Mikä kirja sulla on kesken juuri nyt?

"sähkönostajan opas", julkaisija Suomen sähkölaitosyhdistys & samarin

Olavi Lempinen: Poliisin pimeä puoli

Liikkuvan poliisin eläkkeellä oleva johtaja muistelee.

Jukka Hakala: Valheet joihin uskomme.

Tänä vuonna ilmestynyt satiiri kuvaa modernia suomalaista työelämää ja  bisnesmaailmaa - mielestäni osuvasti.

.

Michael Pollan: This Is Your Mind on Plants

psykedeeli-infoa

Lääkärinä Texasissa (kun ei ollut varaa A. Schweitsrin apulaiseksi)

Tove Janssonin Kevyt kantamus.

Novellikokoelma.

Suon villi laulu äänikirjana. Tökkii. Lukija on huono. Ja hahmotan ehkä tarinan paremmin, kun luen itse. Jokin ongelma mulla ehkä on keskittymisessä kuunteluun.

Laura Cleryn Idiots.

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni kirjojen kuuntelu ei ole lukemista. On se tietysti kätevää, mutta olen sen verran "vanhanaikainen", että kirjan pitäminen kädessä fyysisesti tuo sen lukemisen fiiliksen. Ja pystyy itse päässään muodostamaan kirjan henkilöiden äänet ym., mitä itse en ainakaan pysty muuttamaan, jos joku muu lukee kirjaa ääneen.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Itse teen niin että luen muuten mutta jos vaikka laitan pyykkejä tai lenkkeilen saatan sen aikaa vaihtaa kuunteluun. Käytän siis äänikirjapalvelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Max Seeck Loukko aloitin juuri, edelliset Jessica Niemet olleet loistavia.

Mitä mieltä?

T. Kommentoija nro 7725

Puoleen väliin olen lukenut ja tykkään kyllä. Sijoittuu vähän eri maisemiin kuin hki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta mielestäni kirjojen kuuntelu ei ole lukemista. On se tietysti kätevää, mutta olen sen verran "vanhanaikainen", että kirjan pitäminen kädessä fyysisesti tuo sen lukemisen fiiliksen. Ja pystyy itse päässään muodostamaan kirjan henkilöiden äänet ym., mitä itse en ainakaan pysty muuttamaan, jos joku muu lukee kirjaa ääneen.

Mutta tämä on vain oma mielipiteeni.

Itse olen melko nuori. Olen silti itsekin vanhanaikainen tähän asiaan liittyen. Toki lapsuudessa kuuntelin jotain satuja kasetilta, mutta muuten en ole koskaan äänikirjoja kuunnellut. Itsellekin on tärkeää lukea tavallista kirjaa. Siinä voi itse tavallaan keksiä niille henkilöille äänet ja persoonat. Samalla on helppoa kääntää sivuja taaksepäin jos haluaa tarkistaa jonkun asian. Nettikirjat ja tarinat vielä menevät, mutta paras on silti minustakin tavallinen kirja. Tosin sitten kun niitä kertyy liikaa niin alkaa olemaan täyttä. Ymmärrän siis nettikirjoja lukevia.

Juuri tilanpuutteen vuoksi e-kirjat. Enkä jaksa kirjastossakaan käydä lainaamassa. Useammin kyllä luen kuin kuuntelen äänikirjaakin.

Tämä oli loistava, kuuntelin pari viikkoa sitten. Mies ihmetteli mitä hihittelen ja virnistelen. Oli pirullisen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Jukka Hakala: Valheet joihin uskomme.

Tänä vuonna ilmestynyt satiiri kuvaa modernia suomalaista työelämää ja  bisnesmaailmaa - mielestäni osuvasti.

.

Marko Hautala: Leväluhta. Hautala on hyvä luomaan oikeasti pelottavan tuntuisia tunnelmia. Osuva nimi myös hänellä kauhukirjailijaksi :)

Vierailija kirjoitti:

Suon villi laulu äänikirjana. Tökkii. Lukija on huono. Ja hahmotan ehkä tarinan paremmin, kun luen itse. Jokin ongelma mulla ehkä on keskittymisessä kuunteluun.

Luin tämän vastikään kirjana. Tempaisi mukaansa, eikä kirjaa olisi malttanut laskea käsistään. Alkoi hieman epäkiinnostavasti, mutta loppua kohti lukuhetket piteni, kunnes luin viimeisen kolmasosan kertaistumalta.

Elizabeth strout Amy ja isabelle. Lainasin koska pidän stroutin kirjoista. Tämä on se eka ja neljäsosa luettu. Tämä ei ole tähän asti vakuuttanut saa nähdä alkaako tapahtua vai kehittyikö hän kirjailijana vasta seuraavan abide with me kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Anneli Lähdesmäki, Pitsihuvila. Kertoo pienen itäsuomalaisen kylän kesästä 50-luvulla. Päähenkilönä 10-vuotias lukemisesta pitävä Anni. Samalla kirjassa käsitellään kylän arkista elämää ja ihmisuhteita sekä luokkaeroja sen ajan yhteiskunnassa. Kirjassa kuvataan myös hyvin sen ajan tapoja ja maailmaa. Olen nyt kirjan loppupuolella. Joku voi pitää tylsänä kirjana, mutta itse olen tykännyt siitä. Minusta on hauskaa, kun kirjassa on monia lapsia joiden persoona nousee esiin ja joiden arkiset kommellukset ovat hauskaa luottavaa. Tykkään myös kirjan ympäristön ja historiallisten asioiden kuvailusta. Sopivan kevyt lukea, vaikka samalla nostaa esiin esimerkiksi lasten kautta kuinka toinen lapsi haaveilee elämästä huvilassa ja se huvilan rikkaamman perheen lapsi taas erilaisesta elämästä. Tämäkin oli poistokirja. Olen nyt saanut monta niistä luettua. Tavoitteena lukea kaikki.

Minäkin ostin kirjaston poistomyynnistä tuon Pitsihuvilan. Ja paljon, paljon muuta, yhteensä 40 kirjaa. Vielä en ole ehtinyt lukemaan yhtäkään, mutta luen kyllä kaikki. Poistomyynnistä löytää joskus aarteita. Ongelmana vaan, että alkaa tila loppumaan. Pakko luopua jo luetuista kirjoista. Elämäkerrat, runot ja tietokirjat pidän itselläni, mutta kaunokirjallisuutta täytyy alkaa karsimaan. Valitettavasti.

Joseph Joffon Älä tunnusta ikinä, poika.

Vanha kirja jonka luen silloin tällöin uudestaan.

Isä lähettää pienet poikansa pakomatkalle miehitetyn Ranskan halki.

Todellisuuspohjainen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anneli Lähdesmäki, Pitsihuvila. Kertoo pienen itäsuomalaisen kylän kesästä 50-luvulla. Päähenkilönä 10-vuotias lukemisesta pitävä Anni. Samalla kirjassa käsitellään kylän arkista elämää ja ihmisuhteita sekä luokkaeroja sen ajan yhteiskunnassa. Kirjassa kuvataan myös hyvin sen ajan tapoja ja maailmaa. Olen nyt kirjan loppupuolella. Joku voi pitää tylsänä kirjana, mutta itse olen tykännyt siitä. Minusta on hauskaa, kun kirjassa on monia lapsia joiden persoona nousee esiin ja joiden arkiset kommellukset ovat hauskaa luottavaa. Tykkään myös kirjan ympäristön ja historiallisten asioiden kuvailusta. Sopivan kevyt lukea, vaikka samalla nostaa esiin esimerkiksi lasten kautta kuinka toinen lapsi haaveilee elämästä huvilassa ja se huvilan rikkaamman perheen lapsi taas erilaisesta elämästä. Tämäkin oli poistokirja. Olen nyt saanut monta niistä luettua. Tavoitteena lukea kaikki.

Minäkin ostin kirjaston poistomyynnistä tuon Pitsihuvilan. Ja paljon, paljon muuta, yhteensä 40 kirjaa. Vielä en ole ehtinyt lukemaan yhtäkään, mutta luen kyllä kaikki. Poistomyynnistä löytää joskus aarteita. Ongelmana vaan, että alkaa tila loppumaan. Pakko luopua jo luetuista kirjoista. Elämäkerrat, runot ja tietokirjat pidän itselläni, mutta kaunokirjallisuutta täytyy alkaa karsimaan. Valitettavasti.

Ihmeellistä jos on näköjään samoja kirjoja poistossa eri kirjastoissa. Kiva sattuma. Itse ostin myös ainakin 20 kirjaa poistomyynnistä. Olen kaikista lukemistani tänne kirjoittanut. Tosin en ole kaikkiin viitsinyt sitä poistomyynti kirja taustaa mainita. Itselle kelpaa kyllä hyvinkin erilaiset kirjat. Jopa vähän oudot ja erikoiset kirjat saattavat päätyä ostetuiksi. Siinä mielessä tuollaiset myynnit ovat kiva paikka löytää erikoisempaakin luettavaa.

Nyt itsellä on vasta alussa eräs toinen poistokirja. John Rechy, Kaupunkien yössä. Kertoo homoseksuaalitaustaisesta nuoresta miehestä 50-luvun Usassa. Mies liikkuu kaupungista toiseen. Samalla kirja kuvaa aikaa jolloin homokulttuuri eli vain piilossa. Kirja ilmestyi vuonna 1963. Minusta todella moderni kirja jos miettii julkaisu vuotta. Saa silti nyt nähdä mitä pidän kirjasta. Yritän itsekin lukea kaikki ostamani ja yleensäkin loppuun saakka. Joskus silti kadun, kun tulee valittua jokin oikein outo ja raskas luettava. Omaa lukuintoa vie paljon se etten ilmojen kylmetessä oikein tarkene enää lukea ulkona. Yleensä luen kaikki kirjat ulkona joten talvi rajoittaa tätä. Ehkä ehdin vielä nämä kirjat ulkona lukemaan tai sitten pitää tehdä joku viritelmä, että tarkenee. Ehkä pitäisi ottaa pilkkijöistä mallia :)

Ismo Alanko

Edelliseen vielä lisäys, että itse olen siis tuon Pitsihuvila kirjan lukenut ja sen ekan viestin kirjoittaja jolle vastasit. Sen vuoksi mietin kuinka sattuikaan sama kirja poistoon. Unohdin tämän lisätä.