Sain eilen tietää YT:stä ja mies

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli siis on oikein kohdella minua huonosti, kun on huono päivä itsellä, että työt meni. Ja on minun väärin kokea siitä surua, kun minun olisi pitänyt valmistautua siihen, että minulla ei ole töitä? Eli olen marttyyri, kun olen surullinen? Ok, nyt ymmärrän miestä enemmän. Pitää siis olla iloinen. Jes. Ainakin tiedän, että ei kannata puhua kenellekään tästä tilanteesta. :)

Ja täällä on tällä hetkellä ihmiset turhissa palavereissa ja itsekin odotan muutamaa toimeksiantoa, joten siksi aikaa palstailla.

Ker-roin täs-tä mie-hel-le, ot-ti tie-don vas-taan i-han hy-vin, y-rit-ti il-lal-la ol-la tu-ke-na ja rap-sut-taa vä-lil-lä, et-tä pi-ris-tyi-sin. Koeta jo päästä asiasta yli ja tee työsi.

Jos te olette asian puhunut illalla läpi, miksi siitä pitää aamulla vielä jatkaa ja perua vielä sovitut suunnitelmatkin?

Kiukuttelimen ja mököttäminen yksin sinun etuoikeutesi?

Ota ero.

Minkä hel*vetin takia on aina pakko tulla hakemaan sympatioita ja iskemään joukolla puukkoa oman puolison selkään tuntemattomien kanssa silloin kun joku asia oman puolison käytöksessö ei mene yksiin omien ajatusten kanssa?

Ettekö te per*keleet osaa kommunikoida tosielämässä vai onnistuuko se kommunikaatio ainoastaan uusfeministi-miesvihaajien kanssa nettifoorumeilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi sinun olisi pitänyt olla viemässä miehesi äitiä lääkäriin? Kai mies voi viedä äitinsä yksinkin.

Kun oltiin sovittu, että käydään yhdessä moikkaamassa ja viemässä. Ja sitähän tuossa ihmettelin, että MIKSI mies suuttuu siitä, etten tänään pääse lähtemään töistä. Ja onko se oikein suuttua?? Ap

Turha sinun enää esittää kilttiä ja ahkeraa työntekijää. :D Kyllä siellä työpaikaalla jo tiedetään mitkä on sinun resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Kiukuttelimen ja mököttäminen yksin sinun etuoikeutesi?

Miehen pitäisi vahvana kestää kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli siis on oikein kohdella minua huonosti, kun on huono päivä itsellä, että työt meni. Ja on minun väärin kokea siitä surua, kun minun olisi pitänyt valmistautua siihen, että minulla ei ole töitä? Eli olen marttyyri, kun olen surullinen? Ok, nyt ymmärrän miestä enemmän. Pitää siis olla iloinen. Jes. Ainakin tiedän, että ei kannata puhua kenellekään tästä tilanteesta. :)

Ja täällä on tällä hetkellä ihmiset turhissa palavereissa ja itsekin odotan muutamaa toimeksiantoa, joten siksi aikaa palstailla.

Kyllä sinun pitäisi olla valmistunut siihen, että hyvät ajat ei ole ikuisiksi ajoiksia ansaittuja ja olla valpaana luomassa niitä kontakteja, että tarvittaessa löytyy uutta työtä, jne. Jos on vähänkin kartalla missä työelämässä nyt mennään olisit ottamassa palstailu sijaa selvää uusista työpaikoista, jne. Hymiöitä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on tulossa YT:t ja tiedän olevani ensimmäisenä lähtölistalla. Esimiehen kanssa ei olla koskaan tultu toimeen, ja tiedän hänen olevan tyytymätön "työpanokseeni". Olen muutenkin uusiempia työntekijöitä, joten jes.

Kerroin tästä miehelle, otti tiedon vastaan ihan hyvin, yritti illalla olla tukena ja rapsuttaa välillä, että piristyisin. Mutta. Tänä aamuna en millään olisi jaksanut nousta ylös, olin niin uupunut. Meillä on molemmilla liukuva työaika, joten periaatteessa mikään hoppu ei ollut, mutta mies silti kiukutteli koko aamun minulle. Sanoin monta kertaa, etten haluaisi mennä töihin, että tuntuu niin pahalta ja että olen pahoillani, että heräsin niin myöhään (töihin saavuimme 9...).

Autossa mökötti ja kiukutteli.

Meidän piti viedä myös miehen äiti lääkäriin töiden jälkeen, mutta sanoin etten pääse, kun töissä on tällä hetkellä niin joustamatonta, etten uskalla lähteä tuntia aikaisemmin ja mies suuttui siitä ja lähti vihaisena pois.

Miksei voi vain ymmärtää toisen tilannetta edes yhden päivän? Olla vähemmän epäitsekäs? Keittää vaikka sitä kahvia aamulla, halata ja kerrankin YMMÄRTÄÄ että toista ehkä masentaa / ahdistaa lähteä töihin, eikä halua kiirehtiä. Tai ettei pääse jonnekin lääkäriin mukaan. Mies on aikuinen, miksei pärjää yksin?

Onko se teidän mielestä liikaa vaadittu tälläisessä tilanteessa haluta enemmän ymmärrystä puolisolta? Mitä te tekisitte?

Miksi jäit sänkyyn etkä lähteny töihin aikasemmin niin oisit päässy aikasemmin pois?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Okei, eli siis on oikein kohdella minua huonosti, kun on huono päivä itsellä, että työt meni. Ja on minun väärin kokea siitä surua, kun minun olisi pitänyt valmistautua siihen, että minulla ei ole töitä? Eli olen marttyyri, kun olen surullinen? Ok, nyt ymmärrän miestä enemmän. Pitää siis olla iloinen. Jes. Ainakin tiedän, että ei kannata puhua kenellekään tästä tilanteesta. :)

Ja täällä on tällä hetkellä ihmiset turhissa palavereissa ja itsekin odotan muutamaa toimeksiantoa, joten siksi aikaa palstailla.

Kyllä sinun pitäisi olla valmistunut siihen, että hyvät ajat ei ole ikuisiksi ajoiksia ansaittuja ja olla valpaana luomassa niitä kontakteja, että tarvittaessa löytyy uutta työtä, jne. Jos on vähänkin kartalla missä työelämässä nyt mennään olisit ottamassa palstailu sijaa selvää uusista työpaikoista, jne. Hymiöitä.

Mikä epäempaattinen paska. Tuntuuko nyt hyvältä, kun sai vähän naljailtua ventovieraalle ihmiselle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdistäydy nainen äläkä ala marttyyriksi ja kaada kuraa toisen niskaan!

Kuraa toisen niskaan? Sitä en kyllä ole tehnyt. Luulisi miehen myös olevan peloissaan, kun kuitenkin yhteinen talous jne. Itse kyllä yrittäisin piristää ja tsempata. Ap

Onko sinulla paljonkin vertauksellista kokemuspohjaa miten itse kyseisssä tilanteessa toimisit? Minusta te molemmat käytäydytte lapsellisesti. Yt on aika luonnollinen osa työelämää, jonka lähes jokainen joutuu kokmaan useamminkin kerran työelämässä joten turha siitä on masentua. Joko olet ottanut yhteyttä kontakteihin joita työurasi aikana luonut? Kai teillä on selusta turvattu tulojen laskun varalle on?

Eli siis sinun mielestä on ok kiukutella toiselle, kun toinen tarvitsisi edes vähän tsemppiä? Sori ei ole minun elämääni kuulunut YT:t koskaan. Itse juuri valmistuin ja menin alkuvuodesta töihin, joten kauheasti tässä ei ole keretty säästämään.

Ja saahan sitä edes YHDEN aamun/päivän olla harmissaan ja nuolla haavoja? Onko se niin väärin että kokee surua, että työ menee alta? Ap

Mä sain laittomat irtisanomiset viesti sovelluksessa pomolta ku kysyin "millon palkka tulee?".

No mies reagoi mun potkuihin voimakkaasti ja raivosi mulle ja mä olin enemmänki surullinen ja itkin (oltiin juuri otettu laina).

Onneksi elämä ei siihen kaatunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ryhdistäydy nainen äläkä ala marttyyriksi ja kaada kuraa toisen niskaan!

Kuraa toisen niskaan? Sitä en kyllä ole tehnyt. Luulisi miehen myös olevan peloissaan, kun kuitenkin yhteinen talous jne. Itse kyllä yrittäisin piristää ja tsempata. Ap

Onko sinulla paljonkin vertauksellista kokemuspohjaa miten itse kyseisssä tilanteessa toimisit? Minusta te molemmat käytäydytte lapsellisesti. Yt on aika luonnollinen osa työelämää, jonka lähes jokainen joutuu kokmaan useamminkin kerran työelämässä joten turha siitä on masentua. Joko olet ottanut yhteyttä kontakteihin joita työurasi aikana luonut? Kai teillä on selusta turvattu tulojen laskun varalle on?

Eli siis sinun mielestä on ok kiukutella toiselle, kun toinen tarvitsisi edes vähän tsemppiä? Sori ei ole minun elämääni kuulunut YT:t koskaan. Itse juuri valmistuin ja menin alkuvuodesta töihin, joten kauheasti tässä ei ole keretty säästämään.

Ja saahan sitä edes YHDEN aamun/päivän olla harmissaan ja nuolla haavoja? Onko se niin väärin että kokee surua, että työ menee alta? Ap

Siis surun aika on vasta sitten kun olet vastaanottanut irtisanomisilmoituksen. Ei piiruakaan aikaisemmin. Ethän sinä edes voi olla varma että sinut irtisanotaan vielä. Niin kauan kuin yt:t on ohi niin sitä ennen teet työsi mahdollisimman hyvin. Joo, stressiä varmaan on mutta tuolla toiminnalla sinä varmasti saatkin potkut jos alat löysäilemään ennen kuin "maito on kaatunut".