Lue keskustelun säännöt.
En oikeasti tajua, miksi jengi tekee useampia lapsia kuin yhden
09.08.2018 |
Sitten vingutaan kun aikaa ja voimia ei ole ja rahat ei riitä. Oliko oikeasti yllätys? Olen niin onnellinen, että olin viisas ja tiesin voimavarani. Halusin ja tarvitsen paljon omaa aikaa, mutta halusin myös lapsen. Normaalin ihmisen järkiratkaisu on siis YKSI LAPSI.
Nyt tuo lapseni on jo 10-vuotias ja oma aika lisääntyy jatkuvasti ja ilo olla järkevän yhden lapsen kanssa, josta huokuu se, että on saanut huomiota, järkevää kasvatusta (ei loputonta hemmottelua eikä ole tottunut kaiken saamaan, mitä joku kateellinen mamma kohta vinkuu) vaan hänestä näkee, että vanhemmilla on ollut aikaa ja järkeä ELI RESURSSEJA kasvattaa tämän lapsen. Puhumattakaan taloudellisista asioista: olemme kohta jo saaneet lapsen tilille säästettyä ensimmäisen asunnon rahat.
Ja vielä enemmän puhumattakaan siitä, että maailma hukkuu ylikansoittumiseen. Tänä päivänä enemmän kuin yksi lapsi on tyhmyyttä ja itsekkyyttä.
Kommentit (76)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mikä on hyvää on se, että tilanteeseesi tyytyväinen.
Se mistä en tykkää on kirjoituksestasi heijastuva asenteeseesi. Eli se, että ainoastaan sinun valintasi ja toimintatapasi on oikea ja muunlainen väärää. Kaikkien pitäisi osata samalla tavalla. Heijastunee myös muille elämän osa-alueille.
Voin kertoa, että on varmasti paljon myös kahden tai useamman lapsen äitejä, jotka ovat ikionnellisia valinnastaan. Lapsilla on sisarussuhde, jonka kautta oppivat luontaisesti huomioimaan myös toista ja jakamaan asioita, saavat toisistaan seuraa, turvaa jne. Elämässä kun on niin monia eri vivahteita, jotka tuottavat ihmisille onnen- ja onnistumisen tunteita. Mustavalkoisuus asiassa kuin asiassa kertoo aina omaa kieltään, harvoin hyvässä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
Yksikin lapsi on yksi ihminen aina lisää joten älä puhu liikakansoituksesta kun itse olet siinä osallisena
Mutta jos kaikki maailman pariskunnat tekisivät vain yhden lapsen, niin maailman väkiluku puolittuisi yhdessä sukupolvessa.
Kyllä nuo omat lapset ovat onnellisia sisaruksestaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksikin lapsi on yksi ihminen aina lisää joten älä puhu liikakansoituksesta kun itse olet siinä osallisena
Suomessa syntyvyys on ollut jo 1969 lähtien alle 2, joten väestökasvu ja liika kansoitus ei kyllä meistä johdu. Ja tilanne on samankaltainen useimmissa länsimaissa.
https://www.google.fi/publicdata/explore?ds=d5bncppjof8f9_&met_y=sp_dyn…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ainoa lapsi enkä kaivannut sisaruksia ennen vamhempien kuolemaa. Kaikki asiat joutui järjestämään yksin eikä ole enää ketään kenen kanssa olla tekemisissä kun vanhempia ei enää ole.
Miten olette saaneet säästettyä lapsen tilille niin paljon? Kuinka suuresta summasta on kyse? Me lahjoitamme sen verran mitä verottomasti pystyy (138€/kk kumpikin) mutta ei tuo millään riitä asuntorahoihin kymmenessä vuodessa. Onko teillä useampia lahjoittajia vai miten olette onnistuneet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten olette saaneet säästettyä lapsen tilille niin paljon? Kuinka suuresta summasta on kyse? Me lahjoitamme sen verran mitä verottomasti pystyy (138€/kk kumpikin) mutta ei tuo millään riitä asuntorahoihin kymmenessä vuodessa. Onko teillä useampia lahjoittajia vai miten olette onnistuneet?
Ihan kaikkea ei tarvitsee verottajalle kertoa.
Mitäpä olisit itse tehnyt kun kerralla oli tulossa kaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En oikeasti tajua miksi tehdä sitä yhtäkään.
Vierailija kirjoitti:
En oikeasti tajua miksi tehdä sitä yhtäkään.
VELA = petturi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on kolme ja juuri sopiva määrä on meille.
Herttaisen yhdentekevää mitä siitä ollaan mieltä.
Toimeenkin tullaan, kaikki lapsilisät ym on säästetty alusta pitäen ja korkoa korolle -ilmiö toimii...
Minulla on viisi lasta. Kyllä tiedän miten talouteni menee. En ole siitä valittanut. Joskus suutuin kun joku lapseton alkoi ihan oma-aloitteisesti motkottaa miten hänen elämänsä on niin paljon kalliimpaa kuin kasvattaa lapset. Ja miten minä varmasti tahdon olla ilman lapsia, oikein kadun varmasti.
Loukkaa todella paljon. Ehkä hän on elänyt paskan lapsuuden eikä oma elämä ole tärkeää jos ei näe muita ihmisiä ympärillä?
En ymmärrä missä vaiheessa tuosta ihmisversosta kasvaa niin itsekäs että on muita ylempänä.
Katoan tästä omaan perhehelvettiin vinkumaan rahanpuutetta.. Eikun, nauttimaan ihan tavallisesta arjesta. En todellakaan kaipaa arkeen luksusta vaan nämä ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas en tajua, miksi joillekin ihmisille on niin vaikea suhtautua toisiin ihmisiin ja toisenlaisiin ratkaisuihin enemmän ymmärryksellä ja lempeydellä kuin halveksien ja tuomiten.
Elämä kuljettaa meitä erilaisiin suuntiin, teemme valintoja hyvin erilaisista lähtökohdista käsin. Olosuhteet muuttuvat myös saman ihmisen elämässä. Jälkikäteen ajateltuna jokin valinta voi vaikuttaa vähemmän viisaalta kuin se vaikutti siinä hetkessä, jolloin se tehtiin.
Ihmisillä on joskus myös tarve purkaa turhautumista ja muita kielteisiä tunteita, vaikka ei oikeasti haluaisi muuttaa mitään oleellista elämässään. Onnellisella ja tyytyväiselläkin ihmisellä on huonoja hetkiä ja kausia.
Lyhyesti sanottuna: maailma ei muutu yhtöän paremmaksi ylenkatseen ja arvostelun myötä, mutta ymmärryksellä ja myötätunnolla voisi saada paljon hyvää aikaan.
No älä ymmärrä - mutta kukas sinä olet toisten valinnoista nillittämään. Useimmat kuitenkaan eivät valita lapsistaan tai ajanpuutteesta tai muustakaan. Tää on just tätä "mitäs hankitte lapsia jos ette jaksa hoitaa niitä". Aloita seuraavaksi ketju "mitäs hankitte auton, jos ette jaksa ajaa sillä 24/7"
Planeetan kannalta olen pikkuisen pahoillani siitä, että minulla on peräti kolme lasta. Mutta perheemme kannalta kolme lasta on juuri oikea määrä.
Lapsilukumme on erityinen onni esikoiselle, sillä ainoana lapsena hänen elämänsä olisi ollut yhtä helvettiä. Tuskin voi introvertille ihmiselle olla kauheampaa kohtaloa kuin energinen, ekstrovertti äiti antamassa kaiken "tukensa".
Minä olisin halunnut kaksi lasta, syyni ovat seuraavat:
- ekassa synnytyksessä ja ekan vauvan kanssa kaikki ei mennyt aivan kohdalleen, olisi ollut mukavaa saada toinen tilaisuus (tämä ei ole kovin painava syy)
- minusta ihminen saa saada kaksi lasta: ”korvaa” itsensä sekä kumppaninsa. Enempää ei saisi maailmaa ylikansoittaa, mutta niin itsekäs jokainen saa olla, että saa kaksi lasta koska suvunjatkaminen on laskussa ja ainokaisen vanhemmilla on suuri riski, että suku tyssää siihen.
- olisin halunnut nähdä lasteni sisarussuhteen ja tukea sitä, esikoinen osoitti merkkejä että olisi ollut loistava isoveli. On ollut erittäin aktiivinen ja seurallinen.
Sain kuitenkin vain yhden lapsen, enempää en pysty saamaan koska sairastuin. Olenko tyytyväinen? En. Pidän lapsesta ja äitiydestä, mutta pystyn huolehtimaan lapsesta niin huonosti nimenomaan tuon sairastumisen takia, että jos olisin tilanteen arvannut etukäteen niin en olisi koskaan tehnyt yhtään lasta. Elämä ei aina mene toiveiden mukaan ja jokaisella on ollut syynsä toimia kuten toimi.
Olen aina ihmetellyt samaa.
Tuntuu monet harrastavan kilpavarustelua lasten suhteen, ei se laatu, vaan se määrä. Kun pitää tehdä enemmän kuin kaverilla, tai ainakin yhtä monta, tai enemmän mitä nyxän exällä... kyllä näitä idiootteja joka lähtöön riittää.
Mutta kukin tavallaan. Alkaa vain maapallon kantokyky loppua sadettajamammojen ja niiden miesten takia.
Yksin kasvaneista, näistä sisaruksettomista, tulee muuten äärettömän mukavia aikuisia... ;) Not.
Yksikin lapsi on yksi ihminen aina lisää joten älä puhu liikakansoituksesta kun itse olet siinä osallisena