Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Te, joiden anoppi asuu yli 100 km:n päässä, kuinka usein tapaatte?

Vierailija
07.08.2018 |

Onko teillä lapsia, onko anoppi lastenne mummo?

Ihan vaan mielenkiinnosta haluaisin verrata muiden tapaamistahtia omaamme.

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nähnyt anoppini kaksi kertaa tänä vuonna.

Vierailija
2/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muutaman kerran vuodessa, ehkä 4–5 kertaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran vuodessa.

Vierailija
4/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nähdään noin 6 kertaa vuodessa eli periaatteessa joka toinen kuukausi. Miehellä on lapsia, joiden mummo anoppi on. Nähdään lähinnä lasten synttäreillä (myös anopin muiden lastenlasten), kesäloma-aikaan on yleensä pari päivää lastenvahtina ja sitten joskus ohikulkiessa kahvitellaan.

Vierailija
5/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nähdään suurinpiirtein kolmen kuukauden välein. Anoppi on mummo lapsellemme. Luulisin, että näkisimme yhtä usein vaikkei lapsia olisikaan.

Vierailija
6/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kahdesti vuodessa. Meillä on lapsia. Jos välimatka olisi vain 100 km vierailtaisiin useammin. Välimatka on 450 km ja viikonloppuvierailu työviikon jälkeen on koettu lasten syntymisen jälkeen liian raskaaksi. Vierailemme joulun vapaina ja kesälomalla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kerran kuukaudessa menemme anopille viikonlopuksi. Jos anoppi jaksaa matkustaa meille niin sitten useammin mutta yleensä niin että me menemme sinne.

Vierailija
8/8 |
07.08.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

0-2 kertaa vuodessa. Yleensä tulee meille, ei useinkaan kutsu meitä sinne. Ja jos kutsuu, on siellä pienessä mökissä kaikenlaisia muitakin ihmisiä, kumminkaimoja ja vanhoja kavereita, joiden kanssa juttelee ja hengaa mieluummin kuin meidän kanssamme, lapsenlapsistaan puhumattakaan. En kaipaa tiiviimpää yhteydenpitoa, ei myöskään tuo anopin poika, vaikka syyllisyyttä poteekin.