Lue keskustelun säännöt.
Miksi vanhukset tungetaan väen vängällä kotihoitoon liian huonokuntoisina?
15.08.2018 |
74-v syöpäpotilas (syövän suhteen rauhallisempi tilanne mutta 2 isoa leikkausta vuoden sisällä ja yksi 5kk sytostaattisarja takana), jolla sydämessä keinoläppä ja mm lonkkamurtuma 2kk sitten. Pystyy hädin tuskin 10m kävelemään rollaattorin kanssa, vessakäynti vaatii avustajan ja silti useampia kaatumisia viime viikoina takana. Jatkuva antibioottilääkitys päällä ja ajoittaista sekavuutta.
Ja kotiutetaan tällä viikolla. Vielä vanhemman puolison harteille 15km päähän tk:sta ja lähimmistä omaisista huonokuntoiseen omakotitaloon, jossa rollaattori ei mahdu vessaan eikä pesuhuoneeseen. Omaiset vastustavat kotiuttamista eikä lähipiirissä ole ketään työtöntä/ eläkeläistä/ opiskelijaa joka pystyisi hoitamaan edes osittain. Ei niin mitään järkeä vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? Onko työssäkäyvien aikuisten lasten pakko vuorotella yöhoitajina? Kotisairaanhoidon käväisy 3krt/vrk/ 15min/ kerta ei todellakaan riitä mihinkään. Mitä järkeä on hoitaa syöpää tai sydäntä jos lopputulema on omaisten nääntyminen hoitotaakan alle? Miksi lääkärit jyräävät omaiset aivan kuusi-nolla?
Kommentit (187)
Väestöpyramidi on viturallaan; vanhuksia on liikaa työikäisen väestöön nähden sekä ne elävät liian kauan. Me emme riitä ja meidän rahamme ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin kotihoidon käynnit on niin monta kertaa niin pitkiä kuin asiakas tarvitsee. Nämä 3xvrk 10min ei todellakaan ole kaikilla. On asiakkaita joilla käyntiaika saattaa olla tunnin. Ja joitain lyhyempiä käyntejä välissä. On asiakkaita joilla käydään 6xvrk.
On totta että joskus on kiire ja toisilla paikkakunnilla tilanne voi olla paljon tiukempi. Mutta itse ainankin ajattelen että kotihoidolla on huonompi maine mitä se oikeasti on. Joskus alitetaan aikoja jos on kiire. Joskus ollaan yliaikaa jos asiakkaan vointi sen vaatii. Aikoja ja käyntejä myös muokataan asiakkaan tarpeen mukaan. Mikään aila ei ole kiveen hakattu että nyt se on 10min. Hoitajat myös tekee paljon muuta kun vaan "pyörähtää paikalla"
Hoitopaikat on kivenalla. Kun ei vaan yksikertaisesti ole paikkaa minne asiakkaan voisi laittaa. Ei toista voi potkia ulos ja antaa paikkaa toiselle. Kotihoitoa on melkein pakko kokeilla. Ja meillä ainankin monet kuntoutuvat hyvällä hoidolla kotikuntoisiksi. (Tietty vakava sairaus voi olla erijuttu) Fyssarit käyvät ja avustavat apuvälineiden hankinnoissa. Kotiin on mahdollista saada myös muutostöitä jotta wc tilat saa sopiviksi. On saunapalvelua jos kotona suihkutus ei onnistu. Sairaanhoitajat käy ottamassa verikokeita ja mahdollista saada lääkitys myös i.v:sti ettei tarvitse lähteä minnekkään. Yksityiseltä voi ostaa siivousta. Siihen on mahdollista saada palveluseteleitä. On kauppapalvelua. Kotihoito käy apteekissa. Kotihoitoa kehitetään koko ajan. Hankalimpia kotons hoidettavia ovat vaikeasti muistisairaat jotka ovat jo vaaraksi itselleen. Itse tykkään työstäni, mutta ole väsynyt jatkuvaan mollaamiseen.Se päivä mitoitetaan etukäteen jollain aikaoletuksella, sitten jonkun vanhuksen luona on tapahtunut jotain yllättävää. Muut vanhukset odottavat, kun hoitajaa ei tule. Isä ei päässyt itse ylös sängystä, ei saanut valoja päälle... soittelee kännykällä lapsilleen satojen kilometrien päähän, että missähän hoitaja mahtaa olla.
Onneksi pääsi viimeisiksi elinviikoikseen hoivakotiin. Kotihoito oli kaaos.Näinhän se on. Jos joudutaan odottamaan ambulanssia niin silloin muut työt viivästyy kunnes hoitaja on taas vapaa liikkumaan tai toinen hoitaja ehtii auttamaan. Isälläsi ei varsinaisesti ollut mitään hätää vaikka joutuikin odottamaan. Myös hoitokodissa joutuu odottamaan hoitajaa kun hän on toisen asiakkaan luona. Tuskin isäsi saa siellä sen enempää valoja päälle tai pääsee ulos sängystä. Tottakai kun on toisten avusta riippuvainen ei jokainen päivä ole välttämättä mukava vaan sitä apua oikeasti joutuu odottamaan. Isäsi ei ole ainut.
Mistä sinä tiedät oliko isälläni hätää vai ei? Kotihoito käy illalla kommentilla kaikki hyvin ja isä löytyy seuraavaksi yöllä rappukäytävään kaatuneena huutamasta apua... taas ambulanssilla sairaalaan. Koti oli vankila ja rangaistuslaiyos huonokuntoiselle vanhukselle.
No eihän se nyt todella sen lähihoitajankaan tehtävä ole väkisin ketään hoitaa, sehän on selvä asia. Vaan sosiaalitoimen on viimeistään huolehdittava ihmisestä, jota ei kukaan siis voi kotona hoitaa eikä hän itse pysty itsestään huolehtimaan. Tällaisessa tapauksessa on hyvin nopeasti saatava tämä ihminen sellaiseen paikkaan, missä häntä pystytään hoitamaan ja kontrolloimaan. Tässä pitäisi sekä hoitajien että omaisten voida tehdä yhteistyötä. Eipä se poliisikaan ketään väkisin pissattamaan tule, vaan tulee paikalle sitten, jos potilas käy väkivaltaiseksi tai vastustaa hoitoon lähtöä.
Entä jos tällaisella vanhuksella ei ole omaisia, ja hänet on vain määrätty kotihoitoon hoitohenkilökunnan käymisten varaan? Ja sitten nämä hoitajat huomaavat, että hoitaminen on mahdotonta, mitä he sitten tekevät? Käyvät siellä, kun on kerran määrätty käymään, mutta eivät voi tehdä mitään, niinkö? Ja kutsuvat poliisit paikalle, jos ihminen ei ota suosiolla lääkkeitään eikä suostu syömään tai vaihtamaan pissaisia housujaan tms.?
En usko, kyllä siinä ihan varmasti käy niin, että ihminen joutuu laitoshoitoon alta aikayksikön. Muutenhan se on heitteillejättö.
Mutta kun on ne omaiset, niin silloin on niin paljon helpompi ilmoittaa vain, että on siellä omaiset huolehtimassa ja asia jätetään siihen. Omaisten tehtävä on sitten todistaa, että kotihoito ei onnistu. Entä jos eivät saa siihen tukea mistään? Jotenkin tämä systeemi ei vaan kaikissa tapauksissa mene niin kuin oppikirjoissa. Omaisetkin saattavat olla jo vanhoja itsekin ja tarvitsisivat rauhalliset eläkepäivät hekin ja mahdollisesti omatkin sairaudet saattavat rasittaa. Hoitohenkilökunta on sentään työikäistä porukkaa, joten eikö heidän tehtävänsä ole ennemminkin hoitaa ja huolehtia kuin eläkkeellä olevien ihmisten?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä rahat otetaan? Kiristetäänkö lisää tuloveroja, korotetaan alvia, nostetaanko sähkö-, vesi-, polttoaine- ja kiinteistöveroja, leikataanko koulutuksesta, tehdäänkö suurempia ryhmäkokoja päiväkoteihin ja kouluihin? Miten ajattelitte tämän utopian kustantaa suurimmalle ja varakkaimmalle kansanosalle?
Luuletko kotihoidon olevan ilmaista? Halvempaahan se tietysti on, kun hoitajaparat näännytetään kohtuuttomalla työtaakalla. Kaverini juuri päivitteli helteillä, ettei uskalla juoda tarpeeksi, kun kierroksen aikana ei ehdi vessaan!
No haluatko että kaikkia maksuja ja veroja korotetaan, lapsilta ja nuorilta leikataan lisää? Kotihoito on halvempaa, siksi laitospaikat on ajettu alas. Jos omaiset ovat niin huolissaan sukulaisistaan, voivat vapaasti alkaa omaishoitajiksi omalla kustannuksellaan.
Jostain voisi repiä sen verran rahaa, että hoitajat ehtisivät hoitaa potilaitaan eikä vain kulkea paikasta toiseen. Käsitätkö yhtään, kuinka raskasta työtä kotihoito on? Mene kokeilemaan, jos haluat tehdä raskasta, mahdollisesti vaarallistakin työtä pienellä palkalla ilman mahdollisuutta lakisääteisiin taukoihin. On aivan perseestä, ettei voi edes huolehtia omasta nestetasapainostaan koska kiirekiirekiirekiire.
Mistä jostain? Keneltä leikataan?
Ei tarvitsisi leikata keneltäkään, jos laitospaikkojen vähentämisestä syntyneet säästöt, edes osa niistä, olisi sijoitettu kotihoitoon.
Niille on tärkeämpiäkin kohteita. Äänestäkää vaan jatkossakin hallituspuolueita, niin kurjistaminen jatkuu kiihtyvällä tahdilla.
Tämä on niin totta! Duunaritkin kuvittelee olevansa jotain hienoa kun äänestää pääomapuolueita.
Ja jos ollaan kerran suurella joukolla sitä mieltä, että tässä maassa ei enää tarvita sosiaalidemokratiaa, niin miksi kaikki tämä valitus täällä?
Sairaalassa usein painostetaan johdon toimesta sitä että vaihtuvuutta täytyy potilaissa olla. Yliopistosairaalat lätkäisevät siirtoviivemaksut jos kunta ei pysty järjestämään ajoissa jatkohoitopaikkaa sieltä tuleville potilaille. Vaikea kenenkään hoitajan on tilanteeseen puuttua. Ymp.vrk hoitopaikkoja on vähän esim. syöpä ei tarkoita automaattisesti sitä että tälläiseen paikkaan pääsisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sairaalassa usein painostetaan johdon toimesta sitä että vaihtuvuutta täytyy potilaissa olla. Yliopistosairaalat lätkäisevät siirtoviivemaksut jos kunta ei pysty järjestämään ajoissa jatkohoitopaikkaa sieltä tuleville potilaille. Vaikea kenenkään hoitajan on tilanteeseen puuttua. Ymp.vrk hoitopaikkoja on vähän esim. syöpä ei tarkoita automaattisesti sitä että tälläiseen paikkaan pääsisi.
Syövänhoidossa loppuvaiheessa on usein käytössä voimakkaat kipulääkkeet, jotka myös aiheuttavat sekavuutta. Lähinnä rikollista, että potilaita pakotetaan yksinään kotiin kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naapurin vanha mies, ehkä 80v huutaa itsekseen kaikki päivät, huudattaa telkkaria, karjuu parvekkeelta pihalla liikkujille ja paiskoo kodinhoitajia niskaperse-otteella ulos. Lähes kaikki talonyhtiössä pelkäävät tätä pappaa. En tiedä mikä on diagnoosi, jokin muistisairaus vaarmasti kun kerran työnsi rollaattoria pelkissä t-paidassa ja kalsareissa. talvella! Miehen aikuinen tytär käy silloin tällöin ja kerran kuulin miten tämä nainen puhui hississä puhelimeen, en tiedä tajusiko että hissistä puhe kuuluu todella hyvin mutta joka tapauksessa kiroili sitä, ettei saa isäänsä mihinkään eikä mitään apuja. Että jos/kun isä saa häädöt niin muuttaa sitten heidän nurkkiinsa.
Kaikki soitit hätäkeskukseen, kun vanhus kulki teepaidassa ja kalsareissa pakkasella?
Puolisoni soitti, ja koetimme ohjata miehen rappukäytävään lämpimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten aiks raivostuttava neuvo ”sitten vaan palkkaat apua ” Niinkuin mistä ja miten? Henkilökohtainen avustajakin vaatii haastatteluita ja paneutumisen työnsntajanvelvollisuuksiin. Aika harva ikäihminen hanskaa/osaa/ pystyy hoitamaan koko byrokratian ja jaksaa etdiä sen avustajan/kotiapulaisen itselleen. Se ei käy ihan sormia naosauttamalla; ei sitä kotiapua mistään tilata
Vierailija kirjoitti:
Se ei käy ihan sormia naosauttamalla; ei sitä kotiapua mistään tilata
No ei sitä kyllä pelkällä odottelemaan saa. Jos sitä nyt ei useinkaan julkiselta puolelta voi tilata niin ainakin sitä pitää hakea/anoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sen enempää hoitajaomsinen kuin potilaskaan ei halua kotihoitoa yrittää niin kohtuutonta siihen on pakottaa. Mutta ei se tilannetta muuksi muuta; kotihoito on tavoite ja yhteiskunnalle halvempaa
Yhteiskunta tai terveyskeskus/sairaala ei juurikaan aseta tavoitteita sen suhteen missä potilaan pitäisi asua. Toki tavoite on se että sairaalan vuodeosastolle kukaan ei jää asumaan. Potilas itse sekä omaiset on enemmän vastuussa siitä onko koti sellainen että siellä on vanhuksen turvallinen olla, koti täytyy muuttaa esim. palvelutaloon.
Palvelutalot eivät ota kuolevia vuodepotilaita.
Kyllä käytännössä lähes kaikki palvelutaloon muuttavat nykyisin myös kuolevat siellä palvelutalon kodissaan, vaikka ne ei tietenkään mitään saattohoitopaikkoja olekaan.
Niin, olet siis kanssani samaa mieltä, että palvelutaloon et pääse enää liian huonokuntoisena. Mutta sairaalaankin on vaikea päästä pitkäaikaisosastoö ja saattohoitopaikka on lottovoitto. Kannattaa kuolla saappaat jalassa.
Siitä olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä että kannattaa kuolla saappaat jalassa, ainakin omalla kohdallani sitä toivoisin. Palvelutaloon nykyisin sen sijaan muuttaa varsin huonokuntoisia vanhuksia jotka eivät enää kotihoidonturvin kotona pärjää, usein muuttava vanhus on ainakin lähes vuodepaikkaa, ehkä muutaman tunnin päivässä jaksaa pyörä- tai geriatrisessa tuolissa istua.
Ja kun palvelutaloon muuttaa huonokuntoinen, syöpää sairastava vanhus, omaiset parin viikon päästä kirjoittelee lukijapalstoille, että hirveää, se meidän pappa meni niin huonoon kuntoon siellä, että ei päässyt sängystä ylös. Huonoa hoitoa, kun melkein tapettiin siellä palvelukodilla. Jos oikein hyvä tuuri on, niin somepostaus pääsee iltasanomiin kauhisteltavaksi.
Mutta usein näkee kirjoituksia sillä tavalla, että vanhus oli vähän aikaa palvelukodissa ja meni huonoon kuntoon siellä. Mutta kun pääsi kotiin, tuli pikku hiljaa jälleen parempikuntoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin kovin ruusuiset kuvan ketjusta saa laitoshoidosta. En tiedä moniko kirjoittajista on oikeasti sitä laitoshoidon arkea kokenut. Jos puhutaan vaikkapa laitoshoidosta viisitoista vuotta sitten vanhukset makasi monen hengen huoneissa vai vaipoissa jotka vaihdettiin "vaippakierroilla". Koska liikkumiseen ei juuri ollut mahollisuutta nivelet ja olemattomat lihakset oli niin jäykkiä että tuskin ne pakolliset hoitotoimenpiteet kovin miellyttäviä oli. Kun osastoilla oli paljon potilaita ja useita potilaita samassa huoneessa myös infektiot leviävät herkästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Pakkohoitoon on meillä melko suuret kriteerit. Kyllä ne paskat saa olla useamman kerran housuissa ennenkuin poliisilta niiden siivoamiseen apua saa. Insuliinia ei pisteitä jos sitä ei levottomaksi potilaalle saa pistettyä. Lääkkeitä ei oikein väkisin voi edes antaa ja miksi pitäisi. Hoidosta on oikeus kieltäytyä oli vanhus tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Pakkohoitoon on meillä melko suuret kriteerit. Kyllä ne paskat saa olla useamman kerran housuissa ennenkuin poliisilta niiden siivoamiseen apua saa. Insuliinia ei pisteitä jos sitä ei levottomaksi potilaalle saa pistettyä. Lääkkeitä ei oikein väkisin voi edes antaa ja miksi pitäisi. Hoidosta on oikeus kieltäytyä oli vanhus tai ei.
Eikä myöskään hoideta, vaikka ihminen olisi sekava tai muistisairas? Eli annetaan "luonnon hoitaa tehtävänsä" eli ihminen kuolee janoon viimeistään, koska hänellä on oikeus kieltäytyä hoidosta ja ruuasta ja juomasta. Vaikkei ymmärtäisi enää omaa tilaansa.
Todella ihmisarvoista huolenpitoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei käy ihan sormia naosauttamalla; ei sitä kotiapua mistään tilata
No ei sitä kyllä pelkällä odottelemaan saa. Jos sitä nyt ei useinkaan julkiselta puolelta voi tilata niin ainakin sitä pitää hakea/anoa.
Missä kaupungissa julkiselta olisi edes teoriassa mahdollista saada kotiapua? Täällä ei saa edes mitään kartoituskäyntiä; kotisairaanhoidon saa hätätapauksessa käymään esim vaihtamaan haavasidoksia tai poistamaan tikkejä. Mitään muuta apua ei saa. Eikä niitä vinkkejä siitä, onko palveluntarjoajia ja jos on; keneltä saat mitä ostettua. Siivoojia vielä löytyy mutta kotiapua on vaikea löytää. Hyvillä siivoojilla on taas niin täynnä aikataulut etteivät ota mitään lyhyttä kotiapukeikkaa väliin. Ja harva siivooja halua auttaa vessaan tai pestä vessatuolin osia
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin kovin ruusuiset kuvan ketjusta saa laitoshoidosta. En tiedä moniko kirjoittajista on oikeasti sitä laitoshoidon arkea kokenut. Jos puhutaan vaikkapa laitoshoidosta viisitoista vuotta sitten vanhukset makasi monen hengen huoneissa vai vaipoissa jotka vaihdettiin "vaippakierroilla". Koska liikkumiseen ei juuri ollut mahollisuutta nivelet ja olemattomat lihakset oli niin jäykkiä että tuskin ne pakolliset hoitotoimenpiteet kovin miellyttäviä oli. Kun osastoilla oli paljon potilaita ja useita potilaita samassa huoneessa myös infektiot leviävät herkästi.
Kovin ruususta kuvaa yläpidetään omaishoidosta.
Omaishoitajien liitto markkinoi omaishoitoa julksuuteen ruusunkulle tuoksuvana suurena rakkaustarinana, omaishoitaja hoitaa väkivaltaista hoidetavaansa suurella rakkaudella 24/7. Ikuista rakkautta ei ole olemassa.
Omaishoitajalla on kaikki hyvin, ei hän tarvitse kunnon palkkaa työstään, ei hän tarvitse vapaata aikaa, ei hän tarvitse ihmiarvoista elämää, ei hän tarvitse minkäänlaisia oikeuksia mitkä on muille itsestään selvää, ei häntä tarvitse kenenkään kuunnella, ei hän tarvitse sairaslomaa sairastuessaan hän vaan omaishoitaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Pakkohoitoon on meillä melko suuret kriteerit. Kyllä ne paskat saa olla useamman kerran housuissa ennenkuin poliisilta niiden siivoamiseen apua saa. Insuliinia ei pisteitä jos sitä ei levottomaksi potilaalle saa pistettyä. Lääkkeitä ei oikein väkisin voi edes antaa ja miksi pitäisi. Hoidosta on oikeus kieltäytyä oli vanhus tai ei.
Eikä myöskään hoideta, vaikka ihminen olisi sekava tai muistisairas? Eli annetaan "luonnon hoitaa tehtävänsä" eli ihminen kuolee janoon viimeistään, koska hänellä on oikeus kieltäytyä hoidosta ja ruuasta ja juomasta. Vaikkei ymmärtäisi enää omaa tilaansa.
Todella ihmisarvoista huolenpitoa.
Miksi yhteiskunnalla pitäisi olla velvollisuus tarjota huolenpitoa väkisin?
Toisaalta se janoon kuoleva vanhus harvemmin on enää väkivaltainen vaan niin huonossa kunnossa että hän on sairaalahoidon tarpeessa ja toimitetaan sairaalaan ambulanssilla. Ambulanssi tietysti usein soitetaan paikalle joka tapauksessa jos asiakas käyttäytyy sekavasti ja on aggressiivinen. Ensihoito on yhteydessä lääkäriin joka antaa määräyksen tarvittaessa rauhoittaa potilas potilas lääkkeillä. Joskus apuun siinä vaiheessa ehkä tarvitaan myös poliisit, mutta housuissa olevien paskojen takia poliisia ei kyllä paikalle saa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Jos potilas seisoo paskat housuissa ja panee vastaan ja käy päälle, en saa lakien mukaan häntä pistää lukko-otteeseen ja alkaa vaihtelemaan vaippoja. Hankalia tilanteitahan nämä oikeasti on ja on tullut vastaan. Saan puolustaa itseäni, mutta en saa potilasta väkisin riisua ja vääntää suihkuun. Nyt tulleet uudet IMO-lait tekevät työnteosta meillekkin hankalaa. Mutta meidän on pakko noudattaa lakia. Olen soittanut vartijat avustamaan potilaan kanssa, joka ei suostu hoitotoimenpiteeseen ja on väkivalainen.
Näistä on tyhjä meitä syyttää, vaan kääntykää poliitikkojen puoleen. Me emme ole IMO-lakeja keksineet. Joten nykyään ne teidän ihanat vanhuksenne saavat syödä ulostetta rauhassa, koska emme saa käyttää enää pukuja, jotka suljetaan selästä vetoketjulla kiinni. He saavat tippua sängystä, koska emme saa nostaa sängynreunaa ylös, jos potilas ei itse halua, ilman lääkärin erityistä lupaa. Jos potilas makaa sägyssä paskat housuissa ja ei anna vaihtaa, emme voi sitä väkisin tehdä. Joten kyllä, hän makaa siinä paskassa niin kauan, että antaa vaihtaa vaipan. Tähän on tultu. Me emme voi valita, mitä lakia tänään haluaisimme noudattaa ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti kotiutetaan juuri sairaalassa murtuneella solisluulla, kaatui osastolla. Makaa kotona vaipoissa, ei pääse edes astialle nousemaan. Me sululaiset tehdään kaikki mitä voidaan. Jos oliSin kotiutuksista päättämässä en nukkuisi öitäni. Kammottavaa ja surkeaa rääkkäystä ja juoksutusta.
Mitä olette tehneet isoäitinne olojen parantamiseksi? Enkä siis tarkoita teidän käyntejä. Millaiseen palvelusuunnitelmaan päädyitte palveluntarpeen katoituksen pohjalta?
En ole tuo keltä kysyit, mutta kokemusta on isäni osalta. Huomaa, ettei sulla ole. Meillä se palvelutarpeen kartoitus tarkoitti sitä, että todettiin että vaimo hoitaa. Viis siitä, ettei vaimo pystynyt, kun isä tuli sairauden takia väkivaltaiseksi. Kotisairaanhoito kävi kolme kertaa päivässä toteamassa, etteivät he voi tehdä mitään hoitotoimenpiteitä, koska isä ei anna. Kysyin, kuinka he luulevat, että äiti siihen yksin pystyy kun ei hekään kaksin? Ei isä antanut äidin hoitaa sen enempää. Vastaus muminaa ja seuraavaan paikkaan. Meidät jätettiin siis selviytymään ihan yksin keskenämme.
Ensihoitajalta sain parhaan neuvon. Kun sain isän autoon (puolipukeisena, koska ei antanut pukea) ajoin terveyskeskukseen ja vein isän hoitajan luo, ja sanoin, että tässä on olkaa hyvä. Äiti ei enää hoida ja ottaa vaikka avioeron, jos ei muuten pääse äijästä eroon. Että tehkää mitä tahdotte, kotiin se ei enää pääse. Sittenpä alkoikin tapahtua, paikalle tuli lääkäri jolle sanoin saman, hän alkoi järjestellä asioita ja kas vaan, hoitopaikka löytyi tunnissa! (Sivuhuomautuksena, sinnekin joutuivat soittamaan poliisit kun isä kävi hoitajien ja muiden potilaiden kimppuun. Ja tuollaisen sairauden kanssa pitäisi omaisten pärjätä!)
Kuulostaa julmalta mitä tein, mutta muuten ei asiat edenneet yhtään mihinkään. En tiedä mitä papereissa lukee tyttärestä, eikä kiinnosta. On se kumma mille tolalle asiat on menneet tässä maassa!
Ja ihan pokkana syytät kotihoitoa! On kuule sellainen asia kuin itsemääräämisoikeus. Ei sen yli noin vaan tallota.
En syytä kotihoitoa, vaan koko systeemiä, joka ei toimi.
Oletko tosissasi, että sairaan ihmisen itsemääräämisoikeus menee kaiken muun edelle? No, olisihan sekin ollut yksi ratkaisu, äiti olisi muuttanut pois ja isä olisi ihan rauhassa saanut olla juomatta ja syömättä (kun ei itse sitä enää ymmärtänyt) paskat housuissa, kunnes olisi kuollut. Sekä olisi ollut ihmisarvoista kohtelua sitten?
Kun toinen vastustaa hoitoa, niin sitten sitä hoitoa ei anneta. Mikä tässä nyt on niin vaikeaa ymmärtää? Suomessa pakkohoito ei ole mikään tosta noin vaan -asia. Jos haluat tätä muuttaa, niin koita vaikuttaa asiaan poliittisesti. Nyt tilanne on tämä.
Eli siis isällä oli tuolloin jo todettu otsalohkodementia, sairaus, joka muuttaa persoonallisuutta. Tottakai hän vastusti hoitoa, koska ymmärrys oli jo mennyt. Ei hän osannut käydä vessassa, ei syödä, ei pukea. Eikä olisi antanut muidenkaan tehdä sitä. Eli tämmöinen ihminen sitten jätetään ilman hoitoa, koska hän vastusti sitä? Okei, ratkaisu se on tuokin. Me vaan emme halunneet jättää häntä ilman hoitoa.
Minulla ei hoitajana ole oikeutta pakkohoitaa. Jos potilas ei suostu hoitoon, niin en saa ottaa väkisin kiinni ja raahata vessaan. Se nyt vain menee niin ja en ole valmis istumaan käräjillä ja menettämään työpaikkaani siksi, että väkisin raahaan jonkun pesulle.
Jos tilanne käy vaikeaksi, niin soitan poliisit paikalle, koska heillä on voimankäyttöoikeudet. Ei minulla.
Laki nyt menee näin ja meidän hoitajienkin on lakia noudatettava.
Eli jos potilas seisoo kotonaan toista päivää paskat housuissa eikä anna vaihtaa, sä vaan kohautat harteitasi ja siirryt seuraavaan paikkaan? Jos ei ota lääkkeitään niin ne jää sitten ottamatta, vaikka olisi insuliinia? Vai soitatko poliisit jotta saat paskat siivottua ja lääkkeet annettua? Vai mitä teet? Tää mua kiinnostaa.
Jos potilas seisoo paskat housuissa ja panee vastaan ja käy päälle, en saa lakien mukaan häntä pistää lukko-otteeseen ja alkaa vaihtelemaan vaippoja. Hankalia tilanteitahan nämä oikeasti on ja on tullut vastaan. Saan puolustaa itseäni, mutta en saa potilasta väkisin riisua ja vääntää suihkuun. Nyt tulleet uudet IMO-lait tekevät työnteosta meillekkin hankalaa. Mutta meidän on pakko noudattaa lakia. Olen soittanut vartijat avustamaan potilaan kanssa, joka ei suostu hoitotoimenpiteeseen ja on väkivalainen.
Näistä on tyhjä meitä syyttää, vaan kääntykää poliitikkojen puoleen. Me emme ole IMO-lakeja keksineet. Joten nykyään ne teidän ihanat vanhuksenne saavat syödä ulostetta rauhassa, koska emme saa käyttää enää pukuja, jotka suljetaan selästä vetoketjulla kiinni. He saavat tippua sängystä, koska emme saa nostaa sängynreunaa ylös, jos potilas ei itse halua, ilman lääkärin erityistä lupaa. Jos potilas makaa sägyssä paskat housuissa ja ei anna vaihtaa, emme voi sitä väkisin tehdä. Joten kyllä, hän makaa siinä paskassa niin kauan, että antaa vaihtaa vaipan. Tähän on tultu. Me emme voi valita, mitä lakia tänään haluaisimme noudattaa ja mitä ei.
Mitä ne vartijat siinä auttavat, ei vartijoilla ole mitään oikeuksia pitää potilasta väkisin paikoillaan. Vain poliisilla on. Jännä ettet tätä tiedä, kun muuten on lakipykälät hallussa.
Mutta kansanedustajilla pyyhkii hyvin. Hyvä että heillä on ilmaiset kulkuedut ym. vastaavat ja hyvät päivärahat päälle. Ja eläkekin on kohillaan:) Jaksaa taas laittaa nimmarin alle johonkin jonninjoutavaan...