Lue keskustelun säännöt.
Amismies ja maisterinainen
12.08.2018 |
Kannattaako miehen lähteä treffeille maisterinaisen kanssa jos etukäteen ei ole puhetta koulutuksista?
Pitääkö siitä varottaa etukäteen jos nainen ei itse kysy?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Ei kukaan mies ole väittänyt että heitä ärsyttäisi se ammatin kysely itsessään.
Se meitä ärsyttää, että naiset lakkaavat vastaamasta heti kun kuulevat ammattimme eli he pitävät meidän ammattia kynnyskysymyksenä treffeille lähtöä ajatellen. Se on se mikä ärsyttää.
Ei minua ainakaan maisterinaisena miehen koulutustaso sinänsä sinkkuna ollut mikään kynnyskysymys. Kuitenkin oman kokemuksen vuoksi olen kurkkuani myöten täynnä autonasentajia, joiden koko elämä pyörii joidenkin kardaaniakseleiden ja tulppien ympärillä (kaksi kertaa tällaisen kanssa olen seurustellut). En halua yhteenkään sellaiseen enää sekaantua. No, nyt ei tarvitsekaan, kun olen parisuhteessa kokin kanssa. Ammatinvalinta kertoo enemmän kuin koulutustaso ja noiden autonrassaajien kanssa ei vain tunnu olevan oikein mitään yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Ei mua häiritse muu kuin se että kysytään ja sitten vaivautuneena haihdutaan, vaikka keskustelu olisi siihen asti sujunut ihan mielenkiintoisesti. Yllättävän monet jopa listaavat seuranhakusovelluksissa kriteeriksi korkeakoulutuksen osa jopa akateemisuuden. Monelle naiselle se tuntuu olevan tärkeimpiä asioita miehessä. En kiellä etteikö avomielisempiäkin naisia olisi suurehko joukko, mutta koulutuskeskeisten määrän vähättely ei muuta totuutta.
Tunnen paljon yliopistossa opiskelevia tai yliopistosta valmistuneita naisia (humanisteja, luokan/lastentarhanopettajia, psykologeja ja lääkäreitä) joilla on amismies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on ettei naiselle kelpaa jos mies käynyt vain ammattikoulun. Tinderissä viestittely loppuu kuin seinään kun kertoo ammatin olevan hitsaaja.
M31
Riippuu täysin miehen ulkonäöstä.
Komea hitsaaja voi valita kenet ottaa.
Joo kyllä se vähän niin on, että jos oot joku Ricky Martin näkönen ja hyväkäytöksinen niin ei ole paljon väliä vaikka lapioisit työksesi paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkaa olla väsynyttä joo.
Meillä mies 'amis' mutta paljon yleissivistyneempi kuin minä tohtorikoulutettava.
En jaksanut lukea koko keskustelua. Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut maisterisnainen. Olen huomannut, että vaistomaisesti sitä hakee jotain yhteistä kumppaniehdokkaasta kuin mitä itsellä on. Kaupungissa en ole käynyt treffeillä amismiesten kanssa, mutta kotiseudulla kyllä. Kaupungissa amismiehet ei tunne kotiseutuani enkä minä heidän asuinpaikkaansa enkä työpaikkaansa. Silloin se koulutustausta on ehkä se yhteinen maaperä. Kotiseudulta olen tapaillut jotain amismiehiä, ehkä koska puhetapa ja tausta yms natsaa.
Noin yleisesti monet naiset arvostavat kyllä sopivaa vaatimattomuutta, säännöllistä elämää, pilkettä silmäkulmassa mitä monilla duunareilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Ei kukaan mies ole väittänyt että heitä ärsyttäisi se ammatin kysely itsessään.
Se meitä ärsyttää, että naiset lakkaavat vastaamasta heti kun kuulevat ammattimme eli he pitävät meidän ammattia kynnyskysymyksenä treffeille lähtöä ajatellen. Se on se mikä ärsyttää.
No onpas väittänyt. Tässä esimerkiksi kirjoittaja nro 34:
Vierailija kirjoitti:
Itse en välillä edes vastaa naisen kysymykseen jos hän kysyy ammattia koska ammatin kysyminen ennen treffejä kertoo siitä että se miehen status on naiselle kynnyskysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Ei kukaan mies ole väittänyt että heitä ärsyttäisi se ammatin kysely itsessään.
Se meitä ärsyttää, että naiset lakkaavat vastaamasta heti kun kuulevat ammattimme eli he pitävät meidän ammattia kynnyskysymyksenä treffeille lähtöä ajatellen. Se on se mikä ärsyttää.
No onpas väittänyt. Tässä esimerkiksi kirjoittaja nro 34:
Vierailija kirjoitti:
Itse en välillä edes vastaa naisen kysymykseen jos hän kysyy ammattia koska ammatin kysyminen ennen treffejä kertoo siitä että se miehen status on naiselle kynnyskysymys.
Hän tiesi että oikea vastaus naiselle on vain lääkäri, juristi, lentäjä tai toimitusjohtaja jos hän kysyy ennen treffejä ammattia, se on nähty ja koettu.
Eli edelleen se kysymys ei haitannut vaan se motiivi kysymyksen takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulutus ei kerro ihmisestä mitään!Mene rohkeasti vaan ja ole ylpeä itsestäs.
Voi aargh. Olen maisteri (nainen) ja mieheni on amis, joka hädin tuskin selvisi siitä koulusta ja tekee ihan muita töitä kuin koulutuksensa mukaisia. Koulutus tuli mieleen häneen tutustuessa vasta, kun joku muu sitä minulta kysyi. Olin kiinnostunut vain siitä, että onko mies töissä tai opiskeleeko, sen asian taisin kysyä. Rakastuin ihan muuhun, kuin tutkintoon tai sen puutteeseen. Vain työssä tai toimessa olossa on minulle merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse joudun tekemään paljon huolto ja asennustöitä paikassa missä on paljon akateemisia naisia. Monesti nämä tulevat kysymään mitä oikein teen. Vastaan näille aina ammattitermein mitä olen juuri tekemässä ja minkä takia. Yleensä nämä naiset katselevat silmät pyöreänä ja ihailevasti kun kerron mitä teen. "Ooh, todella mielenkiintoista, kuulostaa haastavalta. "
Niin monelle akateemiselle polttimonvaihto tai lavuaarin hajulukon tyhjennys on jotain erikoista ja eksoottista, vaikka samalla pitävät monesti oletuksena kyseisiä töitä tekeviä ammatteja oletuksena pitävät vähälahjaisille sopivina haastettomina töinä.
Eikä yhtään mitään vihaa akateemisia kohtaan! Nyt tiedoksi, että ihan itse me sinkkunaiset kuule hoidetaan lavuaarien hajulukot, lamppujenvaihdot, taulukoukkujen kiinnitykset ja kaikki muutkin kodin pikkuaskareet. Harvemmin tuollaiseen mitään koulupaperia tarvitsee.
Voisiko olla, ettei teidän nimenomaisista ammateista nyt vaan herää niin paljon keskustelua kuin jostakin toisesta ammatista voisi herätä? Itse ainakin kuvittelisin, että mulla olisi paljon enemmän kyseltävää esimerkiksi valokuvaajan kuin hitsaajan työpäivästä, vaikka molemmat alat käsittääkseni on toisen asteen tutkinnon takana. Ei se siis välttämättä sitä korkeakoulutusta tai jotain omituista statusta vaadi, että ala on sellainen, josta kiinnostaa keskustella.
Muutenkin mun kokemus on, että miehet ottaa naisen korkeakoulutuksen vähän liian tosissaan. Kuuntelin kerran baaritiskillä tapaamani miehen lumenpudotustarinoita kohteliaasti, vaikka ei ne ehkä niin kovin kiinnostavia olleetkaan. Kun kerroin, mitä itse teen työkseni, mies haihtui paikalta.
Tiedoksi muuten niille, joita ärsytti kun ammattia kysellään: se on länsimaisen ihmisen toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi sitä kysytään ensimmäisten joukossa, koska sen oletetaan meidän kulttuurissa kertovan niin paljon ihmisestä. Ja se tärkein onkin sitten perhesuhteet/aviosääty.
T: VTM (ja alansa töissä)
Ei kukaan mies ole väittänyt että heitä ärsyttäisi se ammatin kysely itsessään.
Se meitä ärsyttää, että naiset lakkaavat vastaamasta heti kun kuulevat ammattimme eli he pitävät meidän ammattia kynnyskysymyksenä treffeille lähtöä ajatellen. Se on se mikä ärsyttää.
No onpas väittänyt. Tässä esimerkiksi kirjoittaja nro 34:
Vierailija kirjoitti:
Itse en välillä edes vastaa naisen kysymykseen jos hän kysyy ammattia koska ammatin kysyminen ennen treffejä kertoo siitä että se miehen status on naiselle kynnyskysymys.
Hän tiesi että oikea vastaus naiselle on vain lääkäri, juristi, lentäjä tai toimitusjohtaja jos hän kysyy ennen treffejä ammattia, se on nähty ja koettu.
Eli edelleen se kysymys ei haitannut vaan se motiivi kysymyksen takana.
Vastasin kommenttiin siitä, ettäkö kukaan mies ei olisi sanonut kysymisen häiritsevän. Kun kerran oli sanonut.
Motiivi sille kysymykselle sen sijaan jo avattiin edellä: länsimainen kulttuuri. Se on täysin normaali kysymys, koska ammatti on tosiaan toiseksi tärkein identiteettitekijä. Siksi ne naiset ja ihan kaikki uudet tuttavuudet, joita tulette kohtaamaan, kysyvät teidän töistä ensimmäisten kysymysten joukossa. Vai luuletteko, että miehetkin lakkaavat puhumasta teille kun ette kaikki ole juristeja?
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko keskustelua. Itse olen maalta kaupunkiin muuttanut maisterisnainen. Olen huomannut, että vaistomaisesti sitä hakee jotain yhteistä kumppaniehdokkaasta kuin mitä itsellä on. Kaupungissa en ole käynyt treffeillä amismiesten kanssa, mutta kotiseudulla kyllä. Kaupungissa amismiehet ei tunne kotiseutuani enkä minä heidän asuinpaikkaansa enkä työpaikkaansa. Silloin se koulutustausta on ehkä se yhteinen maaperä. Kotiseudulta olen tapaillut jotain amismiehiä, ehkä koska puhetapa ja tausta yms natsaa.
Noin yleisesti monet naiset arvostavat kyllä sopivaa vaatimattomuutta, säännöllistä elämää, pilkettä silmäkulmassa mitä monilla duunareilla on.
Tuo nyt on minusta aika typerältä kuulostava perustelu.
Miksi vaikka hammaslääkärillä ja arkkitehdillä olisi yhtään sen enempää yhteistä pohjaa keskusteluille kuin hammalääkärillä ja palomiehellä?
Keitäköhän tällaiset akateemiset ovat?