Käsi kipsissä ja järki lähtee

Toinen ja kolmas viikko olivat pahempia kuin ensimmäinen. - Kipsin alunen kutisi. Sukkapuikolla sai raavittua. Säryt jatkuivat kauan.

Muista tehdä jumppaliikkeitä kipsin kanssa vähintään suositeltu määrä, mieluummin jopa enemmän, sillä muuten ei elo ole mukavaa kipsin poistamisen jälkeenkään. - Lihaksen hävinneet, ei jaksa liikuttaa, jäykkyyttä ja liikerajoituksia.

Mieti, luutuuko se oikeaan asentoon. Sen vain tiesi itse, kun tarvitsi uudelleen laiton ja kipsauksen. Senkin huomasi, että nyt on oikeassa asennossa, siis samassa, kuin ennen tapaturmaakin.

Olen murtanut niin monta kertaa raajojani, että kokemusta on sekä huonosta että onnistuneesta itsehoidosta.

Mulla oli viime vuonna. Jouduin rattijuopon yliajamaksi kävelytiellä ja minulta murtui pahasti oikea käsi. Taitava kirurgi sen ruuvaili ties minkä titaanilevyjen avulla säleistä ja sirpaleista kasaan, mutta voi taivas se toipumisaika, kun yksin asuu! En olisi ikinä uskonut miten hankala on itsekseen pärjätä "yksikätisenä". Esim. syöminen: päädyin esim. pihvit syömään kuin voileivät, koska palojen leikkaaminen oli liian hankalaa. JOten pihvi vasempaan käteen ja siitä hampailla "raatelemaan". Peseytyminen ihan järkyttävää, koska kipsi ei saanut tietty kastua edes. Vaatteitakin oli todella vaikea saada päälle, joten aika paljon röhnäsin saunatakissa kotona. 

Mulla oli kulmakipsi vuosia sitten, tunnistan kyllä mistä puhut. Etenkin yksinasuvana meinasi kyllä välillä nuppi lahota sen avuttomuudentunteen ja turhautumisen kanssa. Sormenpäät vähän pilkistivät kainalosta alkaneen kipsin toisesta päästä. Teippasin suihkua varten roskasäkin kipsin päälle ja suihkussa tuli välillä sellainen outo luhistumisen tunne: tuntuu ettei puhdasta tule, pelkäät kaatuvasi, pohdit että tulihan teipattua tarpeeksi hyvin, käsi alkaa sykkiä kun se teippi olikin vähän liian kireällä jne. Kevyet kävelylenkit eivät paljon painaneet kun ennen onnettomuutta olin liikkunut 8-10h viikossa.

Vastaaja 1 vinkkasi että kannattaa miettiä luutumisasentoa. Tämä on kai aika tapauskohtaista: oma käteni oli kovan iskun, pirstaleiksi murtuneen luun ja titaanituen sekä ruuvien ansiosta varsin reilusti turvoksissa eikä ollut mitään mahiksia päätellä asennoista mitään. Luotin siis leikkauksen jälkeen otettuihin röntgenkuviin joista kirurgi oli itse tsekannut lopputuloksen.

Ehkä ainoa vinkki jonka voin antaa on se että koita keskittyä niihin asioihin joita pystyt tekemään helpommin, siis siinä mielessä että aina kun vuorossa on jokin sujuva homma, koitat ottaa siitä ilon irti.

Tsemppiä.

Minulta murtui jalka kun kuopus oli 2 kk ja esikoinen alle 2 v. Onneksi vain jalka, sillä vaipanvaihto ja kahden natiaisen ruokien valmistus ja tarjoilu sekä muu kanniskelu olisi ollut yksikätisenä hiton paljon vaikeampaa. Ihmeesti siinä kuukaudessa, parissa kuitenkin oppi tulemaan toimeen vajailla raajoilla. Oli muuten marraskuu, lunta ja pakkasta, eikä tällainen lämmin elokuu. Vaatetusongelmat eivät nyt ole niin pahat ollenkaan.

Otan osaa, kipsin alta varmaan kutittaa peevelisti. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Toinen ja kolmas viikko olivat pahempia kuin ensimmäinen. - Kipsin alunen kutisi. Sukkapuikolla sai raavittua. Säryt jatkuivat kauan.

Muista tehdä jumppaliikkeitä kipsin kanssa vähintään suositeltu määrä, mieluummin jopa enemmän, sillä muuten ei elo ole mukavaa kipsin poistamisen jälkeenkään. - Lihaksen hävinneet, ei jaksa liikuttaa, jäykkyyttä ja liikerajoituksia.

Mieti, luutuuko se oikeaan asentoon. Sen vain tiesi itse, kun tarvitsi uudelleen laiton ja kipsauksen. Senkin huomasi, että nyt on oikeassa asennossa, siis samassa, kuin ennen tapaturmaakin.

Olen murtanut niin monta kertaa raajojani, että kokemusta on sekä huonosta että onnistuneesta itsehoidosta.

Toistaiseksi tuntuu asento ihan hyvältä. Parin viikon päästä on kontrolliröntgen ja samalla varmaan tämä kyynärpään yli tuleva kipsi vaihtuu vähän lyhyempään ja voi alkaa jumpata sitä fyssarin ohjeiden mukaan. Kattelivat, että on sen verran pahasti rikki, että nyt alkuun tämmönen vähän massiivisempi kipsi, että varmasti pysyy asennossaan.

Osaatko supistella lihaksiasi kipsin alla?  Jos osaat, niin on hyvä jumppaa kipsin rajaamassa tilassa:) Minulla ainakin jännittyy kyynärpään alueen lihakset, kun yritän, vaikka en samalla liikuta kättä toiseen asentoon. Onnistuu myös ranteen ja kyynärpään välisten lihasten jännittäminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulta murtui jalka kun kuopus oli 2 kk ja esikoinen alle 2 v. Onneksi vain jalka, sillä vaipanvaihto ja kahden natiaisen ruokien valmistus ja tarjoilu sekä muu kanniskelu olisi ollut yksikätisenä hiton paljon vaikeampaa. Ihmeesti siinä kuukaudessa, parissa kuitenkin oppi tulemaan toimeen vajailla raajoilla. Oli muuten marraskuu, lunta ja pakkasta, eikä tällainen lämmin elokuu. Vaatetusongelmat eivät nyt ole niin pahat ollenkaan.

Otan osaa, kipsin alta varmaan kutittaa peevelisti. Tsemppiä

Siitä oon kyllä onnellinen, että on tosiaan elokuu. Jos nyt jo meinaa tuulella koiraa pissattaessa paella niin mitähän tämä ois talvella.

Vierailija kirjoitti:

Osaatko supistella lihaksiasi kipsin alla?  Jos osaat, niin on hyvä jumppaa kipsin rajaamassa tilassa:) Minulla ainakin jännittyy kyynärpään alueen lihakset, kun yritän, vaikka en samalla liikuta kättä toiseen asentoon. Onnistuu myös ranteen ja kyynärpään välisten lihasten jännittäminen.

En vielä. Koetan opetella, mutta vaikeaa on. :D

Mulla murtui ranne ja kyllä tuli elämästä hankalaa.

Koitin ottaa sen zen-harjoitteena: mua opetetaan sietämään elämän hankaluutta, että osaisin arvostaa normaalia tilaa.

Jos käsi olisi lopun elämää poissa, niin miltä se sitten tuntuisi?

Vierailija kirjoitti:

Mulla murtui ranne ja kyllä tuli elämästä hankalaa.

Koitin ottaa sen zen-harjoitteena: mua opetetaan sietämään elämän hankaluutta, että osaisin arvostaa normaalia tilaa.

Jos käsi olisi lopun elämää poissa, niin miltä se sitten tuntuisi?

Nimenomaan: muutama viikko tai kuukausi on lyhyt aika, jotkut vammautuvat loppuiäkseen!

Moi! Olen vasta "saamassa" kipsin käteeni ensiviikolla, ranteesta paukkui nivelsiteet ja leikkaus edessä. Eli toinen käsi täysin poissa pelistä. Näillä pakkasilla pukeutuminen ja moni muu arkinen asia askarruttaa. Jos jollakin tulee mieleen arkea auttavia asioita, olisi kiva kuulla niitä :) 

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt vain valittaa, kun en sitä oikeassa elämässä voi tehdä. Käsi on ollut viikon kipsissä ja 5 viikkoa vielä edessä vähintään ja mulla lähtee järki jo nyt ja on kurja olo. Kaikki on vaikeaa. Hiuksia ei saa kunnolla pestyä eikä kiinni, vaatteiden pukeminen on vaikeaa, takkia ei saa edes päälle kiitos kipsin joka ei mene hihaan ja ulkona palelee, koska ainoastaan neuleponchon saa kunnolla vedettyä päälle. Ruoka on tällä hetkellä tarjolla kertakäyttölautasilta, koska en voi tiskata. Töistäkin pakko olla vähintään se 6 viikkoa poissa, kun töissä tarvin 2 kättä ja tuo on ehdottomassa käyttökiellossa, koska se on kasassa ruuveilla, jotka voi pettää, jos teen jotakin. Lisäksi tuota kättä särkee koko ajan, mikä sekään ei ole yhtään kivaa. Ainoa mitä saa harrastaa on kevyet kävelylenkit ja netflixin tuijottaminen koira kainalossa. Onko muita sairaslomalaisia, joilla menee hermo ihan just. Saa valittaa.

Juupa juu ap.Otappas ja kuuntele Heidi Foxellin kirja,valita ja häpeä sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluan nyt vain valittaa, kun en sitä oikeassa elämässä voi tehdä. Käsi on ollut viikon kipsissä ja 5 viikkoa vielä edessä vähintään ja mulla lähtee järki jo nyt ja on kurja olo. Kaikki on vaikeaa. Hiuksia ei saa kunnolla pestyä eikä kiinni, vaatteiden pukeminen on vaikeaa, takkia ei saa edes päälle kiitos kipsin joka ei mene hihaan ja ulkona palelee, koska ainoastaan neuleponchon saa kunnolla vedettyä päälle. Ruoka on tällä hetkellä tarjolla kertakäyttölautasilta, koska en voi tiskata. Töistäkin pakko olla vähintään se 6 viikkoa poissa, kun töissä tarvin 2 kättä ja tuo on ehdottomassa käyttökiellossa, koska se on kasassa ruuveilla, jotka voi pettää, jos teen jotakin. Lisäksi tuota kättä särkee koko ajan, mikä sekään ei ole yhtään kivaa. Ainoa mitä saa harrastaa on kevyet kävelylenkit ja netflixin tuijottaminen koira kainalossa. Onko muita sairaslomalaisia, joilla menee hermo ihan just. Saa valittaa.

Juupa juu ap.Otappas ja kuuntele Heidi Foxellin kirja,valita ja häpeä sitten.

Aina voi oppia suhteellisuudentajua, mutta ei apn nyt hävetä tarvi.

Tuskin Foxell kirjoitti siksi että muiden pitäisi hävetä.

Tsemppiä kaikille joilla on tämän tyyppisiä vastoinkäymisiä.

Minulla murtui käsi neljä viikkoa sitten, vielä olisi pidettävä samat neljä viikkoa. 

Kyllä harmittaa, olisi hommia kotonakin, mutta mitä teet yksikätisenä.

Perunoita ei saa kuorittua. Vaatteita ei tahdo saada päälleen, peseminen on huonoa. 

Vessassa käydessä ei meinaa saada housuja ylös. 

Tämä on kärsimystä. Ei voi kuin odottaa.

Kaaduin pyörällä ja useita luita poikki ja murtuneena molemmissa käsissä. Olisi helppoa, mikäli vain yksi käsi olisi kipsissä.

Kaaduin aamulenkillä koiran kans, ranne murtui ja kipsatiin. 6 viikkoa saikkua, kyllä ahdistaa. Mitä tuolla kipsatulla kädellä uskaltaa tehä? Lääkäri sanoi ettei saa nostaa kahvipakettia painavampaa. Hoitsu 55v.

Täällä myös kipsikätinen. Lasken päiviä, että saan kipsin pois. Enää 17pvää. Kaikki hommat hankalia, mutta pärjätty on mielikuvituksen avulla. Minulla on kolme koiraa, niidenkin lenkit hankalat. Onneksi sain yhden tyttären luo. Alussa ärsytti, etten saa pitkää tukkaani kiinni, nyt senkin jo osaan. Suihkuun laitan ensin elmukelmon kipsin päälle ja sitten ison mustan roskasäkin. Joustavalla nauhalla kiinni (esim kengännauha) olen oppinut hampaita ja kyynärpäätä apuna käyttämään. Kättä ei särje enää se voitto. Tässä on hyötyä vilkkaasta mielikuvituksesta. Asun siis yksin eli kaikki hommat itse tehtävä Tsempit muille kohtalotovereille <3

Ei sillä paljon mitään saa tehdä, eikä mulla kärsikään. Mutta käytä tervettä kättä..sen käyttö tutkimusten mukaan vahvistaa myös kipsikättä (täälläkin hoitaja ja kaaduin koiralenkillä)

Kyllä täällä on jonkinlainen kohtalotoveri, minulla molemmat kädet kipsissä. Minulla ei ole kotona omaa auttajaa. Olisivat vieneet sairaalaan toipumaan, mutta en halunnut, kun on ollut huonoja henkilökohtaisia kokemuksia sieltä. Eivät tietenkään pakottaneet, tulin siis kotiin, taksinkuljettaja aukaisi oven. Siinä minä siinä eteisessä ihmettelin, mitenkä tästä nyt selviää, ja 5 viikkoa edessä toipumista. Onneksi olin varannut ruokaa, ettei heti lopu, mutta ystävä toi lisää. Myös kaksi ystävää on käynyt auttamassa, tiskaamassa ja imuroimassa. Vähitellen sormien avulla aloin pärjätä joten kuten yksin. Mutta ei se hurraamista ole ollut esim. suihkussa käynti, hiusten pesu aivan hirveän vaikeaa kun on kipsit kunnolla suojattu ja teipattu. Mutta nyt olen loppusuoralla toipumisessa. Toivottavasti kuvat näyttävät hyvää. Onhan se ohje, ettei saa yhtään käyttää käsiä, mutta pakkohan se on, miten esim. peseytyminen yksin onnistuu, ei kaveria voi aina pyytää. Sekä yhdellä sormella kirjoittelen.

Ja kukaan ei valmiiksi syötä ja juota.

Tämä on minun kokemukseni ja toivon tietysti, että kädet ova toipuneet.

Kiitos ystäville ja lääkäreille hyvästä hoidosta.

Vanha ketju, mutta kirjoitan tähän silti. Täällä kanssa on oikea käsi kipsissä ja 4 viikkoa on jo menty näin. yksi viikko edessä vielä.

Olen opetellut käyttämään näitä palveluita, mitä muut ovat käyttäneet jo aikaa sitten. Kotisiivous on ihan mahtava ja ruoan kuljetuspalvelu myös. Kalliiksi tulee, mutta kipsiaika ei ole kauhean pitkä.

Syömisen semmoinen vinkki, että kannattaa ottaa 2 haarukkaa. Toiseen haarukkaan keihästään sitten sen pihvin tai perunan ja syö haukkaamalla reunasta. Toisella lisuketta suuhun.

Ja sanelutoiminnot sekä puhelimessa että tässä tietokoneessa toimivat suht hyvin. Tämänkin tekstin kirjoitin sanelemalla.