♥TIISTAIHIN SYYSkuun MUORIT-04♥
Kommentit (23)
Tyttö nukkuu vielä, väsynyt juhlija. Minä nautin aamunrauhasta kahvin kera.
Ihana päivä oli eilen. Koko päivän olimme ulkona (paitsi tyttö nukkui sisällä päiväunet). Meillä oli iso herkkupöytä katettuna ja siinä sitten seurustelun lomassa nautimme hyvää ruokaa naapureiden kanssa. Lapset leikkivät pihalla. Tyttökin urheasti pysytteli isompien lasten, 3-4-v., kannoilla ja juoksi ja peuhasi. Nautti suunnattomasti. Ja ikinä ei ole niin hyvin ruoka maistunut :) Ulkona ruoka maistuu paremmalle, ilmeisesti myös tytön mielestä.
Enkeli, meillä on käynyt todella hyvä tuuri naapureiden suhteen. Tosi mukavia, rentoja ja samanhenkisiä ihmisiä joiden kanssa on hyvä olla ja viettää aikaa. Ei se tarkoita silti, että aina olisi " velvollisuus seurustella" , talvella menee usein paljon aikaa niin ettei juuri ketään näy mutta näin keväällä ja kesällä sitten ollaan enemmänkin tekemisissä.
Illalla olikin sitten todella väsynyttä porukkaa. Tyttökin nukahti varmaan ennenkuin pää tyynyyn osui :)
Täytyy tästä lähteä pukemaan. Tyttö varmaan herääkin pian. Mulla on lievästi etova olo, voiko syynä muka olla ne kolme kuohuviinilasia jotka nautin eilisen päivän aikana ... hmmm. Muuta se ei voi todellakaan olla, koska kuten todettua, varas ei asu täällä.
Toivottavasti kaikilla ollut kiva, hauska päivä eilen!
Alli
Vapputerveiset Tallinnasta! Reissu meni hyvin ja hotelli oli viihtyisä. Aamupala oli ihana. Ruokailuista alkaa vaan olla vaikea nauttia, kun Typyllä on koko ajan menokenkä päällä :-) Onneksi suurin osa ihmisistä on ymmärtäväisiä, mutta tietty monet katsovat paheksuen, kun haluavat nauttia ravinteliruuasta. Ymmärrän kyllä senkin.
Leikkiseuraksi löytyi ruotsalainen pikkutyttö 2v3kk, joten tytöillä vauhtia riitti.
Enkelin ja Nea puistokokemus oli kamala. Hyvä, ettei pahempaa pelkoa jäänyt päälle ja puistoilu onnistui seuraavalla kerralla.
Alli: teillä on ollut onnea naapureiden kanssa :-) Yleensä vähintään yksi naapurustosta on kenkku.
Meillä ihan ok naapurit, muttei seurustella muutamaa satunnaista lausetta enempää. Niin, ja se yksi kenkku porukka löytyy, mutta niitä koitetaan vältellä.
Aamutoimiin!
Keilin
Voi teitä onnellisia, joilla lapset nukkuu pitkään ja saatte juoda aamukahvinne rauhassa. Meillä asuu jostain kumman syystä aamuvirkkua kansaa, joihin en todellakaan lukeudu. Aamu alkoi taasen hieman ennen kuutta. Joten aamutoimet on tehty jo ajat sitten ja Neiti vetelee jo päiväunia numero 1.
Viime viikko oli ihan katastrofaalinen. Ensiksikin olin yksin koko viikon lapsukaisten kanssa. Ensin oli esikoinen kuumeessa, sitten oli T kuumeessa ja räkätaudissa, sitten olin itse kaksi päivää 39 asteen kuumeessa ja lopuksi Neiti sai sitten ihan kummallista ihottumaa ja kasvot sekä kädet punoitti ja oli turvoksissa että piti käyttää lääkärissä asti. Eipä tuo lääkäri osannut sanoa onko allergiaa vai viruksen aiheuttama reaktio. Seuraillaan siis. Muutaman kerran kuhahteli viikonlopun aikaan vielä kasvoihin näppylää ja punoitusta. Ihan kauhulla seuraan, ettei vain olisi allergiaa... se tästä vielä puuttuu...
Varas ei ole myöskään täällä. Jos varas löytyy, toivoisin että edes pienen hippusen lähettäisi tännekin päin. Kuollutta on sillä rintamalla. Ja samaan syssyyn e-Gee: meillä käytössä sellainen reilut 6 kg:n painoinen pieni neiti-ihminen joka nukkuu välissä ja vie sänkytilaa muutenkin ainaskin 85%. Siinä muuta ehkäisyä tarvita.... ;D
Ja turhan aikaisin hehkuttelin sitä miehen työasiaakin, ei mennyt niin hyvin kuin aattelin. Siirto tulla pätkähti 250 km:n päähän kotoa. Voihan kökkö. Nyt sitten pähkäillään mitä tehdään. Lähteekö mies yksin, myydäänkö talo ja muutetaan kaikki susirajalle vai mitä? Ei jaksaisi vielä tällaista pähkäilllä tämän kaaoksen keskellä.
Ensimmäiset leskenlehdet bongattu viikonloppuna. Lumet alkaa sulaa, kipii! Pihaa ei pääse tosin vielä haravoimaan, kun vasta odotellaan, nouseeko heinänsiemen ollenkaan. Vähän onneksi vihertää, toiveita siis on.
Kesälomasuunnitelmia ei minulla ole. Esikoinen tulee luokkaretkelle sinne Helsinkiin päin kahden viikon päästä ja sitten kesäkuussa menee isänsä kanssä Tampereelle Särkänniemi cupiin pelaamaan nappulafutista. Itse olen sitten kotona ja vietän kesää... tylsää. Napanuora pieniin on vielä niin lyhyt ja ruokavarasto Neitille kulkee mukana, joten mihinkään en pääse. Mutta kyllä minäkin joskus vielä toivottavasti.
Kukkuun raskausviikot ovat oikein kiitäneet, samoin T@hdilla. Ties muuten, vaikka oltais T@hti nähty niillä lapsimessuilla reilut viikko sitten. Olin se väsynyt äiti, jonka kaksi lasta huusi kurkkusuorana siellä hallilla ja äiti juoksi messualueen läpi tukkaputkella...
Sellaista. Eli ei oikeastaan mitään uutta. Onneksi ulkona paistaa aurinko, saa mielen kohoamaan edes pikkaisen.
Mimmu, hieman alakuloisena
Iisalmesta saavuttu. Mukava reissu, tosin ihan järkyttävän paljon tuli syödyksi.. Sini ja 4kk nuorempi pikkumies leikkivät hyvin keskenään. :-)
Nyt ollaan taas täällä Lakeuksilla mummolassa. Äiti sai perjantaina B-lausunnon osa-aika eläkettään varten. Masentavaa tekstiä. Tauti uusiutunee 13 kk sisään, sytostaatit eivät enää silloin tehoa ja töihin ei tule palaamaan syövän uusimisen jälkeen. :-( Nyt täytyy vain tarttua hetkeen! Isä soitti meidät tytöt tänne äitiä piristämään. Näyttää piriostysruiske toimivan. :-) Sini onkin mummonsa kanssa pyörällä kaupassa.
Aavis, täällä siis ollaan, pistähän tekstiviestiä jos olette jo kotiutuneet. Nettiin en minä täällä pahemmin pääse.
Voi Nekun kamalaa puistoreissua!
Lila75, Sini ja Rosa
Taas on yhdet juhlat juhlittu. Kestihän sitä 3 päivääkin, joten on aikakin loppua jo:) Lauantaina siis olin yhden mammaporukan kanssa syömässä ja istuskelemassa ja siihen vappu päälle. Eipä sitä hirmuisesti juotu, mutta kyllähän tollanen verottaa jo tän ihmisen kuntoa. Ens lauantaina sitten häitä juhlimaan. Tää vuosi on ollut omituinen, kun menoa tuntuu riittävän lähes joka viikonlopulle.
Tänään täytynee yrittää mennä katsomaan kavereiden eilen syntynyttä vauvelia:)
Kaiken menon ja toiminnan perusteella pitäis olla tyytyväinen olo, mutta mikä ihme tässä mättää. Tuntuu jo, että ainoa joka multa saa hellyyttä ja huomiota ihan varauksetta, on ihana pieni syystaaperomme. Seuraavaksi tulee esikoinen. Koira saa hyvin vähän huomiota ja miehen suhteen on jotenkin sellainen olo, että odotan itse jotain ihmetekoa, että sais mut " normaaliksi" jälleen. Mies yrittää tulla halaamaan pari kertaa päivässä, mutta en halua edes halata takaisin. Mikä mussa mättää? :( Pahimmat riidat oli ja meni, mutta mun olotila ei vaan tunnu kohenevan. Tietty siitä seuraa sitten kärttyisyyttäkin, eli ei voi sanoa, että tultais miehen kanssa edes mitenkään erityisen hyvin toimeenkaan. Pitkään oli sellainen olo, että miehen kanssa on niin mukavaa, vaikka romantiikka olikin harvinaista. Nyt tuntuu, että kaikki harmittaa. En halua jatkaa tälleen:(
Varas ilmottautukoot! :)
T: Ynis
Joo, mäkin haluisin mielihyvin varkaan kiinni, jos sitä iloa sitten riittäis pikkuruisen tännepäinkin. Puolen vuoden raskautumisyritykset tekivät tehtävänsä, nyt ei enää huvita. Mies alkaa olla kuin tulisilla hiilillä, mutta mua joko väsyttää tai on paha olo tai ei ehdi tai jotain. Aina on jotain.
Vappu meni rauhallisesti mutta ihanasti. Parveketerassi on valmis ja pihaa on siivottu. Eilen käytiin täällä paikallisella vapputorilla ja olihan se kokemus sekin! Kaks pallonmyyjää ja muutama krääsäkoju ja pari mummoa. Oon aina koko ikäni käynyt Tampereella keskustassa vappua juhlimassa ja tää pikkukunnan vappu oli kyllä kieltämättä mun makuun aika hiljainen. Mutta hyvä niin, tuolle taaperolle riitti kun sai pallon (kiskurihintaisen muuten!), ja äiti sai jätskiä. Tuuli oli tooosi kova ja päätettiin juoda torikahvitkin vasta kotona kun ei siellä tarjennut....
*haukotus* mä valvoin viime yönä klo 02-06, ekas poju valvoi puoli viiteen, en tiä mikä oli mutta oli hereillä ja piti silmiä auki ja pyöri ja sit kun se viimein nukahti mä en saanut enää unta. nyt väsyttää. Nukuttiin ja lötköteltiin kylä sit aamulla pitkään, mutta silti.... Tänään taitaa olla vaan kotipäivä, ehkä jos sitä kauppaan jaksais raahautua. Huomenna mulla onkin jo eka neuvola. Aattelin uhmata kohtaloa ja neuvolahenkilökuntaa ja ottaa pojan mukaan. katotaan miten se menee.... ;)
Ainiin, kamala juttu sattui sunnuntaina. Miehen piti vahtia poikaa, mutta kuinkas ollakaan se pääsi kiipeämään takapihan raput (10 rappusta) ylös, oltiin siis pihalla, se kiipes terassille ja tuli kierien betoniraput alas! Mä näin kun se putos mutta olin aika kaukana, olin just tulossa sisälle ja kerkesin vaan pelästyä. Mies oli kyllä vieressä noin metrin päässä muttei pitänyt kiinni ja pieni kompuroi liian isoilla kumisaappailaan...... hui. Löi otsansa rappusenkulmaan ja siihen tuli kamala kuhmu ja mustelma, lisäks raput pikkusen raapi poskeen naarmuja. Ensin itki poika, sitten itki äiti pelästystään. Isillä oli kova työ saada meidät rauhottumaan.... Pitäis olla silmät selässäkin ja vahtia haukkana koko ajan. Mä kyllä suutuin miehelle että sen olis pitänyt vahtia paremmin, vaikka onhan mullekin näitä sattunut, poika on tippunut sisällä raput mun valvonnassa.... Pitääköhän noihin rappusiinkin jotkut turvaportit tehdä...???? ONNEKSI ei sattunut pahempaa, oli enkeleit matkassa mukana.
Luin kyllä vappupinonkin eilen illalla ja kovasti mielessäni kommentoin, mutta nyt on katkonainen yö tehnyt tehtävänsä enkä pinnistelemälläkään muista siitä mitään. Joko se mamadementia nyt alkaa?!???
haen aamuteetä lisää, palaan kanavalle myöhemmin.
äitikuu rv 8+1 ja poju
Seurakunnan kerhosta palattu, oli taas oikein mukavaa, vaikka Lillillä olikin jonkinlainen hepuli päällä - ei malttanut istua laulamassa vaan kirmaili ympäriinsä ja kiljui ilosta ja riehui sydämensä kyllyydestä :-)
T@hti, kiitos. *punastuu*
Eilen oli erinomaisen hauska päivä. :-) Ensin olin koululla täyttämässä ilmapalloja ja valmistelemassa myyntipaikkaa, hetken ehdin seistä myymässäkin, ja sitten lähdettiin kaverin luo vappulounaalle. Kivaa oli, ja tuli sen verran maisteltua skumppaa että tänään on tukanjuuri vähäsen kipeä :-O mutta ihan Panadolilla pärjää.
Libidovarasta huhuilen edelleen - epäilenpä että kyseisellä varkaalla on niin monen syysmamman libidoannos jemmassaan ettei mokoma ehdi sen takia kunnolla palstailemaankaan. Ketäs ei ole vähään aikaan näkynyt? Mersu? Ramika? Lempi-Ilona? Lila? Nyt esiin jemmasta ja tunnustusta kehiin! Hop!
Äitikuu, hyvä ettei pojalle käynyt pahemmin! Voi kun olisi kaikilla äideillä ne silmät selässä ja kolme metriä pitkät vieterikädet niin ehtisi paremmin aina hätiin, mutta kun niitä ei ole :-/ niin täytyy luottaa joskus suojelusenkeleihinkin, jotka onneksi yleensä ovat hereillä.
Allille onnittelut ihanista naapureista! Meillä oli vanhan kodin naapureiden kanssa samantapaista, täällä ei olla kovin hyvin vielä tutustuttu.
Pyykit odottaa ripustamista, täytyy mennä.
Ankkis ja [color=red]♥Lilli♥
*halaus*. Jaksamista äitisi sairauden kanssa!
Ankkis
Arki alkoi ja sen kyllä huomaa. Tuli eilen vedettyä aamupalaksi kärkkäri, eli oululainen grillimakkara. Sitten tötterö päälle. Illalla sitten vielä grilliruokaa, koska oli krapulapäivä ja siihen kuuluu roskaruoka. Tänä aamuna oli sitten sormet niin turvoksissa suolaisesta ruuasta, ettei raskausaikanakaan ollut. Tosin en ollutkaan silloin turvoksissa yhtään.
Väsyttääkin. Näin painajaisia, mies ja Onni joutui lento-onnettomuuteen. Ihan siis maahansyöksyssä olivat mutta selvisivät onneksi hengissä.
Ynis, ihan kuin meidän arjesta olisin kirjoittanut. Sillä erotuksella, että meillä ei ole koiraa;) En tiedä, mistä mikäkin johtuu mutta aika hiljaista on millään rintamalla..
Onkohan se varas jollain kotimaan kierroksella? Käy jokaisen luona erikseen keräämässä libidon rippeet ja sitten palauttaa kun parhaaksi näkee. Meinaan vaan, että meillä se on käynyt (varkaissa, ei palauttamassa) toooosi kauan sitten.
Olipas äitikuulla (muistinhan oikein) ollut taaperon kanssa vaarallinen tilanne. Onneksi ei käynyt pahemmin. Portaat on kyllä semmonen paikka, että pelkään aina ja kovasti niitä. Onni tulee yläkerrasta kyllä valvottuna hyvin jalat edellä alas. Mutta kun mennään ulos, se kävelis vaan suoraan alas, vaikka pitäs astella portaat alas. Eli ei puhettakaan, että päästäis pojan meneen edeltä ulos.
Kokkolan neuvolan täti sanoi, että 2-v tienoilla lapsi on hirmu tarkka siitä, että kaikki sujuu tiettyjen kaavojen mukaan. ETtä tuohon ikävaiheeseen ei suositella suuria elämänmuutoksia. Minusta kun tuntuu, että Onnilla on nyt jo se vaihe. Tai en tiedä liittyykö se ihan just tuohon mutta on todella tarkka monesta asiasta ja mua on alkanut jo vähän rasittaa. Mietin lähinnä sitä, että teenkö karhun palveluksen, kun " tottelen" aina. Siis kun Onni menee syömään, sen hihat pitää kääriä, kun se niin sanoo. Ei siinä mitään mutta joka kerta pitää äidinkin hihat kääriä. Tässä yks esimerkki. Roskien suhteen tosi tarkka, hanskat ei saa olla likaiset ollenkaan, pukiessa on oltava tietty järjestys.. En oikein osaa nyt selittää, mitä tarkoitan, huomasin kun aloin kirjoittaa. Sitten Onni on kova " pompottaan" kun vaatii, että pitää leikkiä tiettyä leikkiä. Kuinka pitkälle näissä asioissa voi mennä? Kun tuntuu, että mummuhan leikkii vaikka pää kainalossa piilosta, kun Onni tahtoo. Leikki menee näin: Onni sanoo " piiloo" ja osoittaa mummua. Mummun pitää mennä lattialle ja Onni painaa mummun pään alas, sinne " piiloon" . Sitten Onska käy juoksemassa kierroksen ja tulee muka etsiin mummun. Tätä vois sitten jatkaa vaikka koko illan:/
No sekavaa tekstiä. Välillä vaan mietin, että annanko liikaa Onnin sanella mitä tehdään. Mielestäni en, koska minä olen kuitenkin aina se, joka päättää milloin mennään ulos/sisälle jne.
T-P ihan pihalla
Tää mieliala kun on niin mahtava muutenkin, niin totta kai työpaikasta tuli " kiitämme mielenkiinnosta" -kirje. No, kuka halusikaan ottaa töihin yli 30v pienten lasten äitiä jolla aikaisempaa 6 vuotta sitten hankittua työkokemusta reilu vuosi valmistumisen jälkeen.
Eikä tossa vielä kaikki, vaan oikein perintätoimistosta tuli karhukirje korkoineen, kun on näköjään unohtunut maksaa digikurssin maksukin.
T-P, ehdottaisin jonkinlaista kompromissia Onnin kanssa. Käärit esim. Onnin hihat, muttet omiasi. Roskakammo taitaa olla jotain ikäänkin kuuluvaa. Meillä se taitaa olla aluillaan ja esikoisella varsinkin se on ollut aika voimakkaanakin.
Ostin suklaata levyn kaverille jonka vauvaa mennään illalla kattomaan, mutta täytyy mennä vielä ostamaan uusi, kun ahmin suruuni siitä jo puolet:( Eikä oikeastaan maistunut edes hyvälle, piti vaan syödä. Oloakaan se ei pahemmin helpottanut.
Parempaa päivää kaikille muille!
T: Ynis
Ilmoitan heti alkuun etten ole varas :)
Alkaa mitta olla täynnä miestä tällä mammalla, Ynikselle kohtalotoveri terkut !! Tosi nihkeetä oli koko viikkis ja vappukin, eilen sitten pimahdin ja sanoin/huusin suuni puhtaaksi ja mies kyllä vastasi samalla mitalla.
Ainoa hyvä asia tässä purkauksessa oli että sain sanottua mikä mua mättää, mutta eipä me päästy samoille linjoille ja nyt on mykkäkoulua, joka on helppo toteuttaa (ja toooosi järkevää), koska mies lähti aamulla Raumalle.
En ymmärrä kun näistä samoista jutuista, kotityöt ym, on 13 vuotta väännetty kättä ja mitään pysyvää ei tapahtdu.
Me ei olla myöskään opittu riitelemään rakentavasti (mitä ikinä tarkoittaakaan) vaan aina alkaa huuto jossain vaiheessa ja sitten siihen revitään juttuja joista ei alunperin ollu edes kyse.
Luulen että tämä miehen reissuhomma alkaa nyt vaatia verojaan ja se näkyy tällaisena ihme tyytymättömyytenä toista kohtaan. Vai onko sitten vaan liikaa odotuksia ladattu noihin viikonloppuihin.
En tiedä.
Lilalle jaksua äitisi sairauden kanssa.
Enkeli ja Nekku, kammottava puistokäynti teillä, paha mieli tuli kun luin.
Päässä suhisee jostain sattuneesta syystä, joten poistun märehtimään taustalle.
Hilu
Laitoin miehelle tekstiviestiä noista postin tuomista ihanista uutisista ja nyt menee taas hermo siihen, kun ei mitään kommenttia tule takaisin. Miehen puhelimesta puuttuu tällä hetkellä äänet, joten ei ole välttämättä edes huomannut viestiä, mutta jotenkin nää hetket on sellaisia jolloin kaipais välitöntä palautetta olosuhteista välittämättä. Aamupäivällä just päätin, että pitää koittaa ottaa itteään niskasta kiinni ja lähteä jahtaamaan sitä libidovarasta, mutta sen sijaan aiheutan varmaan riidan tälläkin harmistumisella. Tuleepa sellainen olo, että turha kai tässä on mitään päättää tai yrittää, kun ei mistään tule mitään.
Nyt maksan sen erääntyneen laskun:(
T: Ynis
YNIS: kuin meidän elämästä, ei libidoa, ei huvita edes halata miestä, aina tulee ainakin meillä kaikesta riitaa...
Mä olen koko vapun miettinyt vaan kuinka tylsää mun elämä on ja mietin rakastanko enää edes miestäni sit mietin koska tää alkoi ja tuota seksittömyyttä on ollut heti pojan syntymästä mutta se että etoo ja tapellaan alko oikeestaan talvella ja jouluna oli kamala pattitilanne.
Mies just äskön soitteli töistä ja pyyteli anteeks kun on niin jumppi. no on tuota kuultu aiemminkin:( uskinpa muuttuu vaika sanoin että katotaan kuukauden päästä kuinka olet muuttunut.... Tänä aamuna esim riitaa tuli siitä kun mies EI USKONUT ETTÄ AAMULEHTI EI TULE TÄNÄÄN, voiiteko kuvitella. Hitto välilä tuntuu että elämän parhaat vuodet menee ohi ja lapsikin tästä kärsii, vauvahaavett olen jättänyt taka-alalle ei tähän tilanteeseen toista.
no ei enää mutinaa, vappu meni kotona äitini kyläss,lähtee tänään, torille ei päästy koska tuli riita, ei yllätys! no illalla mentiin kuitenkin paria näkötornia katsoon, poika vähän pelkäs ylhäällä, ihmekkös tuo niin minäkin:) ulkoltiin koko vappua ja syötiin en edes uskalla mennä vaalle.
meen tänän jumppaan ja sit saunaan.
ÄITKUU: onneks selvisitte säikähdyksellä meillä poika tippui hoitopöydältä 8kk, kivilattialle eikä tullut mitään lekusris tosin käytiin, nuo pienten päät ja luut on kait tosi kestäviä
nyt kahville
t. manteli
Tää ei nyt ihan tänne kuulu, mutta kysyn nyt kuitenkin, ei kellään sattuis oleen mökki tyhjillään juhannuksena? Oon koittanut metsästää vuokramökkiä mutta vaikeeta tuntuu olevan. 2-4 päivää ja ei ihan lapissa asti, muuten kaikki kävis. Järvi, laituri ja sauna pitää löytyä.
Että hihkaiskaa jos jollakin muita juhannussuunnitelmia ja mökki vapaana niin saatte takuuvarmat ja hyvät vuokralaiset. Pienikin ja alkeellinen paikka käy, kunhan olis lapsiystävällinen paikka. Tai jos kuulette jonkun kaverinne tai ystävänne puhuvan niin mulle saa vinkata. Kaikki tarjoukset otetaan huomioon! Sanomattakin on selvää, että olemme siistejä ja savuttomia ja kilttejä ja koirattomia ja puunaamme ja kiillotamme paikat lähtiessämme.
Ynis, voi sua. Toivottavasti halaus täältä lohduttaa.
nyt ei muuta....
äk
Tännehän se on helpoin jutella asioista. Myötätuntokin on yleensä taattua, kiitos siitä! :)
Laitoin yhden hakemuksen edellisen naapurilafkaan tänään, joten olenpa yrittänyt taas edes jotain. Miehellekin onnistuin olemaan rähjäämättä, kun soitti. Miehellä on sellainen kriisinhallintaominaisuus, että pyrkii vain ratkomaan asioita ja kyselee kovasti silloin, kun minä haluaisin vaan myötätuntoa ja olla hiljaa. Tällä kertaa oli toisin ja se kyllä auttaa paljon. Pahimmassa aallonpohjassa kun ei tee mieli alkaa analysoida tilannetta. Jotenkin mulla on sellainen olo, että itse mokasin paikan haastattelussa. En osaa olla luonteva itsestäni kertoessa enkä tiedä mitä kertoisin. Vaikutan varmaan myös aika epävarmalta:(
Manteli, meillä vika parisuhteen osalta on kaikista eniten mussa itessäni. Sehän tässä tökkiikin. Olen aivan jumissa enkä osaa jatkaa eteenpäin, vaikka isot riidat onkin ohi. Nyt alkaa stressata tulevaisuuden menot yms. kun pelkään, että nekin menee näissä samoissa merkeissä vaan ja se ahdistaa sitten lisää. Tahtoo olla taas normaali ihminen! Tällä hetkellä en kestä mitään vastoinkäymisiäkään kovin hyvin. Sitten tulee tietty urputettua miehelle helposti.
Täällä on niin monella käynyt se libidovaras ilmeisesti jo aikaisemmin keväällä, että mitähän johtolankaa lähtis seuraamaan, että varas saatais kiinni:)
T: Ynis
Sen veellä alkavan. Oltiin pihalla 2h. Siihen tuli veljeni ja pian myös vaimonsa lapsen kanssa. Lapsonen oli jossain vaiheessa ottamassa Onskalta lelua kädestä (minun mielestä siihen pitää puuttua). En ehtinyt sanoa mitään kun Onni oli tarraamassa naamasta kiinni serkkuansa. Onneksi hanskat kädessä. Menin heti hätiin ja sanoin, että ei saa Onni ottaa naamasta kiinni (vaikka serkku siis otti lelua kädestä mutta tietty tuommonen on kiellettyä). Mitä sanoo äitinsä? Oikein veemäisellä äänensävyllä, että ota takas kiinni niin Onni tietää mille se tuntuu! Mulla alkoi heti keittää mutta sain sanottua huutamatta, pelkästään pirullisellä äänensävyllä, että luuletko nää, että se tahallaan ottaa kiinni! Mua alkoi niin vituttaan suorastaan. Anteeksi kielenkäyttöni.
Nyt vuodatan tänne vaikka kuka tuttu lukis. En jaksa enää. Tuo ihminen ei näytä muutenkaan Onskaa kohtaan mitään positiivisia tuntemuksia. Ihan kuin Onnia ei oliskaan paitsi jos Onni osoittaa temperamenttinsa, sitten kyllä on heti korottamassa ääntä Onnille. Sanoin veljelleni, että jos vielä tulee tuommosia laukomaan, sanon takas ja sanon rumasti. Ja sanoin, ettei sen naisen tarvi kyllä kohta enää tulla tänne.
Sitten kuljin Onnin perässä, kun se vaelteli pihalla ja tiellä. Vieressä todella syvä oja, leveäkin. Noin pari metriä syvä. Sitten on toinen oja, jossa on paljon vettä. Kun Onnin serkku sitten meni tielle ja isänsä perään, oli äidin kommentti suoraan piikki mulle: ei sitä tarvi koko ajan perässä kulkea. Vaikka monesti olen ehkä ylitarkkakin mutta oikeasti tuossa on todelliset vaaranpaikat tuon ojan suhteen. Mutta tämä rouvahan ei jaksa lapsen perässä kävellä, istuu mieluummin auringossa.
Olkaa hyvä. Ja anteeksi.
Voi harmi Ynis sitä työpaikkaa:( Tosi mieltäalentavia nuo kirjeet, varsinkin jos haastattelukin on mennyt hyvin. Mutta ei muuta kuin uutta hakemusta putkeen! Varmasti löytyy vielä hyvä työ! Ja se lasku.. Mullekin tuli kerran jo ulosottovaroitus. Olin unohtanut maksaa sellaisen ihanan laskun, jonka sain Helsingissä kun ajelin ratikalla pummilla. Sen siitä saa, kun maalainen tulee isolle kirkolle:) Vähän säikähdin tuota haastelappua vai mikä se lie olikaan.
Missäs Ayap??? Libidovarkaissa:)?
T-P erittäin tuohtuneena
tämä päivä meni ulkoilessa lasten kans... ja sossu rouvien kanssa keskustellen...
Ohimennen kerroin miehelle, että varas se on käynyt muillakin syysmammoille libidon hakemassa (selittelyä ;)). Mietti tuo, että jospa kävisimme etsimässä sitä tuolta vällyjen alta. Mielenkiintoinen ajatus, mutta ensin pitää ehdottomasti käydä ilmottautumassa syys-yhteisössä :)
Ylihuomenna, varhain aamulla on lähtö..hui! Huominen ilta menee kyllä pakkaamiseen. Pari päivää olen itsekseni miettinyt mitä matkalaukkuun laitan. Mies on varmasti aivan innoissaan ;), kun koko ajan kertoilen, että: " Ai niin, täytyy sekin asia ottaa mukaan" . Jysähti päähän aivan yllättäin, että tulossa on sitten viikko ilman Antsaa ja muitakin lapsia :( Ehkä se ei kuitenkaan ihan heti kamalalta tunnu tuolla Ameriikan ihmeissä...
Taas-taas-taas mietin vain omaa napaa. Sakemannipennille jaksamista sossun kanssa ainakin.
Eikö mersu enää hengaa meidän kanssa? Irrallinen kysymys, joka putkahti mieleen vain.
Hyvikset! (Ramikalle ja muillekin ;))
Pus och kram ja heissulivei!
Ehkä huomenna vielä piipahdan, jos en: OIkein mukavaa viikkoa siskot!
♥Saamuska
Meikkasin, lakkailin jo kynsiäkin ja kamat on pakattu valmiiksi. Sais tyttö herätä nyt hyvissä ajoin ennen vesikatkoksen alkua, ja että päästäis ajoissa lähtemään. Saa nähdä löytyykö synttärilahjat helpolla, ei jaksais kamalasti kierrellä kaupoissa lapsen kanssa.
Lintsillä oli illalla kovasti väkeä ja Nea viihtyi kun oli paljon katseltavaa. Mua vaan palelsi, kun tuuli oli kylmä ja kauhuissani katsoin, kun yhden perheen lapset oli kesäpukimissa lähestulkoon. Ihan pieni vauva oli matkarattaissa nukkumassa ja jalassa oli vaan ohkaiset puuvillasukat..hrrr.. Aurinkoisessa suojaisassa paikassa tietty oli lämmin, mutta varjossa ja tuulessa ei.
Nean uusin juttu on nyt näköjään kaikille vastaantulijoille huutaa moi. Toistelee myös: moi, mitä kuuluu? Ja vastaa itse:hyvää! :) On myös ylpeä, kun oppinut sanomaan pidempiä vaikeampia sanoja kuten undulaatti ja papukaija. Nyt on meneillään joku ihme vaihe potalla käynnin suhteen; kotona sanoo: pissa, vaippaan, eikä halua niin mielellään potalle, sit taas jos ollaan liikenteessä, niin sanoo potalle ja odottaa siihen asti, et pääsee!? Kun potalle vie, niin siellä kyllä istuu mielellään, mutta aiemmin pyysi potalle kotonakin ja nyt ei, höh. No näitä vaiheitahan varmaan tulee ja menee. Katsellaan kun tulee lämpimämmät ilmat ja meidän kodinkin lämpötila nousee, niin saa juoksennella ilman vaippaa!
Kiitos kaikille myötätunnosta kaltoinkohdeltua Neaa kohtaan. Huomasin lauantaina puistossa, että Nekku hieman arasteli muita lapsia. Kun pari poikaa tuli leikkimään, Nea sanoi pois, pois. Mutta kun huomasi, että eivät käy päälle, niin leikit hiekkalaatikolla sujui ihan kivasti. Nykyään Nea ei halua enää keinua, eikä leikkiä pienten puolella, vaan haluaa samoilla pitkin puistoa ja kävelylle ei tuu loppua. Mukavuudenhaluinen äiti istuisi mielummin lämpimässä auringossa, kuin laukkaisi pitkin puistoa tytön perässä. Puisto kuitenkin niin iso, et se on mentävä perään! :)
Nea on kyl nyt vapun aikaan syönyt niin paljon nakkeja, ei nyt pidettävä kunnon tauko! Sama koskee itseäni... Simaa vielä pari isoa pulloa jäljellä, tulee litkittyä sokeria ihan urakalla! No, kerrankos vuodessa sitä simaa juo, niin olkoon!
Mutta mukavaa viikkoa kaikille! Nyt en muistanut mitään kommentoida, omia juttuja vaan höpisin..
Enkeli1 ja Nea-edelleen unessa