Oliko hääpäivä elämäsi onnellisin päivä?

Ei ollut, enkä oikein osaa sanoa mikä oli. Ehkä se, jona täytin 50. 

Jos olisin naimisissa, tuskin olisi. Minusta vaikuttaa stressille ja pienet häät taas eivät ole mitään sellaista, mistä seota onnesta.

Ei ollut enkä nyt osaa sanoa, mikä päivänä on ollut onnellisin. Onnellisia hetkiä muistan paljonkin, niitä oli hääpäivänäkin. Elämän onnellisin hetki sattui eräänä räntäsateisena marraskuun yönä, sitä en unohda ikinä.

ei. mies mökötti koko päivän, ero tuli myöhemmin

Sosiaalisesta mediasta tulee kuva, että hääpäivä olisi se elämän paras päivä. No, hehkuttajat hehkuttaa.

Ei ollut. Keskikokoiset häät, kaikilla oli hauskaa ja kaikki sujui loistavasti.

Onnellisin päivä oli kun sain iltatähteni jonka ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Koko raskauden ajan elin pelossa ja ahdistuksessa. Sitten kuitenkin sain terveen ison tytön viikon yli lasketun ajan, ja koko sen päivän kun hän syntyi, kello puoli 10 aamupäivällä 3 tuntia synnytyksen alusta, leijuin sellaisessa euforiassa etten koskaan ole kokenut enkä varmasti koskaan tule kokemaan!

Se oli pelkkää puhdasta ylimaallista onnea.

Ei ollut onnellisin päivä.

Onnellisin on ollut se päivä kun mies kosi. Ja tietty lasten syntymäpäivät. :)

Häät oli vaan kosintaa seuraava pakollinen hermostuttava seremonia, vaikka meillä pienet häät olikin.

El. Oikeastaan onnellisempi päivä oli suhteen ensimmäinen päivä. Suurimmat onnen tunteet liittyvät lapsiin, mutta yksittäistä päivää on vaikea nimetä.

Ei hääpäivä ole mikään onnen huipentuma. Ne onnen hetket koetaan arjessa. Häissä menee energia siihen kaikkeen säätämiseen. Olen todella onnellinen, että olen naimisissa ihanan miehen kanssa, mutta hääpäivästä minulla on vain pieniä kivoja muistikuvia. Mitäs onnellista siinä esimerkiksi on, että tanssii häävalssia vieraiden katsoessa? Hääyönä taas oltiin niin sippejä, että nukahdettiin välittömästi.

No ei. Onnellinen päivä kyllä, mutta ei nyt onnellisimmaksi voisi sanoa. Liikaa stressiä, kun en muutenkaan ole juhlien ystävä.

Ämmien_päivä prinsessana :)))))))))))))

Oli. Yksi onnellisista päivistä (oli pienet meidän oloiset häät rakaan mieheni kanssa eikä stressiä). Rinnalle menee lasten syntymät, jotka oli huomattavasti aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Keskikokoiset häät, kaikilla oli hauskaa ja kaikki sujui loistavasti.

Onnellisin päivä oli kun sain iltatähteni jonka ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Koko raskauden ajan elin pelossa ja ahdistuksessa. Sitten kuitenkin sain terveen ison tytön viikon yli lasketun ajan, ja koko sen päivän kun hän syntyi, kello puoli 10 aamupäivällä 3 tuntia synnytyksen alusta, leijuin sellaisessa euforiassa etten koskaan ole kokenut enkä varmasti koskaan tule kokemaan!

Se oli pelkkää puhdasta ylimaallista onnea.

Mulla oli myös tuollainen tilanne; np-ultrassa elinkelvottomaksi julistettu lapsi, joka syntyi tiukkojen kontrollien jälkeen täysiaikaisena, terveenä 9 pisteen vauvana. Kävi toisin: traumojeni vuoksi hänen syntymänsä ei tuntunut juuri miltään, ja kesti todella kauan kiintyä vauvaan. Myös synnytyksesä mukana ollut isä, 1. puoliso oli väärä. Tähänastisen elämäni onnellisimpia päiviä on ollut 2. vihkiminen vuosia sitten, ja sen jälkeen niitä onnellisia päiviä onkin riittänyt.

Ei ollut, olihan se ihan kiva päivä, mutta ei onnellisin. Miehelläni on julkkiskavereita, jotka osallistuivat häihin, joten minä jäin vähän niin kuin sivuun. Ei se nyt mikään katastrofi ollut, mutta tuli vähän sellainen olo, että kenenkäs juhlat nää on, meidän vai heidän. En halunnut olla mikään hirviömorsian ja nostaa meteliä, ja ihan hauskojahan ne mieheni kaverit ovat - melkoisen itsekeskeisiä kylläkin. 

Onnellisimmat päivät ovat olleet lasteni syntymäpäivät. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut. Keskikokoiset häät, kaikilla oli hauskaa ja kaikki sujui loistavasti.

Onnellisin päivä oli kun sain iltatähteni jonka ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Koko raskauden ajan elin pelossa ja ahdistuksessa. Sitten kuitenkin sain terveen ison tytön viikon yli lasketun ajan, ja koko sen päivän kun hän syntyi, kello puoli 10 aamupäivällä 3 tuntia synnytyksen alusta, leijuin sellaisessa euforiassa etten koskaan ole kokenut enkä varmasti koskaan tule kokemaan!

Se oli pelkkää puhdasta ylimaallista onnea.

Sama. Lapsella down epäily (pelkäsin että lapsella mm sydämessä reikä jne) olin valmis kyllä vastaanottamaan vammaisen lapsen, hän oli kovasti kaivattu; kuusi vuotta yritystä sitä ennen takana..

Ja elämäni onnellisin päivä oli kun hän syntyi terveenä ja hyvinvoivana, potrana poikana!!! Syöksysynnytys, koko synnytys kesti puolitoista tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Jos kyllä, niin vaatiko se isot häät? Jos ei, niin mikä päivä on ollut?

Oletko sä ihan tyhmä? Eihän tuota voi vielä  tietää, sen tietää vasta kun kuolema on liki. Siihen asti jokainen tuleva päivä on  mahdollisesti  elämän onnellisin päivä.

Eikä  häillä  tai häiden koolla ole mitään tekemistä elämän onnellisimman päivän kanssa. Koitapa muistaa tämä  ennen seuraavaa aivopieruasi.

Pukeutuminen prinsessaksi, kermakakut, tuhat kertaa nähdyt hääleikit, hääkimpun heitot, savulohet ja uudet perunat jne. Ei todellakaan ole elämäni onneliisen päivä tuollainen klise kokoelma. 

Joo. en ole naimisissa :D 

Häät olivat onnistuneet, stressittömät (paljon ulkoistettu ammattilaisille sen vuoksi ettei tarvi stressata, vaan voi nauttia) ja ihanat. 280 vierasta.

Häät oli onnellinen päivä, oltu naimissa jo 14v. Mutta on niitä onnellisia päiviä mun elämässä paljon muitakin.

Luonnollisesti lasten syntymät menee hääpäivän edelle. Ja jotain yksittäisiä päiviä on paaaaaljon jotka merkitsevät enemmän kuin hääpäivä. Oikeastaan hääpäivän merkitys alenee koko ajan mitä enemmän elettyjä päiviä tulee lisää. Suhde miehen kanssa on hyvä, vankalla pohjalla, onnellinen ja meillä on hyvä tiimi miehen kanssa. Mutta silti hääpäivä oli vain yksi päivä muiden joukossa.

Kiireisin ja stressaavin.

Ei ollut. Häät oli ihan normaalit, kivat ja keskikokoiset.

Jos pitäisi onnellisin päivä löytää, niin ehkä ylioppilasjuhlapäivä. Se on minulle ollut jollain tapaa sellainen itsenäisen elämän aloitus, vaikka asuinkin sen jälkeen vielä kesän vanhempien luona ennen kuin lähdin syksyllä pois kotoa opiskelemaan.