Erosimme. En enää ikinä löydä uutta miestä.

Onko netissä siis ihan kunnollisia ja rehellisiä miehiä? Luotettavia ja rehtejä? En ole ap, mutta kiinnostaa mistä tuollaisen löytäisi. Edellinen mies oli kaikkea muuta kuin kunnollinen vaikka ensin niin esittikin.

Mä erosin nelikymppisenä melkein 20 vuoden suhteesta. Menihän tuossa melkein neljä kuukautta ennen kuin uusi suhde alkoi. Samassa suhteessa vieläkin. 

Tavattiin ihan vaan kahvilassa, täysin sattumalta: paikassa oli vaan yksi vapaa pöytä ja ängettiin siihen molemmat samaan aikaan. Sitten alettiin jutella, ja...loppu on historiaa :) 

Ainakin kannattaa olla avoimin mielin. Jo pelkästään sellainen avoimuus voi jo mahdollistaa asioita. Itse kun erosin hieman yli nelikymppisenä ja jäin useamman lapsen yksinhuoltajaksi, kuvittelin oman tilanteeni seuranhakumielessä ihan mahdottomaksi. Yllättäen minulla on ollut aivan ihania tapailuja ja kutkuttavaa flirttailua. Olen onnellinen ja helpottunut kun yksi hyvin raskas elämänvaihe on päättynyt, ja kai säteilen tätä hyväntuulisuutta ja kepeyttä myös ulospäin. On ihanaa saada positiivista huomiota kivoilta miehiltä ja menen helposti mukaan tuttavallisiin jutusteluihin. Joidenkin kanssa aloin tapailemaan useamminkin ja muutaman kanssa on tullut sekstailtua. Yhtään vakavampaa suhdetta tästä ei ole alkanut (paitsi yksi ihan hetkeksi), mutta useampi ystävyys ja kaksi friends with benefits suhdetta. Seksielämäni on parempaa kuin koskaan. Ja en oikein edes tiedä haluaisinko juuri nyt edes mitään vakavampaa, lapset ja työ saavat kerrankin olla etusijalla minun elämässäni. Vaikka pidemmällä tähtäimellä olisi kyllä mahtavaa löytää joku jonka kanssa haluaisi ja voisi jakaa koko elämänsä. Mutta nyt nautiskelen!

Kyllä miehen löytää jos kelpuuttaa ikälopun kuus-seittemänkymppisen. Mutta varaudu et olet kohta hoitaja 😂

Ainoa positiivinen seikka muoruuteen verrattuna, mitä keksi, on että silloin olin tpivottoman ujo enkä uskaltanut flirttailla. Nykyään uskaltaisin vähän paremmin.

Tuo sattumalta kahvilassa tapaamimen on tosin liian epärealistista, elokuvatasoa, eikä tapahdu oikeassa elämässä ainakaan minulle.

Mikä nettideittipalvelu olisi paras reilu nelikymppiselle? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa, että "et usko" nettideitteihin?

Eikö siellä ole vaan pelimiehiä ja muuten häiriintyneitä. Sellaisen kuvan olen saanut palstalta.

Veljeni (40v) löysi tinderistä naisen jonka kanssa muuttaa yhteen. Ikäeroa varmaan pari vuotta. En vielä tiedä onko häiriintynyt, luultavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ainoa positiivinen seikka muoruuteen verrattuna, mitä keksi, on että silloin olin tpivottoman ujo enkä uskaltanut flirttailla. Nykyään uskaltaisin vähän paremmin.

Tuo sattumalta kahvilassa tapaamimen on tosin liian epärealistista, elokuvatasoa, eikä tapahdu oikeassa elämässä ainakaan minulle.

Kyllä niitä sattumia tapahtuu tosielämässäkin. Minä erosin talvella 25 vuotta kestäneestä suhteesta ja kun auto jäi exälle, jouduin kulkemaan bussilla töihin. Kappas vaan, bussissa istuin usein saman miehen viereen ja niinpä vain parin kuukauden päästä oltiin jo treffeillä. Eikä todellakaan tuossa vaiheessa ollut haku päällä.

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen ja varmaan yksin lopun ikääni. Masentavaa. En usko nettideitteihin enkä jaksa juosta baareissa. Minulla ei ollut ihmeemmin vientiä nuorempanakaan sinkkuna, joten nyt varmaan vielä vähemmän. En tarkoita haluavani enää perhettä tai vakituista parisuhdetta, mutta kaipaan läheisyyttä ja seksiä, mutta sillä lailla yksiavioisesti luotettavan fiksun miehen kanssa, ettei tarvitsisi pelätä tauteja.

Oletteko muut vaan tyytyneet kohtaloonne? Etsittekö uutta miestä vielä keski-ikäisenä?

Jahas, patjallanukkujatrollin uusin avaus.

Mut haettiin kotoa uuteen parisuhteeseeen yli nelikymppisenä.

Muttamun asenteeni ei ollut noin negatiivinen ja täynnä itsesääliä kuin sun.

Jatka vaan aasiihaana olemista ja kieri itsesäälissä niin varmaan pysyt sinkkuna  loppuikäsi.

Muista että sulla on myös mahdollista toimia toisin. Se vaan vaatii vähän asennemuutosta.