Miksi jotkut ei välitä vaikka lapsella ei yhtään kaveria?
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaan
Kommentit (38)
No koska itsekin lapsena halusin olla yksin, niin ymmärrän tytärtäni joka on samanlainen. Erakkoluonne ja ääri-introvertti. Ei siinä ole mitään surullista. Se olisi surullista jos kaipaisi kavereita mutta niitä ei olisi, mutat jos itse on mieluummin omien ajatustensa kanssa, se on ok.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaan
Mitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Olen ajatellut että ehkä lapsi on introvertti, eikä kaipaa kavereita. Viettää paljon aikaa yksin onissa oloissaan, eikä muutenkaan paljon puhu. Hieman alakuloinenkin ja terkkari on kysellyt perään onko lapsi ehka masentunut. Olen taas ajatellut että ehkä se vain kuuluu introverttiin luonteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaanMitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Tutustuttaa muihin, hankkia edes harrastus. Ei osaa leikkiä eikä oikein tehdä mitään muiden kanssa, ja mielestäni sosiaaliset taidotkin pitää oppia elämässä, olkoon kuinka introvertti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaanMitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Tutustuttaa muihin, hankkia edes harrastus. Ei osaa leikkiä eikä oikein tehdä mitään muiden kanssa, ja mielestäni sosiaaliset taidotkin pitää oppia elämässä, olkoon kuinka introvertti.
Mistä tiedät, vaikka vanhemmat yrittäisivätkin? Ovat tukeneet, kutsuneet kavereita kotiin, vieneet harrastuksiin. Joskus kaikki ei näy päälle päin.
Aina ei vanhemmat pysy tekemään asialle mitään, koulukiusaaminen on yksi johon on joskus todellakin hankala saada apua ja vapaa-aika menee mielummin kotona kun leikkiessä sen kiussaaja porukan kanssa samoissa puistoissa ja harrastuksissa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaanMitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Tutustuttaa muihin, hankkia edes harrastus. Ei osaa leikkiä eikä oikein tehdä mitään muiden kanssa, ja mielestäni sosiaaliset taidotkin pitää oppia elämässä, olkoon kuinka introvertti.
Mistä tiedät, vaikka vanhemmat yrittäisivätkin? Ovat tukeneet, kutsuneet kavereita kotiin, vieneet harrastuksiin. Joskus kaikki ei näy päälle päin.
Eivät ole, tämä on tieto. Ei kutsu kavereita, eivät kannusta harrastuksiin. Äiti sanoo, että lapsen oma vika jos ei saa itse kavereita, hän ei ala niitä hommaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaanMitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Tutustuttaa muihin, hankkia edes harrastus. Ei osaa leikkiä eikä oikein tehdä mitään muiden kanssa, ja mielestäni sosiaaliset taidotkin pitää oppia elämässä, olkoon kuinka introvertti.
Mistä tiedät, vaikka vanhemmat yrittäisivätkin? Ovat tukeneet, kutsuneet kavereita kotiin, vieneet harrastuksiin. Joskus kaikki ei näy päälle päin.
Eivät ole, tämä on tieto. Ei kutsu kavereita, eivät kannusta harrastuksiin. Äiti sanoo, että lapsen oma vika jos ei saa itse kavereita, hän ei ala niitä hommaamaan.
Ihmeen tarkasti tiedät tämän lapsen kotiolot. Voisitko sitten itse auttaa, jos sinulla on siihen mahdollisuus?
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että ehkä lapsi on introvertti, eikä kaipaa kavereita. Viettää paljon aikaa yksin onissa oloissaan, eikä muutenkaan paljon puhu. Hieman alakuloinenkin ja terkkari on kysellyt perään onko lapsi ehka masentunut. Olen taas ajatellut että ehkä se vain kuuluu introverttiin luonteeseen.
Minua on lapsesta lähtien leimattu introvertiksi. Jätetty tietoisesti ulkopuolelle ja annettu olla omissa oloissaan. Koen yksinolon kuitenkin aina raskaana, ahdistavana ja voimia vievänä kokemuksena. Nautin enemmän muiden ihmisten seurasta.
Ujon lapsen tukeminen voi olla hankalaa. Pitää tukea ja antaa mahdollisuuksia, muttei saa pakottaa. Se voi ulkopuoliselle vaikuttaa vanhempien välinpitämättömyydeltä, muttei sitä välttämättä ole. Näin ainakin meillä. Annetaan lapsen olla sellainen kuin on, mutta viedään silti muiden luo (harrastuksiin, tapahtumiin ym.). Pakottaminen ei ainakaan meidän lapsen kohdalla toimi, vaan saa enemmän lukkoon. Kaikki ei valitettavasti tätä ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että ehkä lapsi on introvertti, eikä kaipaa kavereita. Viettää paljon aikaa yksin onissa oloissaan, eikä muutenkaan paljon puhu. Hieman alakuloinenkin ja terkkari on kysellyt perään onko lapsi ehka masentunut. Olen taas ajatellut että ehkä se vain kuuluu introverttiin luonteeseen.
Alakuloisuus ja masennus eivät kuulu introverttiin luonteeseen. Jos sellaista pitkäaikaisesti on siihen on yleensä joku syy. Se voi olla se ettei lapsi olekaan kovin introvertti ja haluaisi seuraa muttei sitä saa, tai joku ihan muu. Mutta oikeasti introverttia lasta joka aidosti ei kaipaa seuraa, ei ahdista tai masenna itse valittu tapa vaan hän tekee asioita itsekseen ja nauttii siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin on ihan sama vaikka lapsi viettää välitunnit yksin ja kaiket illat vaan kotona?
Eikö se huolestuta ettei missään ole yhtään kaveria?
Tiedän ainakin eräät vanhemmat joille lapsen jatkuva yksinolo on ok, on yksin muka koska haluaa.... Ei koskaan ole kaveria ollutkaanMitä sinun mielestäsi vanhempien pitäisi asialle tehdä?
Tutustuttaa muihin, hankkia edes harrastus. Ei osaa leikkiä eikä oikein tehdä mitään muiden kanssa, ja mielestäni sosiaaliset taidotkin pitää oppia elämässä, olkoon kuinka introvertti.
Kyllä ne elämässä oppii joka tapauksessa riittävän hyvin. En itsekään lapsena edes välittänyt leikkimisestä enkä muiden lasten seurasta, minua kiinnosti ihan muut asiat. Silti ihan normaalisti olen kouluni käynyt, työelämässä pärjännyt, missään ei ole sosiaalisten taitojen puute tullut esteeksi elämässä. Ääri-introvertti olen toki aikuisenakin ja valinnut parisuhteettomuuden ja lapsettomuuden ja city-erakon elämän.
- 2
Ei ulkopuolinen voi kavereita väkisin hommata. Ihmeen suvaitsevaisia täällä. Minun lapseni oli paljon yksin, koska oli hyvin ujo. Voi sitä onnellisuutta kun sain hänelle hommattua hyviäkin kavereita, tutustumalla ensin äiteihin ja kyläilemällä. En ymmärrä, jos joku sanoo ettei lapsi halua IKINÄ olla KENENKÄÄN kanssa. Ei se nyt ole hyväksi kehityksellekään.
Mutta miten yksinäinen vanhempi oikein voi lapselle niitä ystäviä järjestää? Mistä?
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten yksinäinen vanhempi oikein voi lapselle niitä ystäviä järjestää? Mistä?
Mulla on sama kokemus kuin jollain aikaisemmalla kirjoittajalla eli tutustua lasten vanhempiin ja sitä kautta auttaa lapsia solmimaan kaveruussuhteita. Tosin tää toimii vain pienemmillä lapsilla. Isompien kohdalla kannattaa olla tarkka, ettei puutu liikaa kaveruussuhteisiin. Jos äiti sopii koko ajan isomman lapsen puolesta kaveritapaamisia, voivat muut lapset karsastaa lasta. Isompaa lasta kannattaa kannustaa soittelemaan kavereille ja olemaan myös loukkaantumatta, jos muut eivät suostu tapaamisiin. Ja lapsen omien mieluisten harrastusten kautta voi syntyä ystävyyttä.
Tärkeintä on että aikuinen osoittaa yrittämistä ja vaikka joskus antaa itsestään aikaa lapselle. Laskee oman kännyn alas ja kysyy, mitä lapsi haluaisi tehdä. Joskus voi vaikka hetkestä maksaakin jotain, kyllä lapsi oman perheensäkin kanssa mukavia hetkiä jota muistella, vaikkakaan kaverinkaipuiselle asia ei tietenenkään ole sama. VÄLITTÄKÄÄ ja nostakaa oma takapuoli penkistä ylös. Menkää (ilmais)tapahtumiin, lajiesittelyihin jne. Miksei lasta voi auttaa jos tältä puuttuvat työkalut??
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten yksinäinen vanhempi oikein voi lapselle niitä ystäviä järjestää? Mistä?
Jestas sentään, vie harrastuksiin, ottaa yhteyttä muihin vanhempiin, esim koulusta saa usein luokkakaverien vanhempien yhteystiedot jne.
Miten voi olla niin vaikeeta!!!!!!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta miten yksinäinen vanhempi oikein voi lapselle niitä ystäviä järjestää? Mistä?
Jestas sentään, vie harrastuksiin, ottaa yhteyttä muihin vanhempiin, esim koulusta saa usein luokkakaverien vanhempien yhteystiedot jne.
Miten voi olla niin vaikeeta!!!!!!!!!
Jos vastaisit nätimmin, viesti menis paremmin perille. Tollaisesta vastauksesta tulee vain paha mieli :( T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Olen ajatellut että ehkä lapsi on introvertti, eikä kaipaa kavereita. Viettää paljon aikaa yksin onissa oloissaan, eikä muutenkaan paljon puhu. Hieman alakuloinenkin ja terkkari on kysellyt perään onko lapsi ehka masentunut. Olen taas ajatellut että ehkä se vain kuuluu introverttiin luonteeseen.
En ole koskaan kuullut että vanhemmat voisi tuosta noin vain päättää että koska lapsi on yksin/yksinäinen niin tämä on oltava silloin introversio. Introvertti ja ekstrovertti ovat persoonallisuuden orientoitumisen piirteitä, siksi lasta kannattaa tarkkailla.
Mulla ei ollut lapsena yhtään kaveria ja itkin siitä äidille, niin äiti vastasi että "No ei ollut minullakaan".