Erota vai jatkaa?
Taustaa, olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt yli 20- Vuotta. Meillä on yhteisiä lapsia 4, kaikki kouluikäisiä. Koko omaisuutemme on yhteistä. (Talo, autot jne.)
Miehelläni on ollut mielenterveysongelmia jo vuosia, sanoisin että ainakin 15-Vuotta ja nyt eskaloituen viimeiset 5-vuotta.
Olen ollut aika väsynyt tilanteeseemme jo useamman vuoden, mutta viimeiset puoli vuotta on ollut ihan hirvittävän raskaita mulle. (Johtuen siis mieheni mt-ongelmista) (Olen käytännössä nukkunut ainoastaan joko alkoholin tai unilääkkeiden avulla. )
Nyt olen ollut totaalisen loppu loman alusta asti. Mieheni haluaa että vietämme aikaa yhdessä. Koko yhdessä vietetyn ajan hän joko puhuu töistä (=valittaa ja odottaa että annan hänelle ratkaisun asiaan) tai sitten hän haastaa riitaa. (Mistä milloinkin)
Hän ei välitä onko paikalla lapsia tai ei. Hän voi ensin Kinata mun kanssa lapsemme ollessa vieressä ja sitten kääntyy lapsen puoleen ja kysyy iloisesti että mitäs sinä minun pikku pupuseni nyt haluat? Lapsetkin on vähän että häh? 😳
Mä oon jo tosiaan pitkään ollu ns. Lähtökuopissa, mutta olen ajatellut että erosta on niin paljon vaivaa ja että onko lasten kuitenkin parempi kasvaa ydinperheessä?
Nyt kuitenkin kun en enää osaa olla vaan ihan zen, kun mies haastaa, olen ruvennut miettimään että kuinkahan paljon tällainen aiheuttaa traumaa lapsissa & millainen kuva heille muodostuu parisuhteesta?
Lisäksi olen ollut huomaavinani että lapsemme valitsevat puolen meidän riidellessä ja useimmin asettuvat mieheni puolelle?
Kaiken tämän lisäksi olen alkanut kaivata ns. Aikuista seuraa, koska koen yhä enenevissä määrin mieheni olevan vain kiukutteleva huomiota hakeva pikkupoika.
Auttakaa mua, mitä hitto mun pitäisi tehdä?
Kommentit (23)
No en varsinaisesti mitään ammattiauttaja ole etsimässäkään. Lähinnä halusin kirjoittaa omaa pahaa oloa auki.
Kiitos kuitenkin rakentavasta kommentoinnistasi.
En ole ammattiauttaja enkä es auttaja, mutta vilpittömän hyvätahtosena immeisenä sanosin jotta pelasta itteis ja lapseis siinä samalla. Eli eroa kun vielä oot nuori ja lapseis pieniä, elä uhraa omaa ja lasteis elämää kamppailussa jonka lopputuleman tiiät itekkin. Ois sankarillista kulkea tuhoon yhessä vihkivaloja muistellen, vaan pitäskö siinä vielä haaskata pientenkin vielä aluillaan olevat elämät? En tiiä, mutta siuna lähtisin jos pystysin ja uskaltaisin, ja siä taiat uskaltaa ku jo asiata aattelet. Kaikkea hyvää siulle ja lapsilleis ja hyvvee mieleterveyttä ukolleis, joka ei kyllä taia toeta tuosta-en oo kuullu yhestäkään hullusta joka ois tokkeentuna hulluuvestaan. Siussa itessäis ja lapsissais on yvinperettä kylliks, onhan leskiäkin pienten lasten kanssa, ja kyllä ne lapset orpoinakin ovat tulleet ihan hyviksi immeisiksi. Rönsyilin, siis jyvät jatkot siulle ja voimia!
Kiitos rohkaisuistasi.
Mieheni ei siis ole väkivaltainen tms. Ja varmaan ulkopuolisten silmissä ihan hyvä mies ja isä ja minä tästä ns. Vihat saan päälleni jos lasteni perheen rikon.
Lisäksi miehelläni on ollut ns. Oikeaakin terveysongelmaa. Häneltä on leikattu agressiivinen syöpä pari vuotta sitten ja hän on menossa seulontaan taas syksyllä.
Luulen kuitenkin että monta vuotta asiaa pohtineena, ratkaisuni alkaa olla valmis.
Luojan kiitos, emme ole naimisissa, vaan ainoastaan avoliitossa.
Joten luulen että jos syksyn seulonta on Ok, lähden menemään.
Meette kävelylle ja puhut nää asiat suoraa sille. Sääntönä minä puhun sinä kuuntelet ja sitte toisinpäin. Sitte nukutte yön yli.
Jos joku muuttuu, ni jatkakaa. Jos ei, en tiiä. Sä tiiät sitte.
Mä oon puhunu ajatukseni julki monen monta kertaa ja sanonut että jollei asiat muutu, lähden.
Asiat muuttuu, viikoksi tai kahdeksi ja sitten pikkuhiljaa palautuu takasin.
Ihminen pystyy teeskentelemään vain tietyn aikaa ja sitten palaa takaisin vanhaan, valitettavasti 😩
Aika samassa venessä ollaan. Laitoin äaken Eroan 44-vuotiaana ketjun ja niin samankaltaiset ajatukset on kun sullakin.
Toisaalta oon varma erosta, toisaalta pelottaa ja hirvittää.
Tsemppiä sinulle, eiköhän me pärjätä..😊
Jossain vaiheessa nosta tämä ketju ylös ja kerro miten kävi😊
Se on pitkä prosessi henkisesti kaikille kun eroaa 20 vuoden jälkeen. Meillä alkoi keväällä jo toinen vuosi ja nyt olemme tekemisissä enemmän kuin ensimmäisenä vuotena, kai tää tästä sutviintuu vielä.. puolet elämästä kuitenkin ollut toisen kanssa yhdessä et kunhan alkuriidat loppuu niin hyvällä tuurilla kaikki älyää jatkaa yhdessä mutta erikseen ilman riitoja. Eli jos on paha olla niin sen korjaaminen menee kaiken edelle.
Täytyykin mennä lukemaan sun ajatukset tuolta ketjusta. Itsekin olen 41 ja välillä mietin ett kun olen näin vanha, jäänkö ikuisiksi ajoiksi yksin jos eroan? 😩 Mistä päin olet? Itse varsinais-Suomesta.
Extjb kirjoitti:
Täytyykin mennä lukemaan sun ajatukset tuolta ketjusta. Itsekin olen 41 ja välillä mietin ett kun olen näin vanha, jäänkö ikuisiksi ajoiksi yksin jos eroan? 😩 Mistä päin olet? Itse varsinais-Suomesta.
Kainuussa nyt vielä, mutta eron myötä joko savvoon tai keskisuomeen muutan.
Tilanne on päällä, kavereina erotaan miehen kanssa, mutta mullistava tapahtumahan tämä on.. En oo ennen eronnu, joten en oikein tiiä miten pitäis nää asiat ottaa..
-7
Ps. Toivottavasti meidän käy ihan hyvin😊😊Tsemppiä!
Ihanaa että voitte erota kavereina. Mä tiedän että meidän kohdalla niin ei tule käymään.
Mieheni on egoisti, eikä tule kestämään sitä että jätän hänet. (Olen jopa valmistautunut pahoinpitelyyn) Todennäköisesti hän tulee tekemään kaikkensa että saan erossa vähemmän ja jään ns. Tyhjän päälle.
Tosin jos siihen asti menen ett hänelle asian ilmoitan, niin olen varautunut näihin kaikkiin asioihin.
Tsemppiä meille molemmille vaikeaan tilanteeseen. Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti löydät elämäsi rakkauden erosi jälkeen. (Samaa toivon vaatimattomasti itselleni :D )
Extjb kirjoitti:
Ihanaa että voitte erota kavereina. Mä tiedän että meidän kohdalla niin ei tule käymään.
Mieheni on egoisti, eikä tule kestämään sitä että jätän hänet. (Olen jopa valmistautunut pahoinpitelyyn) Todennäköisesti hän tulee tekemään kaikkensa että saan erossa vähemmän ja jään ns. Tyhjän päälle.
Tosin jos siihen asti menen ett hänelle asian ilmoitan, niin olen varautunut näihin kaikkiin asioihin.
Tsemppiä meille molemmille vaikeaan tilanteeseen. Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti löydät elämäsi rakkauden erosi jälkeen. (Samaa toivon vaatimattomasti itselleni :D )
Mm. Aattelet mun varmaan olevan joku hullu av-mammastalkkeri. Niin minäkin aattelisin, jos joku täällä tulis ehottammaan, että voitaisko sp- osotteita vaihtaa.. Mut ehotan kuiteski. Oon siis Marika ja ois kiva jutella sun kanssa muutenki kun palstalla
-7
Vierailija kirjoitti:
Extjb kirjoitti:
Ihanaa että voitte erota kavereina. Mä tiedän että meidän kohdalla niin ei tule käymään.
Mieheni on egoisti, eikä tule kestämään sitä että jätän hänet. (Olen jopa valmistautunut pahoinpitelyyn) Todennäköisesti hän tulee tekemään kaikkensa että saan erossa vähemmän ja jään ns. Tyhjän päälle.
Tosin jos siihen asti menen ett hänelle asian ilmoitan, niin olen varautunut näihin kaikkiin asioihin.
Tsemppiä meille molemmille vaikeaan tilanteeseen. Kaikkea hyvää sulle. Toivottavasti löydät elämäsi rakkauden erosi jälkeen. (Samaa toivon vaatimattomasti itselleni :D )Mm. Aattelet mun varmaan olevan joku hullu av-mammastalkkeri. Niin minäkin aattelisin, jos joku täällä tulis ehottammaan, että voitaisko sp- osotteita vaihtaa.. Mut ehotan kuiteski. Oon siis Marika ja ois kiva jutella sun kanssa muutenki kun palstalla
-7
Enkä siis oo minkäänmoinen stalkkeri, sen voin luvata😂
-7
Mulla on työs-postit, mutta jos sulla on joku tunnistamaton s-posti niin laita vaan tänne niin otan yhteyttä asap 😁
Exyjb kirjoitti:
Mulla on työs-postit, mutta jos sulla on joku tunnistamaton s-posti niin laita vaan tänne niin otan yhteyttä asap 😁
Joo niin kaikki muutkin ottaa yhteyttä, meette vaan txt tv chattiin ja jaatte siellä yhteystiedot. Mtv teksti tv 899 ja sinne avmammat etsii kadonnutta elämäå ja sitten vaan soittelemaan hiphei
Mullakin työsp ja oma henk.kohtsp. En oikeen niitä viiti aaveelle laittaa🙄
Mut mukava ois saaha ajatuksia vaihettua..
Vai pidetäänkö nyt ketjua ylläällä, ja jutellaan tätä kautta sillon kun siltä tuntuu?
-7 Marika
Mua mietityttää nyt kaksi asiaa. 1) sanoit saavasi unta vain alkoholin ja pillereiden avulla 2) lapset valitsee riidoissa miehen puolen. Tämä pistää valitettavasti miettimään, että oletko varma, ettei sinulla ole esim.alkoholiongelmaa? Meillä miehellä masennusta jonka vuoksi on äreähkö, mutta kyllä lapset valitsee useimmiten mun "puolen".
Tuskin täältä yhtään ammattiauttajaa löydät.