Ihmiset, jotka utelevat, milloin meille tulee toinen lapsi

Kai noihin on kaikki joskus törmännyt. Jotkut pitänee sitä ihan small talk aiheena.

Niin no eikö se ole vähän sellainen samantyyppinen aihe kun tuleekohan huomenna vettä? Voi puhua kaikkien kanssa ja ei tarvitse vastata mitään sen syvällisempää? Tuskin kukaan odottaa siihen mitään no eilen tikuteltiin tuota ovista että koska olis sopiva hetki - vastausta...

Meillä on 3 poikaa ja muutaman vuoden ajan kesti monelta taholta ”milloinkas te sen tytön teette” kyselyä. Naamat venähti aina kun sanoin että ei tule mutta silti piti vielä uudelleenkin kysellä

Kyllä se ohi menee. Ensimmäiset 4 vuotta sai aika usein kuulla kyselyitä, loppua kohti jo painostusta asiasta. Nyt lapsi on 9 ja ihmiset kai vihdoinkin ymmärtäneet, ettei toista tule. Ensimmäinen oli jo alusta asti vaativa ja vauhdikas (aistiyliherkkyyksiä ja motorisia ongelmia), että nykyään olen ihan tyytyväinen, että on vain yksi lapsi. Normaali arki vie aikaa, siihen päälle kaikki terapiat, lääkityskokeilut, lääkärissä ramppaamiset, hakemukset sinne ja tänne. Toinenkin lapsi olisi saattanut olla ihan yhtä vaativa ja omasta työstäni johtuen on välillä jaksaminen kortilla jo yhden kanssa. Lapsia pitää tehdä vain sen verran, mitä varmasti yksin jaksaa ja minä voin ainakin myöntää ihan rehellisesti samoja ongelmia lapseni kanssa omaavana, etten enempää varmasti jaksaisi.

Jos kysyisin kaikilta lapsettomilta ystäviltäni samaa, se olisi loukkaus. Mutta jos lapsia jo on, niin se on small talkia kysellä, onko uutta jo putkessa.

Multa ei kysellyt kukaan entistä anoppia lukuunottamatta. Vissiin sivistynyttä sakkia lähipiirissäni.

Ensin kyseltiin heti häiden jälkeen, sittten kun raskauduin niin kommentit oli luokkaa ”no onhan tätä jo odotettukin!” Kohta sitten kyseltiin, että no koskas toinen. Kolmannen raskauden aikana sitte tuli monttu aukisia reaktioita, että kuinka nyt kolmas?! Sitten kun kuultiin, että tämäkin on poika niin alettiin vitsailla, että neljäs sitten se tyttö. En vittu käsitä. Lokerointia joka käänteessä ja oma äitini varmasti pahin. Nyt kun sanoin, että jos joudun sektioon niin pyydän samalla laittamaan multa piuhat poikki sillä raskauteni ovat olleet riskejä lapsille, joten kolme poikaa riittää minulle enemmän kuin hyvin. Äiti aivan loukkaantui moisesta ja jotenkin pitää sitä tyttären saantia aivan ehdottomana. Pitäis niin kauan vissiin sikistä tässä että tärppäis se tyttölapsi.. viis veisataan siitä, että mulle kolme on hyvä luku, että saan pojat kasvattaa hyvin ja taloudellisesti saavat kaiken tarvitsemansa ja voivat harrastaa mitä haluavat.

Ei se, että on jo yksi lapsi, tee yhtään oikeutetummaksi kysellä toisen lapsen saannista. Ensinnäkin asia on vain kyseisen parin asia, toisekseen se että on yhden saanut ei tarkoita, että toinenkin tulisi varmasti. Paras ystäväni on yrittänyt nyt viisi vuotta saada toista lasta ja jokainen kyselijä avaa nuo haavat aina uudestaan.

No miksi sä sitten olet tekemisissä ihmisten kanssa, kun aina jos joku suunsa aukaisee niin joku loukkaantuu. Ei kannata olla ihmisten kanssa tekemisissä ollenkaan koska sähän voit loukkaantua jos ne kysyy sulta jotain.

Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!Lisäänny!

vieras13 kirjoitti:

Kyllä se ohi menee. Ensimmäiset 4 vuotta sai aika usein kuulla kyselyitä, loppua kohti jo painostusta asiasta. Nyt lapsi on 9 ja ihmiset kai vihdoinkin ymmärtäneet, ettei toista tule. Ensimmäinen oli jo alusta asti vaativa ja vauhdikas (aistiyliherkkyyksiä ja motorisia ongelmia), että nykyään olen ihan tyytyväinen, että on vain yksi lapsi. Normaali arki vie aikaa, siihen päälle kaikki terapiat, lääkityskokeilut, lääkärissä ramppaamiset, hakemukset sinne ja tänne. Toinenkin lapsi olisi saattanut olla ihan yhtä vaativa ja omasta työstäni johtuen on välillä jaksaminen kortilla jo yhden kanssa. Lapsia pitää tehdä vain sen verran, mitä varmasti yksin jaksaa ja minä voin ainakin myöntää ihan rehellisesti samoja ongelmia lapseni kanssa omaavana, etten enempää varmasti jaksaisi.

Meillä ei mennyt ohi ennen kuin kerrottiin sterilisaatiostani (sitkeämpi suku...). Olin tuolloin 30, mies 31, yhteistä taivalta takana 4 vuotta ja ensimmäisen liittoni lapsi 8. Yhteistä ei ole kumpikaan koskaan halunnut, nyt saatellaan sitä yhtä maailmalle. :)

En nyt tiedä, saako näin sanoa, mutta mä en ole kokenut erityistä ärsytystä tai muitakaan tunteita siitä, kun meiltä on kyselty, tuleeko toinen ja sittemmin kolmas lapsi. Tokan kohdalla sanoin, että tulee jos tulee, kolmannen kohdalla, että ei tule. Ei mua haittaa se, jos joku ottaa asian puheeksi uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Multa ei kysellyt kukaan entistä anoppia lukuunottamatta. Vissiin sivistynyttä sakkia lähipiirissäni.

Mä en myöskään tunnusta, että multa olisi kyselty tai udeltu mitään. En kyllä muista itsekään koskaan kysyneeni keneltäkään. 

Ymmärrän että jos raskautuminen on vaikeaa, nämä kyselyt voivat tehdä kipeää. Mutta noin muuten en ymmärrä, itselle se on ihan small talk juttu, enkä mitenkään koe että minun pitäisi siihen vastata millään tavalla tyhjentävästi tai edes rehellisesti.

Minut ko. kysymys tai aihe saa näkemään punaista. Anoppi on pahin. Ensin vihjailtiin 9v lasten tekoa, sitten kun yksi syntyi niin nyt on 3v jauhettu seuraavasta aina sopivissa kohdin. Vihjailut on kaiken huipuksi kääntyneet myös kommenteiksi lapselle: voi kun ei sinulla ole pikkusisarustakaan jne. Alkaa olemaan lähellä se päivä kun minulla napsahtaa täydellisesti.

Ja siis ensimmäistä yritettiin 2v, nyt tätä toista on yritetty jo 2,5v. Eli kaiken kruunaa se, että joudun/mme käsittelemään myös sitä, ettei niitä lapsia noin vain tule jos enää lainkaan.