Lue keskustelun säännöt.
Koulukiusaaminen ja siitä seuraavat traumat 20 v. jälkeen
05.08.2018 |
olen niin katkeroitunut koulukiusaamisesta, että jokainen pienikin vastoinkäyminen tuntuu musta suurelta ja jokainen konflikti on iso juttu. Miten pystyisin kasvamaan vahvemmaksi? muita koulukiusaamisen uhreja täällä
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Täällä yks.
En kylläkään ole katkera, tapahtunut mikä tapahtunut, mutta kyllä kiusaaminen vaikuttaa edelleen näin 21 vuoden jälkeenkin. Olen epävarma, en luota ihmisiin ja pelkään että olen kuvottava/haisen pahalle. Käyn kolmatta vuotta psykoterapiaa ja vasta nyt pystyn siellä pikkuhiljaa puhumaan kiusaamisajoista, on siis minun elämäni suurimpia traumoja. Kiitollisuus, itsensä rakastaminen ja lempeä armollisuus on ehkä ollut toimivammat keinot korjata näitä traumoja. Pikkuhiljaa sitä uskaltautuu enemmän ulos kuoresta ja rohkaistuu elämälle. Suosittelen terapiaa ehdottomasti ellet jo oo siellä.
Tsemppiä!
täällä myös yksi, mua haukuttiin että haisen, lukiossa ja vielä jopa amk:ssa kiusattiin. Pysyvät psyykkiset jäljet jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyn psykoterapiassa koulukiusaustraumojen takia. Pääsin Kelan tukemaan kuntoutuspsykoterapiaan. Suosittelen! Ikinä ei ole liian myöhäistä hoitaa traumojaan.
Joo on.
Täss tuli just paljon hyviä vinkkejä traumoihin:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3234336/karsin-lievasta-dissosiaatiohai…
Ilkeämieliset keksivät asioita omasta päästään pelkän kiusaamisen vuoksi. Olen aivan varma, että teidän omasta ominaistuoksustanne ei ole ollut kyse, paitsi ehkä sitten jos murrosikäisenä ei ollut deodorantteja käytössä (se puute on helppo korjata). Tuli vaan mieleen, asuittekohan mahdollisesti esim. hometaloissa siihen aikaan kun kiusattiin? Tai olisiko pyykinpesussa (vaikkapa pesukoneen puhdistus) tai kuivaustiloissa ollut parantamisen varaa? Eli edelleenkin vika EI ollut teissä. Näitä todennäköisempää on, että kiusaajat vain keksivät koko hajujutun.
t. myös yksi koulukiusattu
Täällä yks.
En kylläkään ole katkera, tapahtunut mikä tapahtunut, mutta kyllä kiusaaminen vaikuttaa edelleen näin 21 vuoden jälkeenkin. Olen epävarma, en luota ihmisiin ja pelkään että olen kuvottava/haisen pahalle. Käyn kolmatta vuotta psykoterapiaa ja vasta nyt pystyn siellä pikkuhiljaa puhumaan kiusaamisajoista, on siis minun elämäni suurimpia traumoja. Kiitollisuus, itsensä rakastaminen ja lempeä armollisuus on ehkä ollut toimivammat keinot korjata näitä traumoja. Pikkuhiljaa sitä uskaltautuu enemmän ulos kuoresta ja rohkaistuu elämälle. Suosittelen terapiaa ehdottomasti ellet jo oo siellä.
Tsemppiä!