Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12202)
Salla Tuomivaara : Syötävät koirat ja sympaattiset siat
Kirja saa ajattelemaan ja sehän sen tarkoitus onkin
Miksi me paheksumme kiinalaisia (?) koiransyöjiä mutta meistä on ihan ok tappaa älykkäiksi todettuja sikoja ruuaksi?
Miksi on oikein ottaa lemmikiksi koira joka on vapauteen tottunut laumaeläin, nyt yksin päivät ja ulkoilu hihnaan kytkettynä?
Miksi Suomi jatkaa ainoana Euroopan maana turkistarhausta?
Viisi viikkoiset broilerit pataan? Jalat vääntyneinä ahtaassa häkissä.
4,5/5
Mel Robbins: The Let Them theory.
Vierailija kirjoitti:
Salla Tuomivaara : Syötävät koirat ja sympaattiset siat
Kirja saa ajattelemaan ja sehän sen tarkoitus onkin
Miksi me paheksumme kiinalaisia (?) koiransyöjiä mutta meistä on ihan ok tappaa älykkäiksi todettuja sikoja ruuaksi?
Miksi on oikein ottaa lemmikiksi koira joka on vapauteen tottunut laumaeläin, nyt yksin päivät ja ulkoilu hihnaan kytkettynä?
Miksi Suomi jatkaa ainoana Euroopan maana turkistarhausta?
Viisi viikkoiset broilerit pataan? Jalat vääntyneinä ahtaassa häkissä.
4,5/5
Minusta on hassua, kuinka monet "eläinten ystävät" eivät näe miten lemmikkienkin pitäminen on eläinten hyväksikäyttöä. Erityisesti häkissä pidettävien marsujen ym.
Louise Penny: Sirpaleinen totuus. Tää on jo sarjan 13. osa. Jotenkin mulla on nyt vaikeaa keskittyä tähän, oon ehkä jo vähän tympääntynyt tähän sarjaan tai ehkä tää sopis paremmin luettavaksi muulloin kuin kesäaikaan.
Luen Pihlia Hintikan kirjaa Äidin oma.
Mitä mieltä olette kirjasta?
Vierailija kirjoitti:
Tapani Bagge : Keltainen Cadillac
Kolmas lukemani yksikätinen Väinö Mujunen kirjoista. Sujuvaa tarinointia, hyvä dekkari vaikka välillä ratkaisut ihmetyttävät. Tässä dekkarisarjassa on sama ongelma kuin Remeksen Hanko-romaaneissa. Sankari saa uskomattomia tällejä, tajuttomuus iskee, joka paikkaan koskee mutta sankari nousee, ravistelee päätään ja eikun menoksi. Todellisuudessa jokainen tälli olisi sairaalahoitoa vaativa loukkaantuminen ellei kuolema. Mutta eihän dekkaria voi kirjoittaa jos sankari ei ole tosi kestävä.
Toinen sama vika kummallakin kirjailijalla on naisonni. Tietysti tämä on mieslukijan kateutta mutta kun sankari joka kirjassa vaihtaa lemmittyään/rakastaan/puolisoaan jonka luokse hän saattaa palata pari kirjaa myöhemmin niin on tosi taitavaa suomalaiselta mörökölliltä. Mutta eihän dekkaria voi kirjoittaa jos sankari ei ole tosi miehekäs.
3,5/5
Tästä tuli mieleen kaikki piirretyt joita televisiosta katseltiin. Niissäkin vaikka kerrostalon katolta tipahti selvisi hengissä. Joku auoto tai muu liikkuva laite jyräsi asfalttiin ihan lätyksi ja hetken päästä sankari tai muu kohde juoksenteli ihan terveena ja toimintakuntoisena. Tai lyötiin kaveria lankulla niin että tyyppi pyöri hyrränä ympyrää tms tms ikinä ei käynyt mitään.
Sori, meni ohi aiheen
Vierailija kirjoitti:
Kama sutra
Luin jo yläasteikäisenä. Tai oikeastaan katsoin vain kuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Dekkari mutta tässä on nyt noituutta mukana aika paljon. Neljäsosa luettu muttei oikein imaise mukaansa, blääh.
Olen lukenut aiemmat kirjat. Vähän väkisin pitänyt vääntää suomalainen kriminaalipsykologi juoniin mukaan. Ja paatosta ilmastonmuutoksesta. Trennan sokkelo se villi olikin kaikkine sukurutsauksineen ja seksikohtauksineen.
Luen Tuulisolmuja. Ärsyttää näkökulman vaihdokset.
Lina Bengtsdotterin Liekit.
Hyvä jännäri menneisyyden salaisuuksista.
Tuomo Kesäläinen&Aimo Kejonen - Suomen Luonnon Pyhät Paikat.
Suosittelen kovasti tätä ja heidän muitakin Suomen historiaa ja kansanperinnettä avaavia teoksia.
Agota Kristof: Iso vihko. "Mitään tällaista et ole ennen lukenut" kuvataan kirjaa ja sanoisin että paikkansa pitää. Hyvin niukkaa ilmaisua, kirja ei ole kovin pitkä. Välillä tulee olo, että mitä mä just luin, mutta jotain kiinnostavaa tuossa on. Kirjalla on kaksi jatko-osaa, aion lukea nekin.
Martti Koskenkorva Iso paha poika.
en lue mitään enkä ole koulun jälkeen lukenutkaan, olen silti menestynyt yrittäjä sekä arvostettu henkilö yhteisössä
Johanna Aatsalo : Paljastustarina Dopinguutisesta
Aatsalo on se STT:n toimittaja joka ensimmäisenä toimitti tietoja Suomen hiihdon hormonien ja muiden kiellettyjen lääkkeiden lääkkeiden käytöstä. Hän sai ensin käräjäoikeudessa kovat tuomiot mutta hovioikeudessa suurin osa syytteistä ja tuomioista hylättiin.
Sitten seurasi jatkoa vuonna 2001 Lahden MM-hiihdoissa monta suomalaista jäi kiinni dopingista ja monen kierroksen jälkeen entiset voittajat olivat syyllisiä.
Rankka kirja yli 20 vuoden oikeudenkäynneistä.
Muistan vuonna 2001 kun koko kerroksen työporukka kertyi ainoan kerroksen radion ympärille kuuntelemaan doping-uutisia. Intenet oli jo käytössä mutta eri yhteisöt eivät olleet valmstautuneita sellaiseen kuormaan mikä tuli. Moni serveri kaatui, mm HS, MTV ja STT.
Sitkeä toimittaja, kiitos mätäpaiseen puhkaisemesta. Hiihto ei vieläkään ole toipunut dopingista.
4,5/5
Arthur Glenwood: The Starwick Seal (The Level One Bookshop Book 2)
Lähtötason maagisiin oppikirjoihin erikoistunut kirjakauppias on vakiinnuttanut liiketoimintansa, mutta saa uuden ongelman yllättävästä magian hiipumisesta seudullaan. Tukea antavat kauppa-apulaisena opintojaan rahoittava nuorukainen. lemmikkisalamanteri sekä naapurissa asuva kokenut seikkailija.
Genre: leppoisa roolipeli-inspiroitunut kirjallisuus (cozy LitRPG-lite). Sujuvaa kevyttä viihdekirjallisuutta, mutta kielialueellaan vastaavia mahtuu tusinaan jo kai enemmän kuin kolmetoista.
Vierailija kirjoitti:
Lina Bengtsdotterin Liekit.
Hyvä jännäri menneisyyden salaisuuksista.
Olikin hyvä loppuun asti. Nyt aloitin Ruth Waren Huonetoveria, hyvältä vaikuttaa tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
en lue mitään enkä ole koulun jälkeen lukenutkaan, olen silti menestynyt yrittäjä sekä arvostettu henkilö yhteisössä
Minä luen ja ole tavallinen työntekijä, työyhteisössä huomaamaton. Luen omaksi ilokseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Dekkari mutta tässä on nyt noituutta mukana aika paljon. Neljäsosa luettu muttei oikein imaise mukaansa, blääh.
Olen lukenut aiemmat kirjat. Vähän väkisin pitänyt vääntää suomalainen kriminaalipsykologi juoniin mukaan. Ja paatosta ilmastonmuutoksesta. Trennan sokkelo se villi olikin kaikkine sukurutsauksineen ja seksikohtauksineen.
Luen Tuulisolmuja. Ärsyttää näkökulman vaihdokset.
Joo, on minä-kertojaa ja hän-kertojaa. Lopussa kunnon keittiöpsykologiaa. Kriminaalipsykologikin tuli turhaan mukaan.
Moog Konttisen kolmiosainen kirjasarja Elämän kartoitus, jossa hän kertoo elämästään vuosina 1950-85. Lähes 1500 sivua. Kirjat saapuivat päivää ennen juhannusaattoa ja juhannuksena aloitin lukemisen. Eilen sain loppuun ensimmäisen osan.