Onko normaalia liikuttua pienistä lapsista niin että melkein tulee tippa linssiin!?

On, itsekin liikutun eläimistä. Lapsista en.

On normaalia, ap rakas, sulla on sydän kultaa etkä ole piilottanut sitä jääpanssarin alle!

T. Toinen jolla tulee tippa linssiin. Lspsen viattomuus, suloisuus, luottamus elämään ja poreileva kevyt ”energia” on ihaninta mitä tiedän!

Itse liikutun vain eläimistä, lapset eivät liikuta tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

On, itsekin liikutun eläimistä. Lapsista en.

.....mä luulin olevani ainoa, luonnonoikku..

Pienet lapset kun ei mua hetkauta mitenkään, mutta kaikki eläinlapset ovat niin liikuttavan avuttomia höpsöjä.

Varsinkin koiranpennut ja isommatkin saa mut välillä kyyneliin.

Oma koira se on tietysti kaikkein rakkain.

Jaxuhaleja rakas A h m e d sinne kauas  aavikolle. Olet ajatuksissamme. Ps. Muista lataa iphone, kai siellä jossain on sähköpistoke kuitenkin. 

T. Vihreiden naisjaosto.

Minä liikutun tarinoistakin, joissa on lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin liikutun. Mummu.

Vierailija kirjoitti:

Minä liikutun tarinoistakin, joissa on lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin liikutun. Mummu.

Varsinkin nämä kaukomailta tulleet sotalapset. Ressukat läpsyttelivät vielä halki euroopan ilman papereita sandaaleissaan ainoastaan.  Kunnioitan tälläisiä nuoria siirtolaismiehiä kovasti. Joutuvat heittämään jopa passinsa ja nasan tutkintotodistukset välimereen kun lastia piti keventää. Täällä kaikki uutta näille uutterille nuorukaisille.

Liikutun lapsista. Omien lasten joulu- ja kevätjuhlat olivat kammottavia, kun piti aina varautua nenäliinoilla ja tiukasti ajatella esimerkiksi työasioita aina kun lapset esittivät jotain. Mutta nykyään liikutun myös muista lapsista kyyneliin asti.

Liikutun myös sankari- ja pelastustarinoista, olipa sankariteon sitten tehnyt koira tai ihminen. Muuten olen aika tasainen ja kylmähermoinen tyyppi.

Kiitos vastauksista. Liikutun siis myös eläimistä, mutta äsken liikutuin pienestä lapsesta ja heräsi sitten tällainen kysymys.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä liikutun tarinoistakin, joissa on lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin liikutun. Mummu.

Varsinkin nämä kaukomailta tulleet sotalapset. Ressukat läpsyttelivät vielä halki euroopan ilman papereita sandaaleissaan ainoastaan.  Kunnioitan tälläisiä nuoria siirtolaismiehiä kovasti. Joutuvat heittämään jopa passinsa ja nasan tutkintotodistukset välimereen kun lastia piti keventää. Täällä kaikki uutta näille uutterille nuorukaisille.

Miksi pilaat tahallasi hyvän ketjun? Ei ap näitä tarkoittanut! Lapsi on alakouluikäinen, sitten on jo teini ja se on eri asia, nuo miehet eivät ole lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä liikutun tarinoistakin, joissa on lapsia. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä herkemmin liikutun. Mummu.

Varsinkin nämä kaukomailta tulleet sotalapset. Ressukat läpsyttelivät vielä halki euroopan ilman papereita sandaaleissaan ainoastaan.  Kunnioitan tälläisiä nuoria siirtolaismiehiä kovasti. Joutuvat heittämään jopa passinsa ja nasan tutkintotodistukset välimereen kun lastia piti keventää. Täällä kaikki uutta näille uutterille nuorukaisille.

Miksi pilaat tahallasi hyvän ketjun? Ei ap näitä tarkoittanut! Lapsi on alakouluikäinen, sitten on jo teini ja se on eri asia, nuo miehet eivät ole lapsia!

Sori, mutta vihreiden ja muiden hörhöjen mielestä ne on. Ei niitä kiinnosta joku Suomalainen kantislapsi lainkaan, tai no ehkä jos sattuu olemaan sateenkaari perheestä.

En mä nyt kyyneliin saakka liikutu, mutta on tosi on ihana nähdä hymyileviä pikkuihmisiä. 

Yksi alle kaksivuotias aina sanoo reippaasti moi, kun pihalla nähdään ja sitten vielä aina heiluttaa kättä. 

Se on ihana... 

Tykkään eläimistäkin eli tässä ei ole mitään vastakkainasettelua. 

Ei ole! Ihan sairasta!

On suloisia lapsia, ja sitten kamalia räkänokkakakaroita. En liikutu kummastakaan lajista, koska minulla on oma elämä!

Täällä toinen samanmoinen! Eikä ole mielestäni epänormaalia ollenkaan :) Tunnen kyllä usein empatiaa aikuisiakin kohtaan. Miten sen nyt sanoisi, rakastan eläviä olentoja. Seurailen lintuja ja höpöttelen niille, en tahdo päästä lenkitettävien koirien ohi lässyttämättä edes vähän. Mutta erityisesti pienet lapset ovat sydäntä lähellä.