Onko oikein hankkia lapsia 70-vuotiaana?
Täällä huolestunut tytär kyselee. Olen nuorin kolmannesta lapsesta ja näytti aika varmalta että jään perheeni kuopukseksi. Vanhempani ovat eronneet ja isäni löysi hiljattain uuden tyttöystävän vasta eläkeiässä. Tyttöystävä on huomattavasti nuorempi ja haluaa hirveästi lapsen. Isä on puhunut asiasta myös minun kanssani, mutta aihe on hyvin kiusallinen. En tiedä miten asiaan pitäisi suhtautua.
Kommentit (19)
Lapsia voi hankkia niin kauan kuin vehkeet pelaa.
Katson just jonkun dokkarin Ruotsista ja ukko oli tullut isäksi 81v.
Minusta ei ole ihanteellisin tilanne, mutta ethän sinä voi aikuista ihmistä estelläkään. Ei kannata edes yrittää, menee vaan välit. Mielipiteesi voit sanoa, jos sitä kysytään, mutta muuten älä sekaannu asiaan. Et varmaankaan arvostaisi, jos joku yrittäisi ohjailla sun tekemisiä.
Kaikille jotka arvuuttelevat täällä oikein/väärin juttuja pitäis tehdä lobotomia.
Ihan typerää kysellä moista.
Minä ainakin ymmärrän, miksi aikuinen lapsi ei halua seniorin vanhempansa enää lisääntyvän uuden kumppanin kanssa.
Ihan järjetöntä, mutta kyllä se äiti lapsen hoitaa.
Miksei olisi? Ei se kenellekkään muulle kuulu minkä ikäisenä sitä lapsia hankkii, elämä on lahja <3
Isällä todettiin vajaa 10 vuotta sitten lievä sydänvika. Pystyikö kyseinen 81v. todella huolehtimaan lapsestaan, vai jäikö kaikki äidin vastuulle.
Ei ole. Lasta kohtaan rikollista.
Vierailija kirjoitti:
Kaikille jotka arvuuttelevat täällä oikein/väärin juttuja pitäis tehdä lobotomia.
Ihan typerää kysellä moista.
Ilmeisesti on jo tehty
mitä Sauli edellä sitä isä perässä kirjoitti:
Isällä todettiin vajaa 10 vuotta sitten lievä sydänvika. Pystyikö kyseinen 81v. todella huolehtimaan lapsestaan, vai jäikö kaikki äidin vastuulle.
Sitä voi äiti kysyä itseltään jos lapsen aikoo 8kymppisen patun kanssa tehdä, onhan suomessa yh-mammoja muutenkin, tämäkin palsta täynnä. Miten eroaa?
Minun isäni oli 70 kun synnyin. Kuoli kun olin 14. Siinä välissä oli mona vuotta jolloin oli raihnainen ja äreä, kaikin tavoin lapsen/nuoren elämästä vieraantunut ukko.
En todella toivo kellekään samaa. Olin käytännössä aina heitteillä. Ja aikuisena kokonaan ilman vanhempia. Eikähän tietenkään tuonikäisellä ollut tarjota esim edes mummolaa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsia voi hankkia niin kauan kuin vehkeet pelaa.
Nykyään voi tehdä vaikkei pelaisikaan, jopa ilman miestä ollenkaan
mitä Sauli edellä sitä isä perässä kirjoitti:
Isällä todettiin vajaa 10 vuotta sitten lievä sydänvika. Pystyikö kyseinen 81v. todella huolehtimaan lapsestaan, vai jäikö kaikki äidin vastuulle.
Eiköhän ole ihan sanomattakin selvää, että lapsi jää enimmäkseen nuoremman äidin vastuulle. Niin se kai menee myös Saulin ja Jennin tapauksessa. Sydänviasta sen verran, että se voi olla myös nuorilla täyttä elämää elävillä ihmisillä, eikä välttämättä liity asiaan mitenkään.
Ei ole hyvä idea. Eiköhän se lapsenteko kannata miestenkin lopettaa siinä 45-vuoden iässä (kuten naisillakin tulee siinä iässä biologia vastaan). Jos nyt vahinkoja sattuu niin niille ei mahda mitään, mutta oma mielipiteeni on, että lapsenteko kannattaa ajoittaa sopivaan ikään. Vaarina voi olla sitten 50+ vuosina.
Autismin, kehitysvammaisuuden yms riski kasvaa mitä vanhempia lapsen vanhemmat ovat. Näiden erityislasten tarpeista huolehtiminen on raskasta ja tarvittavien palveluiden hankkiminen päiväkoti-ikäisenä, kouluikäisenä ja isompana on kovin vaativaa. Saavatko nämä erityiset edes aikuisena enää tarvitsemaansa hoivaa... ei voi tietää mihin rahat jatkossa riittää...
Sen vuoksi olisi hyvä ajoittaa lapsenteko ikävuosiin millon terveiden lasten saanti on suurimmin todennäköistä. Tämä siis mun mielipide.
Eiköhän se ole jokaisen omantunnon kysymys?
Itse en hankkisi.
Tyttöystävä hankkikoon lapsen ikäisensä miehen kanssa. Vaikka jonkun homon joka ei muuten lasta saa.
Siinä voi miettiä, elääkö lapsen isä siihen asti, että lapsi ehtii aikuiseksi. Nyt ei kannata sanoa, että kuolee niitä nuoriakin, kyse on todennäköisyydestä.