Vauva-arki ahdistaa

Tottuu ja menee. No panic

Tottuu ja menee ohi. Jos tuo jatkuu kauan, kannattaa puhua asiasta neuvolassa, se voi olla synnyntyksen jälkeisen masennuksen oire. Siihen saa apua. Mutta lapsi on vielä hyvin pieni, totut kyllä. Teille on muuttanut vieras ihminen, ja vie oma aikansa tottua häneen, ja uuteen tilanteeseen.

Taidat imettää? Voisitko pumpata maitoa valmiiksi, jotta vauva pärjäisi ilman rintaa pidempiä aikoja? Meillä vauva nyt 6 kk ja hän syö edelleen 2 tunnin välein, paitsi yöllä saattaa syödä vain kerran ja välillä nukkuu 8 tuntia putkeen. Itse en imetä, mutta kyllä se korvikemaidon valmistelu ja syöttäminen vie aikaa. Plussana kuitenkin se, että muutkin kuin äiti voi syöttää vauvaa. Toivottavasti teidän vauvanne ruokailuvälit pitenevät nopeammin kuin meillä.

No, et ole enää edes oman maailmasi napa.

Jos lapsi on tieten tahtoen hankittu, on se vastuukin ihan tieten kannettava.

Opettele tekemään asioita lapsen kanssa JA nauttimaan siitä. Auttaa varmaan ajatus, että lapsi on riippuvainen sinusta eikä selviydy hengissä ilman huolenpitoasi. Lähde vaunulenkille. JOs lapsi on hyvä nukkumaan vaunuissa, ota kirja mukaan ja istu puistonpenkille lueskelemaan - aika on omaasi.

Se lapsi on vielä vuosia "kiinni" sinussa, hyvänen aika sentään, vauva vasta 2 viikkoinen etkä saa olla yhtään yksin. En viitsi enempää jeesustella, ällöttää nää tällaset aloitukset.

5 lisää vielä ettei elämänmuutos ole masennusta. Turha medikalisoida tuotakin. Ei kaikki synnyttäneet masennu!

Ihan normaalia tuntea noin, älä hätäile :)

Tuo tosiaan menee ohi useimmilla. Jos jatkuu yli kuukauden, niin kannattaa ottaa yhteyttä neuvolaan. Synnytyksen jälkeinen masennuskin on tavallista, vaikkei tietenkään "ihan normaalia". Sitäkään diagnoosia ei kannata pelätä vaan apua siihen on saatavilla helposti ja tehokkaasti kun vain avaa suunsa. Mutta tuo kuvailemasi tunnetila tässä kohtaa on kuitenkin täysin normaali ja luonnollinen ilmiö.

Pumppaa tissit tyhjiksi ja jos isä hoitaa syötön tuttipullon kanssa niin pääset lenkille/asioille?

Jos isä hoitaa lasta, niin miksi et voi olla kahta tuntia jossain? Vai onko yksinhuoltajuus. Toki tuskin silloin jos toinen on töissä, varmaan tarvitsee hyvät vaunut, kantokopan tai auton, että pääset jonnekin. Kotona voi keksiä kaikenlaista ja lähiympäristössä?

Niin ja älä välitä noista muutamasta jeesustelijasta. Sietäisivät hävetä, kun alkavat syyllistää vastasynnyttänyttä.

niin? kirjoitti:

Jos isä hoitaa lasta, niin miksi et voi olla kahta tuntia jossain? Vai onko yksinhuoltajuus. Toki tuskin silloin jos toinen on töissä, varmaan tarvitsee hyvät vaunut, kantokopan tai auton, että pääset jonnekin. Kotona voi keksiä kaikenlaista ja lähiympäristössä?

Ei se ole kamalan kivaa ”omaa aikaa” istua jossain pumppaamassa tissejä tyhjäksi.

Vierailija kirjoitti:

5 lisää vielä ettei elämänmuutos ole masennusta. Turha medikalisoida tuotakin. Ei kaikki synnyttäneet masennu!

Jonkin verran baby bluesia on normaalia. Masennus on ihan eri juttu. Hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus on erittäin huono juttu koko perheelle, ja siihen pitää ehdottomasti hakea apua.

Muutaman viikon päästä helpottaa kun vauvan hoito ja tarpeiden tulkitseminen menee rutiinilla. Silloin voi olla pidempäänkin pois vauvan luota jos pumppaat maitoa jolloin isä voi syöttää pullosta.

Vierailija kirjoitti:

Se lapsi on vielä vuosia "kiinni" sinussa, hyvänen aika sentään, vauva vasta 2 viikkoinen etkä saa olla yhtään yksin. En viitsi enempää jeesustella, ällöttää nää tällaset aloitukset.

Tässä näemme oikein paraatiesimerkin aiheesta ”nainen on naiselle susi”. Ällötät minua. Häpeäisit.

Vierailija kirjoitti:

niin? kirjoitti:

Jos isä hoitaa lasta, niin miksi et voi olla kahta tuntia jossain? Vai onko yksinhuoltajuus. Toki tuskin silloin jos toinen on töissä, varmaan tarvitsee hyvät vaunut, kantokopan tai auton, että pääset jonnekin. Kotona voi keksiä kaikenlaista ja lähiympäristössä?

Ei se ole kamalan kivaa ”omaa aikaa” istua jossain pumppaamassa tissejä tyhjäksi.

Pumppaa, syöttää vauvan ja sitten lähtee hoitamaan omia juttuja. Ei ole vaikeaa.

Mulla on 3 kk vanha vauva enkä oo vielä kertaakaan viettänyt "omaa aikaa". Kyllähän se alussa oli karua huomata miten kiinni pienessä on. Pikkuhiljaa opin tekemään asioita vauva kainalossa ja niin opit sinäkin!

Teillä iso elämän muutos, mikä säikäyttää alkuun ja laittaa kaiken uuteen järjestykseen.

Elä pakene liikaa omaan aikaan vaikka sitäkin tärkeä saada, pumppaat maitoa pulloon jos vaan vauva sitä suostuu syömään.

Mutta rakenna rauhassa kiintymyssuhdetta vauvaasi ja omaa äitiyttäsi. Puhu rohekasti ystävillesi, äidille, neuvolassa, huomaat ettet ole tunteidesi kanssa yksin.

Meillä tilanne se, että vauva syntyi keskosena, minä jouduin leikkaukseen heti, toipuminen vie aikaa ja pelko vauvan menetyksestä suuri.

Valtava ikävä vauvaa kokoajan kun ei voi vierellä olla.

Voimia sinulle ap, ja puhu tunteistasi rohkeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

niin? kirjoitti:

Jos isä hoitaa lasta, niin miksi et voi olla kahta tuntia jossain? Vai onko yksinhuoltajuus. Toki tuskin silloin jos toinen on töissä, varmaan tarvitsee hyvät vaunut, kantokopan tai auton, että pääset jonnekin. Kotona voi keksiä kaikenlaista ja lähiympäristössä?

Ei se ole kamalan kivaa ”omaa aikaa” istua jossain pumppaamassa tissejä tyhjäksi.

Pumppaa, syöttää vauvan ja sitten lähtee hoitamaan omia juttuja. Ei ole vaikeaa.

Sulla on käynyt tuuri. Mulla ei herunut pumpulle juurikaan, tunnissa sain pumpattua sellaiset 50 ml jos oli tosi hyvä päivä. Ja hetken kuluttua tissit kipeät ja tukkoisat. Ei ollut ollenkaan yksinkertaista.

Todennäköisesti nuo tunteet menee sinultakin ohi pian. Meillä nyt 4-kuinen ja muuten menee hyvin, mutta nukkuminen edelleen öisin on tytöllä todella huonoa (tekisin mitä vaan, jotta heräisi 1-2 kertaa yössä nykyisen 4-6 kerran sijaan).

Jos vaan maitoa tulee ja vauva ottaa pullosta, niin pumppaa ja jätä vauva isälle välillä. Se on ihan ok, eikä vauva siitä mene rikki tai traumatisoidu.