Ystävän nöyryyttävä käytös; olikohan tässä viimeinen pisara?

Pitkä ystävyys, lapsuudesta/nuoruudesta asti. Viime vuosina kääntynyt yksipuoliseksi - minä kuuntelen, tuen, tsemppaan (aviokriisi ja ero ystävällä, mies löysi nopeasti uuden jne.). Olen ollut aina läsnä hänelle ja toki kokenut samaa hänen puoleltaan. Paitsi viime vuosina..

Tämän päivän tilannetta on edeltänyt esimerkisi sellaista, että häntä ei milloinkaan tavoita ja jos "vahingossa" vastaa, sanoo olevansa jossain missä ei mitenkään voi puhua - ystävän luona, lääkärissä, missä milloinkin. Olen kysynyt, että olisiko parempi etten enää yritä tavoittaa, niin ei kuulemma, kuvittelen kaiken. Olen myös ilmaissut miten loukkaavana hänen käytöstään pidän.

Tänään sitten tuli jotenkin se viimeinen pisara ja päätin, etten enää ota yhteyttä häneen. Olin taas tavoitellut ystävääni (useana päivänä, hän ei ole soittanut takaisin) ja kun lopulta tavoitan hänet, hän toteaa olevansa ratissa ja minun pitää kertoa asiani nopeasti. Ennen kuin olen ehtinyt lausettani loppuun hän huutaa puhelimeen "poliisi!" ja lyö luurin korvaani. Eikä tietenkään soita takaisin. Miten tällaisesta jatketaan eteenpäin? Ei mitenkään. Käytös on niin nöyryttävää. Syyt miksi ei ole pystynyt juttelemaan puhelimessa ovat olleet luokkaa: "olen Miian luona" / "olen Katjan luona katsomassa Minnaa" / "nukuin koko päivän"... Ja nyt sitten poliisi. Mielikuvitusta ei ainakaan puutu.

I'm done.