Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?
Kommentit (12228)
Vierailija kirjoitti:
Kustaa Vilkunan Vuotuinen Ajantieto. Kertoo vanhojen merkkipäivien synnystä ja merkityksestä ja sään ennustamisesta kansanperinteessä.
Ennen kiinnosti tulevan kesän sää yhtä lailla kuin nykyäänkin mutta aivan muista syistä eli vuodentulon ja siis hengissä selviämisen kannalta. Mielenkiintoinen teos.
Minulla on ollut tämä kirja vuosikymmeniä. Välillä luin sitä ahkerastikin, mutta nykyään tulee harvakseltaan selailtua.
Sieltä on kyllä jäänyt mieleen paljon vanhoja kansanviisuksia säätä koskein ja ennustuksia tulevista kesistä ym.
Kuten "jos on Erkkinä paita päällä on kesällä turkki päällä" toisin sanoen Erkinpäivän lämpö kostautuu kesällä.
sanonta on myös toisinpäin, eli jos on Erkkinä turkki päällä on koko kesän paita päällä .
Itsellä kesken nyt Milka Hakkaraisen : Ei verta rantaa rakkaampaa. En ole ihan varma, onko hyvä vai huono, mutta loppuun aijon lukea. Esikoisteos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan 8. osa "Miinoitettu rauha".
Toista kertaa luen tätä mammuttiomaelämänkertaa.
Minä ehkä 30 vuotta sitten joskus kirjastossa tartuin Päätalon kirjaan, kun niitä niin hehkutettiin, mutta avasimpa minkä kirjan tahansa ja mistä hohtaa tahansa, niin aina siellä kiroiltiin älyttämästi ja kerrottiin isän ja äidin seksipuuhista. Päätalo siellä kertoi, miten hän oli kaksivuotias ja silmät selällään omasta sängystään seuraili, kun vanhemmat pani jne jne. Huhheijaa, koskaan ei tarvinnut lainata ensimmäistäkään. Joku sanoi, että kovin olivat pitkäveteisiä ja jostain pikkujutusta kirjoitettiin sivukaupalla.
No mutta onhan se hyvä, että kaikenlaisella kirjallisuudella on oma kannattajakunta.
Itsellä menossa nyt Tanja Kaarlelan Noutaja. Kieja vasta alussa , en osaa sanoa onko hyvä vai huono. Aikaisemmin en tämän kirjailijan tuotantoon ole tutustunut.
Höps, en oikein usko, että olet Päätalon tuotantoon tutustunut, jos väität noin.
Mielikuvasi taitaa perustua Niskasen Päätalo- elokuviin/TV- sarjaan, jossa nuo puolet korostuivat.
No just sen verran olen tutustunut, että kun siellä kirjastossa niitä selailin, niin aina oli seksi/kiroilukohtaus menossa :D
En siis väitä, että olisin tuon paremmin tutustunut, koska en halunnut niitä tuon kyseisen seikan takia lukea.
Päätalosta kertovia elokuvia en ole katsnut. Varmaan tuosta samaisesta syystä, että arvelin niiden olevan yhtä kiroilua ja sänkyhommia :D
Luen todella paljon ja joskus meinasi olla uupeloa lukemisten suhteen ja niitä Päätalojakin sillä silmällä selailin, että olisi halunnut lukea, mutta ei.....
Eddy De Wind: Pääteasema Auschwitz. On siis tositarina keskitysleiriltä ja miehestä joka selvisi sieltä vaimonsa kanssa. Olen ihan alkutekijöissä tämän kirjan suhteen. Voi olla rankka lukukokemus.
Robert Calbrait: The ink black heart
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Kalle Päätalon Iijoki-sarjan 8. osa "Miinoitettu rauha".
Toista kertaa luen tätä mammuttiomaelämänkertaa.
Minä ehkä 30 vuotta sitten joskus kirjastossa tartuin Päätalon kirjaan, kun niitä niin hehkutettiin, mutta avasimpa minkä kirjan tahansa ja mistä hohtaa tahansa, niin aina siellä kiroiltiin älyttämästi ja kerrottiin isän ja äidin seksipuuhista. Päätalo siellä kertoi, miten hän oli kaksivuotias ja silmät selällään omasta sängystään seuraili, kun vanhemmat pani jne jne. Huhheijaa, koskaan ei tarvinnut lainata ensimmäistäkään. Joku sanoi, että kovin olivat pitkäveteisiä ja jostain pikkujutusta kirjoitettiin sivukaupalla.
No mutta onhan se hyvä, että kaikenlaisella kirjallisuudella on oma kannattajakunta.
Itsellä menossa nyt Tanja Kaarlelan Noutaja. Kieja vasta alussa , en osaa sanoa onko hyvä vai huono. Aikaisemmin en tämän kirjailijan tuotantoon ole tutustunut.
Höps, en oikein usko, että olet Päätalon tuotantoon tutustunut, jos väität noin.
Mielikuvasi taitaa perustua Niskasen Päätalo- elokuviin/TV- sarjaan, jossa nuo puolet korostuivat.
No just sen verran olen tutustunut, että kun siellä kirjastossa niitä selailin, niin aina oli seksi/kiroilukohtaus menossa :D
En siis väitä, että olisin tuon paremmin tutustunut, koska en halunnut niitä tuon kyseisen seikan takia lukea.
Päätalosta kertovia elokuvia en ole katsnut. Varmaan tuosta samaisesta syystä, että arvelin niiden olevan yhtä kiroilua ja sänkyhommia :D
Luen todella paljon ja joskus meinasi olla uupeloa lukemisten suhteen ja niitä Päätalojakin sillä silmällä selailin, että olisi halunnut lukea, mutta ei.....
Kommentoin omaelämänkerrallista Iijoki-sarjaa, koska sen tunnen.
Kirjan dialogi on kirjoitettu aidolla kielellä, jos ko. henkilö viljeli kirosanoja, niitä ei tekstistä sensuroitu.
Hyvänä esimerkkinä oli Kallen isä, hän käytti voimasanoja runsaasti, mutta toisaalta, hänen kielensä oli hyvin värikästä ja kuvailevaa.
Suuren painoarvon noissa sarjan alkupään kirjoissa saa miesten "raatailu", puheenaihetta koskevan lauseen toistelu, kunnes joku saa sen puetuksi niin herkulliseen muotoon, että se irroittaa naurunhörähdykset ja voidaan siirtyä asiassa eteenpäin.
Vanhassa Koillismaan puhetavassa on paljon karkeita ilmaisuja ja kielikuvia.
Hiljattain edesmennyt anoppini(kotoisin Koillismaalta) välillä puhui, varsinkin kiivastuessaan vuosikymmenien takaisella kielellä...
Ei Kalle väittänyt vanhempiensa sänkypuuhia 2- vuotiaana vierestä seuranneensa.
Tosin hän väitti kyllä muistavansa asioita, joita mielestäni ei voi muistaa, tai sitten hän varhaislapsuudestaan kertoessaan täytti välähdyksenomaisten muistikuviensa väliset aukot vanhempiensa kertomusten ja jälkikäteen syntyneiden mielikuvien kudoksella ja kertoo sen ikään kuin ehjänä muistona.
Ei minusta vähennä tekstin kirjallista arvoa.
Kehotan tutustumaan Iijoki-sarjaan, "Huonemiehen poika" on 1. osa.
5-6 ensimmäistä osaa ovat mielestäni erityisen hienoa luettavaa.
Juice on kiteyttänyt Iijoki-sarjan:
Siinä on itsenäisen Suomen historia yhden miehen näkökulmasta kirjoitettuna.
Eihän kaikkien kaikesta tarvitse pitää ja Päätalon pikkutarkka kerrontatyyli tosiaan jakaa lukijat, toisille se on pitkästyttävää, toisille ei.
Minä vain hieman ärsyynnyin siitä, että tuomitsit kirjailijan sekä ennenkaikkea hänen lukijansa pikaisen selailun ja kuulopuheiden perusteella.
Näin kommenttisi tulkitsin.
Aila Meriluoto: Vaarallista kokea
.
Mulla on ollut muutama vaikea vuosi tässä takana, ehkä tämä vuosi alkaa vihdoin helpottaa. Löysin tuosta kirjasta tekstin, joka jäi mieleeni:
.
"Mitä me tiedämme kuolemasta. Onko se muuta kuin tieto siitä ettei toinen enää tule ovesta. Uniin hänellä on edelleenkin vapaa pääsy."
.
Tuo kuvaa puolittain omaakin tilannettani, vaikka siihen liittyy paljon muutakin tapahtunutta kuin läheisen kuolema.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivokirurgi Hernesniemen elämänkerta. Hyvin yksityiskohtainen eli ei ehkä henkilölle jota ei kiinnosta/kosketa aihe mitenkään. Mutta hyvä kirja. Puolet kuunneltu.
Charles Dickens: Kolea talo (Bleak House)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kari Hotakaisen Tarina. Enpä tiedä jaksanko sen lukea? Oikeasti haluaisin lukea Hotakaisen pakinan musta takki. Se olen niin minä. Mustalla takilla pärjää läpi koko elämän.
Vierailija kirjoitti:
Robert Calbrait: The ink black heart
Tämä oli hirveän raskas kuunneltava niiden chattikeskustelujen vuoksi. Täytyy kesällä ottaa uudelleen ihan fyysisen kirjan kanssa. Mutta tarina taattua Galbraithia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Atte Mallenius - Tietämättömyys tappaa
Tosi hyvä, suosittelen!
Äänikirja ei ole kirja vaan kuunnelma. Kuunteleminen ei ole lukemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äänikirja ei ole kirja vaan kuunnelma. Kuunteleminen ei ole lukemista.
Lakkaako romaani olemasta romaani, jos luet sen ääneen? Itse kuuntelen paljon sekä kevyttä fiktiota (dekkarit, trilleri yms. jotka eivät vaadi kovin kummoista paneutumista) sekä tietokirjallisuutta esimerkiksi lenkkeillessä, siivotessa, autolla ajaessa jne. Eihän siinä lukutekniikka kehity, mutta teoksen sisällön kannalta se ja sama, tuleeko se silmän vai korvan kautta.
(Ps. Kuunnelma on näytelmästä kehittynyt pelkästä äänestä koostuva taidemuoto, jossa näyttelijöiden esittämällä vuoropuhelulla kerrotaan jokin tarina. Ihmisäänen lisäksi kuunnelmassa voidaan käyttää myös äänitehosteita tai musiikkia, kertoo Wikipedia.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Charles Dickens: Kolea talo (Bleak House)
En ole lukenut, mutta olen utelias kuulemaan, mitä pidät siitä. Olen ajatellut lainata.
Jepulis, olen nyt vähän yli puolivälissä. Kirjahan on melkoinen tiilikivi, melkein 1000 sivua. Tämä tuli telkkaristakin muutama vuosi sitten, joten tarina saattaa olla monille tuttu. En tiedä voiko tätä yleistää, mutta pari muuta 1800-luvun romaania lukeneena tuntuu, että se itse juoni on niissä vain tekosyy aloittaa tarinointi, tarina rönsyilee joka suuntaan, esitellään kymmeniä sivuhenkilöitä ja ns. juoni unohtuu välillä pitkiksi ajoiksi. Tämä voi kuulostaa huonolta asialta, mutta nämä lukuisat sivuhenkilöt ovat todella värikkäitä ja suorastaan nerokkaasti kuvailtuja hahmoja. Ja muutenkin kirja on täynnä ihan älyttömän hyviä ja tarkkoja havaintoja ihmisistä ja maailmasta. Melkein joka sivulla törmää johonkin humoristiseen lauseeseen, jota tekisi mieli siteerata somessa päivän mietelauseena. Kirjn pituudesta ja tarinan rönsyilystä johtuen tämä vaatii vähän aikaa ja keskittymistä, on siis aika kaukana hektisen nykyajan pikakulttuurista, mutta, summa summarum, voin kyllä suositella kaikille jotka ylipäänsä kirjoja lukevat. Huumoria tässä on paljon. Murhamysteerinäkin tätä takakannessa mainostetaan, mutta ei vielä 500 sivun jälkeen sitä murhaa ole tapahtunut!
Helena Lapinniemen kirja Nuorallatanssiva kreivitär. Vähän erilaista kartanoromantiikkaa RRanskan vallankumouksen ajoilta
Pavel Filatjev - ZOV (Venäläissotilas joka sanoi sodalle ei)
Niin hyvä, suosittelen!
Alue: Aihe vapaa
Richards Powers: Ikipuut