Ateistien hermostumiskynnys

Huhhuh. Minusta tässä ketjussa "kiusaajia" ovat ateistit. 

Miten te voitte nähdä lukemanne tekstin noin toisin kuin itse näen? Enkä edes ole uskovainen vaan epäilijä, jo kerran kirkosta eronnut.

Onko olemassa VAIN a) fiksut ateistit ja b) kiihkouskovaiset, fundamentalistit?

Ettekö tunne täyspäisiä, maltillisia kristittyjä? Itse olen tavannut heitä monenlaisissa piireissä.

Ennen viime aikoja uskovaa, Raamattua lukevaa ja rukoilevaa ihmistä ei mitenkään pidetty "ääri"-, "kiihko"-tyyppinä kuten nykyään. Tämäkin usein ateistien tai agnostikkojen suusta.

Vierailija kirjoitti:

Huhhuh. Minusta tässä ketjussa "kiusaajia" ovat ateistit. 

Miten te voitte nähdä lukemanne tekstin noin toisin kuin itse näen? Enkä edes ole uskovainen vaan epäilijä, jo kerran kirkosta eronnut.

Me emme tiedä miten sinä sen tekstin itse näet, kun emme osaa lukea ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö tunne täyspäisiä, maltillisia kristittyjä?

Tuota tavataan kutsua oksymoroniksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa VAIN a) fiksut ateistit ja b) kiihkouskovaiset, fundamentalistit?

Ettekö tunne täyspäisiä, maltillisia kristittyjä? Itse olen tavannut heitä monenlaisissa piireissä.

Ennen viime aikoja uskovaa, Raamattua lukevaa ja rukoilevaa ihmistä ei mitenkään pidetty "ääri"-, "kiihko"-tyyppinä kuten nykyään. Tämäkin usein ateistien tai agnostikkojen suusta.

Totta kai on, enemmistö evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvista on hyvin maltillista sakkia.

Mutta ap vaan selvästikään ei ole. Hän on kyvytön näkemään kolikon kääntöpuolta, ja pyrkii demonisoimaan vastapuolen.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n viesti on mielestäni harkitsematon, ellei tarkoituksena ole ainoastaan ärsyttää ateisteja. Uskovaisena haluaisin itsekin johdattaa kanssaihmisiä paremman elämän äärelle, mutta ateistien kiivaat (pelokkaat?) väittelyt eivät kiinnosta. Itse kerron uskostani vain silloin, kun aistin että minua halutaan kuunnella. Toivon kuitenkin, että jokainen ateisikin läytäisi lopulta Jumalan, joka uhrasi ainoan poikansa meidän jokaisen vuoksi.

Ap:n postausajankohta, tasan 23:00 viittaisi tarkkaan harkintaan.

Eikä ole ilmestynyt keskustelemaan pyynnöistä huolimatta.

Niin, kasvoin uskontoon välinpitämättömästi suhtautuvassa tapaluterilaisessa perheessä.

Koulun uskonnonopetus herätti minussa uskon luterilaiseen Jumalaan.

Uskoni syveni, kehittyi, laimeni ja lopulta haihtui n. 30 ikävuoden tietämillä.

En osaa nähdä Jumalaa enää muuna kuin irrationaalisena ja tarpeettomana uskomuksena.

Kirkosta erosin vasta tänä kesänä.

Kuuluin kirkkoon tradition ja kirkon yhteiskunnallisen roolin vuoksi.

Lopullinen ero johtui kyllästymisestä kirkon helmoissa rehottavaan fundamentalismiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko olemassa VAIN a) fiksut ateistit ja b) kiihkouskovaiset, fundamentalistit?

Ettekö tunne täyspäisiä, maltillisia kristittyjä? Itse olen tavannut heitä monenlaisissa piireissä.

Ennen viime aikoja uskovaa, Raamattua lukevaa ja rukoilevaa ihmistä ei mitenkään pidetty "ääri"-, "kiihko"-tyyppinä kuten nykyään. Tämäkin usein ateistien tai agnostikkojen suusta.

Totta kai on, enemmistö evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluvista on hyvin maltillista sakkia.

Mutta ap vaan selvästikään ei ole. Hän on kyvytön näkemään kolikon kääntöpuolta, ja pyrkii demonisoimaan vastapuolen.

Ja tuo siis oli 41:n kommentti. 

Minulla ei ole uskontojen suhteen mitään tuomitsevaa asennetta. Jokainen voi uskoa mihin haluaa, jos antaa muille samanlaisen hengitystilan.

En vaan tykkää omasta erinomaisuudestaan ja käsitystensä ainoasta oikeasta muodosta vakuuttuneista uskiksista. Semmoisia pidän aika sivistymättöminä ja ahdasmielisinä.

Minulle viimeinen pisara oli se kun hyvä ystäväni (nykyään entinen sellainen) ei pystynyt hyväksymään kirkosta eroamistani ja sen perusteluja (masilmankuvani oli pitkän ajattelun jälkeen muuttunut niin etten mitenkään pysty uskomaan kristinuskon jumaloppiin, enkä minkään muunkaan uskonnon). Vaikka en asiasta kovin paljon meteliä ollut pitänyt, hän yritti pariin otteeseen käännyttää minua ja selkeästi ilmaisi että olen tehnyt hänen mielestään väärän ratkaisun, tokaisi että hän tietää kyllä että tulen vielä myöhemmin 'järkiini'. Sen jälkeen hän selkeästi vetäytyi ja sitten kerran purkautui että kokee minun uuden näkemykseni/vakaumukseni suorana pilkkana hänen uskoaan kohtaan... olin ettå mitäh, täysin kymysmerkkinä. Mitään loogista selitystä tälle ei löytynyt. Arvostan kirkon telemää hyväntekeväisyys ja auttamistyötä mutta en vain pysty opista olemaan samaa mieltä, enkä siksi halua kuulua kirkkoon. Valitettavasti pitkäystävyyssuhde päättyi tällä tavalla koska ateistina en ollut enää hänelle sama ihminen ja hän halusi hylätä minut ja poistaa elämästään. Minulla on kyllä ystävinä sekä uskovia että ateisteja. Mielestäni tästä tuli itselleni vastenmielinen esimerkki siitä miten uskonto voi sekoittaa ihmisen pään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kyllä ystävinä sekä uskovia että ateisteja. Mielestäni tästä tuli itselleni vastenmielinen esimerkki siitä miten uskonto voi sekoittaa ihmisen pään.

Esimerkissäsi on ensin yritetty myydä sinulle uskoa, sen jälkeen on yritetty manipuloida sinua (ollaan ymmärtävinään ateismiasi jollain tavalla) ja lopulta haluttu kokeilla konfrontaatiossa, mitä aiot tehdä.

Uskonnot täytyy psykologisesti rakentaa niin, että ne leviäisivät mahdollisimman helposti ja laajalle. Tähän doktriiniin kuuluu julistaminen ja vakuuttelu. Jos keinot loppuvat kesken on joissian uskonnoissa väkivallan pelkokin keino. Lopulta kuitenkin ns. "kuoliot" posstetaan. Perheitä hajotetaan jne.

Onneksemme nykypäivän sivistyneillä ihmisillä, jotka ovat ehkä tutkineetkin antropologiaa ja uskontoja, on näkemystä ymmärtää miten tähän on tultu, ja mihin puutteisiin ihminen on aikoinaan kehittänyt uskontoja.