Lue keskustelun säännöt.
Ero tulossa, tunteet kuolleet.
Lasipurkki
15.08.2018 |
Olemme vuosia olleet etäisiä puolisoni kanssa. Monia isoja solmuja joita on yritetty avata jo ihan pariterapiassa.
Mies haluaa yrittää, vaatii mahdollisuutta, aikaa ja läheisyyttä. Itse haluan vain pois.
Eropaperit on kirjoitettu ja viety eteenpäin. Minä kaipaisin konkreettista muutosta, asumiseroa, omaa aikaa, tilaa hengittää. Mies uskoo yhteiseen tulevaan, ei halua kummankaan muuttavan pois.
Eropapereiden kirjoittamisen jälkeen tapasin miehen johon ihastuin syvästi, tunne oli molemmin puoleinen. Tilanteessani johtuen emme antaneet tunteille valtaa eikä suhde muuttunut millään tavalla fyysiseksi. Emme ole missään tekemisissä ja sovimme että kuolletamme tunteet kunnes eroni on selvä.
Kaipaan läheisyyttä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, seksiäkin. En valitettavasti tahdo näitä mieheni kanssa. Minulla on tunne etten haluaisi olla hänen kanssaan missään tekemisissä, en yrittää mitään, en viettää yhteistä aikaa saati olla lähellä. Tämän toisen haluaisin myös kokonaan unohtaa. Olen kiitollinen etten heittäytynyt tunteiden valtaan, samalla harmittelen miksen vain heittäytynyt ja antanut itselleni niitä tunteita joita olen kaivannut vuosia.
Muistan hyvät ajat puolison kanssa, tunteet kun rakastuttiin. Liian paljon on kuitenkin ollut alun perinkin pielessä ja muuttunut, haluja ja tahto kuollut. Osin jo aikaa sitten.
En tiedä mitään keinoa millä saisin itselleni edes halun herätellä tunteita puolisoani kohtaan. Tahtoisin vain erota ja alkaa elää omaa elämääni. Näissä ajatuksissa tuo tavattu ihastuskin tuntuu merkityksettömältä. Koen että hänen tapaamisensa vain vahvisti että haluni irtaantua tästä liitosta on oikea. Toisaalta tuntuu etten edes halua unohtaa häntä, ihastumisen tunne oli niin kokonaisvaltainen.
Onko kukaan saanut toivotonta tilannetta pelastettua? Onko keinoja? Terapeutti sanoi että tilanne on vaikea ja haastava. Hänen neuvonsa eivät ole omia tuntemuksiani tai tahtotilaani muuttaneet.
Kuinka olette selvinneet vastaavasta? Onko liitto jatkunut vai oletteko päätyneet eroon.
Kommentit (24)
Kuolema on lähellä jos ei tunne enää mitään tai ainakin halvaantuminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tunteesi on oikeasti jo kuolleet, niin miksi et ole eronnut ja lähtenyt rakentamaan elämääsi oikeasti uudestaan?
Jos säälit miestäsi, niin se on turhaa. Tuo löyhässä hirressä roikuttaminen satuttaa vielä enemmän. Et usko miten kuluttavaa on uskoa ja yrittää ilman vastakaikua. Sattuuhan se ero, mutta siitä voi päästä yli. Nyt kumpikaan teistä ei saa siihen edes mahdollisuutta.
Vai onko niin että jossain syvällä haluaisit itsekin haluta, mutta se vain on vaikeaa? Vai oletko yhdessä vain paremman elintason vuoksi?
T: mies, joka haluaisi vielä yrittää (vaimo ei tiedä)
Vanha ketju, mutta olisi kiva tietää mitä ap:lle kuuluu.
Minusta mielenkiintoista on se, miksei saa erottua, jos pelkkä miehen läsnäolo tekee pahaa. Mistä se syyllisyys kumpuaa siitä oman yrityksen puutteesta?
Haluat asumuseron koska eropaperit on jo lähetetty. No sittenhän sinun pitää muuttaa pois. Se lähtee joka eron haluaa. Paitsi jos asunto on sinun. Itse pitää uskaltaa elää eikä odottaa että muut tekee ratkaisut.