kun aika kärkkäästi sanoin että on epäreilua aina siirtää tai perua.
Nyt olemme sopineet näkemisen taas viikonlopuksi, mutta kuinka ollakaan kaverini on sairaana. Pakko sanoa, etten enää tiedä voinko uskoa hänen sanaa, vai alkaako tässä olla pelkkää tekosyiden makua.
Roikun kuitenkin tässä kaverisuhteessa, koska muuten jäisin aivan yksin. Antaisitteko kaverille kenkää, vai reilusti juttelemaan, missä mennään?
Kommentit (11)
Kaikella on aikansa, eli ystävyydetkin tulevat joskus loppuunsa. Anna kaverisi mennä. Älä roiku äläkä vaadi tapaamisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
@1, olen kokeillut. Kaveri ottaa kyllä viestein ahkerasti kontaktia, kyselee kuulumisia ym.
Ja yleisesti korjaan, että kaveri useimmiten itse ehdottaa näitä tapaamisia jotka sitten peruu. Olen myös kokeillut etten ehdota mitään.
Parempi reilusti yksin, kuin näennäisesti olla kavereita ja kuitenkin päätyä olemaan yksin. Suosittelen minäkin jättämään pallon toistaiseksi tuolle toiselle, niin näet, mikä on hänen panoksensa ystävyyden eteen.
Vierailija kirjoitti:
@1, olen kokeillut. Kaveri ottaa kyllä viestein ahkerasti kontaktia, kyselee kuulumisia ym.
Ja yleisesti korjaan, että kaveri useimmiten itse ehdottaa näitä tapaamisia jotka sitten peruu. Olen myös kokeillut etten ehdota mitään.
Tämä siis Ap
Vierailija kirjoitti:
@1, olen kokeillut. Kaveri ottaa kyllä viestein ahkerasti kontaktia, kyselee kuulumisia ym.
Ja yleisesti korjaan, että kaveri useimmiten itse ehdottaa näitä tapaamisia jotka sitten peruu. Olen myös kokeillut etten ehdota mitään.
No sitten varmaan voit kysyä asiaa suoraan naamatusten tai ystäväsi on jonkun sortin mt-potilas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vaan ole kiinnostunut seurastasi - halu ja kyky. Unohda.
Mä luulen, että kaveri tahtoisi kyllä treffata sua, mutta viime hetkellä iskee jonkin sortin ahdistus ja jännitys. Sama ahdistus voi liittyä muihinkin tapaamisiin ja menoihin, tai mahdollisesti teidän kaveruudessa on jokin asia joka – ehkä alitajuisesti – aiheuttaa ahdistusta ja tunteen että olisi parempi vaan jäädä kotiin, yksin peiton alle tms. Ehdotan että nostat kissan pöydälle ja kirjoitat hänelle ajatuksistasi ja miltä tuommoinen tuntuu. Niin hän pystyy rauhassa sulattelemaan asiaa. Tuo voi päättyä miten vaan, mutta sinuna kokeilisin avointa puhetta ennen välien katkaisua, sillä kiinnostuksen/ välittämisen puutteesta tuossa ei välttämättä ole kyse. (Tietenkään sulla ei ole mitään velvollisuutta pysyä hänen kaverina.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä luulen, että kaveri tahtoisi kyllä treffata sua, mutta viime hetkellä iskee jonkin sortin ahdistus ja jännitys. Sama ahdistus voi liittyä muihinkin tapaamisiin ja menoihin, tai mahdollisesti teidän kaveruudessa on jokin asia joka – ehkä alitajuisesti – aiheuttaa ahdistusta ja tunteen että olisi parempi vaan jäädä kotiin, yksin peiton alle tms. Ehdotan että nostat kissan pöydälle ja kirjoitat hänelle ajatuksistasi ja miltä tuommoinen tuntuu. Niin hän pystyy rauhassa sulattelemaan asiaa. Tuo voi päättyä miten vaan, mutta sinuna kokeilisin avointa puhetta ennen välien katkaisua, sillä kiinnostuksen/ välittämisen puutteesta tuossa ei välttämättä ole kyse. (Tietenkään sulla ei ole mitään velvollisuutta pysyä hänen kaverina.)
Tässä voisi olla järkeä.. Ap
Onkohan kyse enemmän siitä, että jotain parempaa ilmaantuu ja siksi keksii tekosyitä vai siitä, ettei lähde mihinkään. Mielestäni voisit ihan hyvin ottaa asian puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen tuollainen ahdistua, mistä ylempänä joku kirjoitti. Juuri peruin yhden tapaamisen, vaikka osa minusta halusikin nähdä pitkästä aikaa.
Mutta. Muistin taas, millaista tämän kaverin kanssa on. Hän puhuu, minä kuuntelen. Minä sanon jotakin, hän ohittaa sen. Ollaan aina minun luonani, ja tuntuu että hän tulee ja vie voimani mennessään. Hänen elämässään on paljon hyvää ja paljon sellaista, mistä itse kipuilen (kuten se että hänellä on paljon ystäviä joiden kanssa hän tekee paljon erilaisia asioita, ja juuri sellainen ilo omasta elämästäni puuttuu). Hän itse kuitenkin tulee ja valittaa, eikä minun murheille ole sijaa.
Toisaalta, hän on mukava ihminen. Menevä ja hauska. Minulla on nytkin huono omatunto tästä, mutta onko se parempi kuin kuiviin puristetun, likaisen tiskirätin olo? En tiedä. Näillä mennään.
Ei halua olla tekemisissä sinun kanssa, mutta ei pysty sitä sinulle suoraan sanomaan. Tekee ohareita, joista sinun toivoo ymmärtävän asian. Et vain tunnu ymmärtävän. Tee koe, et pidä kaveriisi yhteyttä ja katso ottaako kontaktia sinuun päin vai syvä hiljasuus ja ymmärä sitten vihjeet ja toimi sen mukaisesti.