Mitä asiaa kadut eniten elämässäsi?
Kommentit (62)
Mahdollisesti viimeisintä viestiä jonka lähetin. Aika näyttää oliko virhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tatuointia ja viiltelyä. Molemmat näkyy iholla koko loppuelämän. Joitain henkisiä juttuja tai vaikka koko minuuden voi salata muilta ihmisiltä, mutta noita täytyy oikein peitellä vaatteilla ja jatkuvasti vituttaa, ja nyt myös pitää keksiä mitä sanon lapselleni kun kasvaa ja alkaa kysellä.
Nämä saat pois jos todella haluat. Maksaa rahaa, mutta siinä mitataankin katumuksen määrä.
Arpia on korjailtu plastiikkakirurgilla siistimmän näköisiksi. Ei niitä kokonaan saa näkymättömiksi. Tatuoinnin poistoa olen harkinnut.
Entä mikroneulaus ja laser? Itse varmaankin käyttäisin jotain sävyttävää voidetta t-paidan kanssa.
Onneksi arvet eivät ole käsivarsissa, vaan paikassa, jotka on helppo piilottaa vaatteilla. Pitääpä ottaa selvää kaikista vaihtoehdoista. Toivottavasti menetelmät kehittyvät vielä nykyisestä.
Sitä, että ikinä aloin tupakoimaan. Älkää kinä aloittako ja tehkää kaikkene, ettei lapsenne aloita!
Sita etten nuorempana puolustanut itseani kaikkia idiootteja vastaan. Aloitan eraan itsepuolustuslajin ja sen jalkeen isken taydella voimalla hyokkaajia vastaan. Olen myos verbaalisesti lahjakas joten kykenen toisaalta sillakin tavalla riistamaan voimat muilta.
Vierailija kirjoitti:
Sita etten nuorempana puolustanut itseani kaikkia idiootteja vastaan. Aloitan eraan itsepuolustuslajin ja sen jalkeen isken taydella voimalla hyokkaajia vastaan. Olen myos verbaalisesti lahjakas joten kykenen toisaalta sillakin tavalla riistamaan voimat muilta.
Itse pystyisin hakkaamaan lähes jokaisen naisen ja heikoimmat miehet fyysisesti pitkän kamppailulajitaustan avulla. Toivon että olisin lapsuudessa laittanut hanttiin myös fyysisesti. Nyt en rikosvastuullisena halua pahoinpitelysyytteitä.
Koulutusvalintaa, omituista kyvyttömyyttä keskeyttää opinnot, kun olin tajunnut, että olen aivan väärällä alalla. Sotki koko elämäni.
Olisin pyrkinyt opiskelemaan ainetta, joka oli mulle helppo, enkä kuunellut äitini typerää lyttäämistä. Ois elämä varsin toisennäköistä tänä päivänä.
Että lykkäsin viikolla vierailua isäni luokse. Isä ehti kuolla ennen kuin uusi sovittu kyläilypäivä koitti ja en koskaan saanut kerrottua isälle tulevasta lapsenlapsesta.
Avioliittoa. Etten hakenut opiskelemaan ihan toiselle alalle. Eli vain pikkuasioita.
Vierailija kirjoitti:
Että lykkäsin viikolla vierailua isäni luokse. Isä ehti kuolla ennen kuin uusi sovittu kyläilypäivä koitti ja en koskaan saanut kerrottua isälle tulevasta lapsenlapsesta.
Otan osaa.
olisi pitänyt painaa silloisen tyttöystävän siskoa kun oli sekin neitsyt ja hinkusi koeajoa minulta, kun hain isosiskoa lauantai iltaisin autolla ja odotin heidän huoneessa, tuli pikkusisko aina ensin saunasta ja esitteli aamutakin alta sulojaan,kokeilin kyllä muutaman kerran kiinteitä b kuppeja, nortin natsat nousi aika nopeesti kovaksi ja pieni sievä emätin tuntui kostealta heti kärkeen
Sitä että 7 vuoden ajan annoin anteeksi väkivallan. Tai ainakin alistuin sille. Lasta en voi enkä halua katua, mutta hänen vuokseen joudun tuota ikävää menneisyyttäni kohtaamaan yhä vain ja vielä pitkän aikaa.
Sitä, etten jo teini-ikäisenä hakenut apua ahdistukseen, vaan oksentelin yksin kotona.
Kyllä mäkin olisin mielelläni jättänyt kokonaan syntymättä. Tää lapsuudesta alkanut yksinäisyys tekee elämästä aika totaalisen ankeaa.
Eka aviomies. Itsekäs paska, myöhemmin alkoholisti.
Että juhlin opiskeluaikana kurssin jätkien seurassa. Kun yritin samaan paikkaan töihin, sinne ensin ehtineen kaverin vaimo torppasi mustasukkaisuuksissaan pääsyni hyvään työhön.
Entä mikroneulaus ja laser? Itse varmaankin käyttäisin jotain sävyttävää voidetta t-paidan kanssa.