Lue keskustelun säännöt.
Olen niin kyllästynyt kuulemaan siitä miten hiljanen olen
08.08.2018 |
En enää kykene. Varmaan hajoan seuraavan kerran kun joku kahvipöydässä kysyy miksi mä olen niin hiljaa. Ja nää tilanteet on todella kiusallisia. Kukaan ei tiedä mitä oikein pitäisi sanoa ja kaikki vaan päätyy tuijottamaan ja tiedät että kaikki tarkkailee kaikkea mitä sanot tästä hetkestä eteenpäin. En ole tuppisuuna vaan kyllä mä puhun, en vaan niin paljoa kuin muut ihmiset ja mietin aina ennen kuin sanon.
Tää on kaikille joku ihmettelyn aihe ja osa mainitsee asiasta todella törkeästi. Muistan kun koulussa eräs opettaja (ihan vain pari vuotta sitten) alkoi kovaan ääneen luokan edessä ihmettelemään olisiko mulla joku mielenterveysongelma, koska mä en koskaan puhu luokassa mitään turhaa (nimenomaan _turhaa_, vastasin kyllä luokan kuullen ja tein paritehtävät kunnolla yms.). Suututti, mutta en tajunnu tehdä valitusta. Ja muutama kerta tehtiin niin että jokaiselle annettiin paperilappu, johon muut luokkalaiset kävi kirjottamassa jotain kivaa tästä henkilöstä. No, muilla oli laput täynnä "kaunis" "kiva kaveri" "ihanat vaatteet"... ja mulla oli koko lappu täynnä "rauhallinen" "hiljainen" Siis koko lappu. Mitään muuta kukaan ei ollu kirjottanu. Ei tehny hirveän hyvää silloiselle 13 vuotiaalle minulle.
Voitteko olla kommentoimatta kenenkään hiljaisuutta/ujoutta kiitos? Se on todella inhottavaa
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sua, sillä olen kokenut saman. Ei muita luonteenpiirteitä oteta niin silmätikuksi kuin hiljainen ja ujo luonne. Kehdataan vielä kysyä noin tyhmiä. En minäkään alkaisi tenttaamaan keneltäkään miksi sä olet tuollainen kuin olet. Inhottavaa.
Siks koska nykyään pitää jauhaa kaikkea tyhjänpäiväistä vaikkei ketään oikeasti kiinnosta. Minä tein ja minä kävin ja minä olen sitä mieltä..
Olen ihmetellyt tuota tapaa, että puhutaan ihan lämpimikseen. Milloin paskanjauhamisesta on tullut tässä maassa hyve? Onko Ameriikoista matkittu tapa? Kyllä on ihan suomalaiselle ominaista se, että puhutaan vain, kun on oikeasti asiaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan tuon paperille "kehujen" kirjoittamisen. Rippileirillä laitettiin A4 selkään ja sinne jokainen kävi kirjoittamassa kommenttia kyseisestä henkilöstä. Omani oli täynnä näitä "tosi hiljainen", "vähän outo", "omituinen", "ihan ok" kommentteja. Paperi on edelleen tallessa rippiraamatun välissä ja edelleen, näin 24v myöhemmin, tuntuu pahalta sitä katsoa. Täydet sympatiat sulle ap!
Vierailija kirjoitti:
Muistan tuon paperille "kehujen" kirjoittamisen. Rippileirillä laitettiin A4 selkään ja sinne jokainen kävi kirjoittamassa kommenttia kyseisestä henkilöstä. Omani oli täynnä näitä "tosi hiljainen", "vähän outo", "omituinen", "ihan ok" kommentteja. Paperi on edelleen tallessa rippiraamatun välissä ja edelleen, näin 24v myöhemmin, tuntuu pahalta sitä katsoa. Täydet sympatiat sulle ap!
Polta se paperi.
Voit muuttaa vain itseäsi.
Eli toiset sanovat minkä he kokevat tarpeelliseksi sanoa. Et voi hallita toisten sanomisia.
Jos sanomiset häiritsevät sinua, niin on sinun asiasi toimia sen mukaisesti. Esimerkiksi otat etäisyyttä ihmisiin tai asennoidut sanomisiin uudella tavalla tai muutut puheliaammaksi tai jotain muuta.
Muutos lähtee sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Voit muuttaa vain itseäsi.
Eli toiset sanovat minkä he kokevat tarpeelliseksi sanoa. Et voi hallita toisten sanomisia.
Jos sanomiset häiritsevät sinua, niin on sinun asiasi toimia sen mukaisesti. Esimerkiksi otat etäisyyttä ihmisiin tai asennoidut sanomisiin uudella tavalla tai muutut puheliaammaksi tai jotain muuta.
Muutos lähtee sinusta.
Ei ihmisen täydy muuttua vain toisten sanomisten takia. Eri asia on, jos itse haluaa muuttua. Tärkeintä on kuunnella itseä, eikä jonkin idioottien sanomisia.
Samanlaisia kokemuksia täällä. Jotkut idiootit ajattelevat, että on hyvä keskustelunavaus kommentoida hiljaisuutta.
Minullekin eräs opettaja kerran totesi, että "*minun nimeni* ei tarvitse olla mykkä.." Kadun myös, etten tehnyt valitusta.