Lapseni aloittaa pienryhmässä,
ja minua äitinä jännittää kamalasti. Pääseekö siitä ryhmästä pois jos vanhemmat niin haluavat? Jos se siis olikin väärä valinta.
Kommentit (52)
Onneksi olkoon! Eikös tuollaiset pienryhmäpaikat ole aika kiven alla nykyään.
Meille tarjottiin paikkaa, ihan suoraan vain. Ei itse pyydetty. Ap
Meille tarjottiin paikkaa, ihan suoraan vain. Ei itse pyydetty. Ap
Mutta nyt mietityttää tuliko tehtyä väärä valinta.
Jos saisin nyt valita en olisi laittanut lasta pienryhmään. Hän on jäänyt ulkopuoliseksi koko kouluajan, kuudennella siirtyi tavalliseen luokkaan ja tietysti vahvat kaverisuhteet olivat jo muodostuneet. Pienryhmässä on eri ikäisiä ja suurin osa ma muja, joiden kanssa lippujen lopuksi ei voinut olla ystävä. Yritti kyllä mutta ovat väkivaltaisia ja selkään puukottavia.
Vaikea tietysti jälkeen päin sanoa kuinka olisi pärjännyt isossa luokassa.
Meillä myös nyt pienryhmä ja pidän todella hyvänä. Lapselle riittää tarpeeksi aikaa, tukea ja huomioita. Varsinkin jos mitään oppimisvaikeuksia on nii paras vaihtoehto.
Kuinka siitä ryhmästä pääsee takaisin omaan luokkaansa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä myös nyt pienryhmä ja pidän todella hyvänä. Lapselle riittää tarpeeksi aikaa, tukea ja huomioita. Varsinkin jos mitään oppimisvaikeuksia on nii paras vaihtoehto.
Meillä syy oppimisvaikeudet, lapsi 8v. Itseäni hirvittää vain. Ap
Onko kellään kokemusta, että kuinka sieltä pääsee takaisin yleisopetukseen?
Meillä adhd-lapsi pienryhmässä jossa on siis vain samalla luokka-asteella olevia oppilaita. Siirtyi tähän ryhmään seiskalle ja vanhempana olen ollut todella tyytyväinen. Alakoulussa wilma oli täynnä pelkkää negatiivista, nyt pienemmässä ryhmässä keskittyy paremmin, saa positiivista palautetta ja numerot ovat nousseet. Numerot ovat toki aina olleet hyvät mutta nyt tullut lähinnä kiitettäviä. Lapsella ei siis ole oppimisvaikeutta, on pienryhmässä juuri käytöksen vuoksi ja kiitollinen olen koululle, että tällaiseen ryhmään sai paikan.
Pienryhmäopetus on kallista, joten tarvitaan hyvät perusteet pitää lapsi siellä. Jos lapsen taidot vaan mitenkään kohenevat, on siirto takaisin isoon ryhmään todennäköistä.
Oma lapseni on ollut koko ala-asteen pienryhmässä ja olen todella onnellinen että hänellä on tämä mahdollisuus. Luokalla on ihania kouluavustajia, jotka tukevat lasta ja lapsi "rakastaa" heitä. Ei pärjäisi isossa ryhmässä ja oppimistulokset olisivat todennäköisesti surkeita. Lapsi saisi isossa ryhmässä varmasti häirikön maineen ja ystäviä olisi entistä hankalampi saada.
Ole kiitollinen. Jos paikkaa on tarjottu, lapsesi sitä todella tarvitsee. Niitä ei huvikseen anneta yhtään kellekkään eikä arpomalla, vain osalle tarvitsijoista paikkoja riittää. Moni maksaisi oikeasti rahaa siitä, että oma lapsi saisi tarvitsemansa tuen ja tukimuodot.
Lapsella ei ole diagnoosia, eikä lukivaikeutta. Tutkittu. On vain hitaasti oppinut kirjoittamaan ja lukemaan. Ja pelkäsivät, että kolmosesta tulee kovin raskas vuosi lapselle. Väliaikaisuudesta puhuttiin, ehkä vuodesta. Mutta saa nähdä. Kuinka mahtaa kaverisuhteissa vaikuttaa, kiusataanko?
Oho! Hyvä tuuri käynyt.
Meillä on isossa koulussa kaikki muut paitsi kehitysvammaiset lapset integroituna normaaliin opetukseen. Tarkoittaa sitä, että lapsi saattaa olla esim. matematiikan ja äidinkielen opetuksen ajan pienryhmässä, jossa on pätevä erityisopettaja, ja muut tunnit sitten normaaliluokassa, jossa on 23 muutakin lasta. Ei siinä mitään, jos joka luokassa olisi vain yksi ns. erityistä tukea tarvitseva lapsi, mutta kun tyttäreni luokassakin on 4 oppilasta, jotka on osan tunneista erityisopettajan kanssa oppimassa ja osan tunneista omassa luokassa, jossa pitäisi olla avustaja, mutta ainakin viime vuonna avustaja käytännössä ehti vain 2-3 tunnille viikossa!
Keskittyminen on ilmeisen vaikeaa erityistä tukea tarvitsevalle lapselle isossa ryhmässä. Yksi oppilaista osaa suomea huonosti, joten hän käy myös suomen kielen tukiopetuksessa. Meidän lapsi taas käy puheopetuksessa ja matematiikan tunnit erityisopettajan pienryhmässä. Lisäksi on käynyt tukiopetustunneilla, jos on niihin päässyt. Pienenä ekaluokkalaisena oli aivan sekaisin, missä pitää olla milloinkin. Kun on pienryhmässä erityisopetus, puheopetus yksityisesti, tavallisessa luokassa opetus ja vielä tukiopetusta. Sekä koulun jälkeen iltapäiväkerho. Pienryhmä on helpompi ratkaisu, kun lapsi itsekin pysyy kärryillä siitä, missä paikassa ollaan, eikä päiväohjelma tunnu niin kaoottiselta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei ole diagnoosia, eikä lukivaikeutta. Tutkittu. On vain hitaasti oppinut kirjoittamaan ja lukemaan. Ja pelkäsivät, että kolmosesta tulee kovin raskas vuosi lapselle. Väliaikaisuudesta puhuttiin, ehkä vuodesta. Mutta saa nähdä. Kuinka mahtaa kaverisuhteissa vaikuttaa, kiusataanko?
Saako kysyä, missä kunnassa on resursseja noin paljon, että pääsee oppimisen hitauden vuoksi pienryhmään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei ole diagnoosia, eikä lukivaikeutta. Tutkittu. On vain hitaasti oppinut kirjoittamaan ja lukemaan. Ja pelkäsivät, että kolmosesta tulee kovin raskas vuosi lapselle. Väliaikaisuudesta puhuttiin, ehkä vuodesta. Mutta saa nähdä. Kuinka mahtaa kaverisuhteissa vaikuttaa, kiusataanko?
Saako kysyä, missä kunnassa on resursseja noin paljon, että pääsee oppimisen hitauden vuoksi pienryhmään?
Turun kupeessa.
Jos sen paikan on vastaanottanut niin ei pääse vanhempien toiveesta pois, vasta kun lapset taidot riittävät.