Ystäväni on hirveä äitijyrä enkä enää jaksaisi häntä

Olen jo ottanutkin etäisyyttä, kun tuntuu vaan koko ajan raskaammalta. Mistään muusta ei jutella kuin lapsista, imetyksestä jne. Ja hänellä on ne oikeat mielipiteet (suhteessa muihin äiteihin ja minuun, tietenkin). Muistaa naureskella lapsettomien mielipiteille, siis mainiten että kaikki äidit häpeää kun tajuaa miten hölmöjä ovat lapsettomina olleet. Nauroi halveksuvasti kun kysyi suunnitelmiani, ja vastasin haaveilevani koirasta. En välttämättä usko että hänkään minun seurassani osaa nauttia tai rentoutua, minä ja miesystäväni oltu vuostolkulla yhdessä eikä lapsia, hän ei jotenkin vaikuta osaavan ymmärtää/saavan otetta meidän elämästämme ja se häiritsee häntä. Itse olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni, mutta tuon ihmisen jälkeen on olo kun olisi rekan alle jäänyt, jotenkin sellaista jatkuvaa päsmäröintiä.