Lue keskustelun säännöt.
Treffipalstalla aina samat miehet
05.08.2018 |
Olen seurannut yhtä Suomen suurimmista nettipalstoista, siellä 30-40v korkeakoulutettuja miehiä. Siellä on helmikuusta saakka ollut samat naamat, ja oletettavasti pidempäänkin. Miksi? Eivätkö löydä seuraa? Pk-seudullahan pitäisi olla tämän ikäisille miehille kysyntää.
Kommentit (26)
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään ikinä miettineet että miten voi olla niin epähaluttava vastakkaiselle sukupuolelle?
Vaikka yrittäisit vuosien ajan niin voi olla että kukaan ei ihastu sinuun.
Eniten tässä kaikessa on yllättänyt se että miten samalla tavalla naiset käyttäytyy/kohtelee sua. Vaikka usein väitetään että tasoteoriaa ei ole olemassa niin kaikki nämä naiset joita olen tavannut ovat pitäneet minua vain kivana kaverina eikä vakavasti otettavana parisuhde-ehdokkaana. Kaikki ovat täsmälleen yhtä mieltä tasostani että se on matala. Pinnalliset ominaisuudet jyrää hyvän luonteen 6-0.
Tässä mennään taas kerran siihen, että tuskinpa se sinäkään luot katseen katsetta suureen osaan naisista, eli niihin hyvin tavallisen näköisiin. Turha se on silloin itkeä kurjuuttaan, jos vain se paras kelpaa.
Olen töissä paikassa, jossa on paljon 30-55 vuotiaita miehiä ja sain olla tosi pitkään täysin rauhassa. Olen hyvin tavallinen nainen, enkä tuo itseäni esiin millään tavoin, mutta olen kyllä ystävällinen ja kohtelias aina. Miehet kyllä moikkasivat ja saattoivat sanoakin muutaman sanan jos oli pakko, mutta siinä kaikki. Muutama tuli juttelemaan ja istumaan huoneeseeni, mutta siinä minulle tuli vain sellainen pikkusiskofiilis, ei enempää.
Itsellä oli yksi suhde juuri kariutunut ja en ollut aktiivinen etsimään uutta miestä, joten tein työni ja lähdin kotiin. Niin meni hyvinkin yli puoli vuotta, kunnes yksi mies rohkaistui pyytämään minut lounaalle. Tuon lounaan jälkeen kyselijöitä riitti ihan riesaksi asti. Ihmettelin kovasti mikä oli muuttunut, sillä ulkonäöllisesti en ollut muuttunut, mutta kilpailuko se ajoi miehet tähän tilanteeseen ja minusta tulikin yhtäkkiä ihan ok?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin treffipalstalla vuosia sitten eron jälkeen vähän aikaa ja sitten seuraavaksi muutaman vuoden päästä uudestaan. Samat naamathan siellä oli edelleen ja monet on olleet yli 10 v...
En tiedä mistä se johtuu. Itse löysin aikanaan muutamia mukavia miehiä, mutta ihastuin yhteen, joka lähemmin tutustuessa paljastui aika oudoksi ja luulen, että varattukin oli. Sen jälkeen halusinkin olla pitkään yksin.
Palstalla on paljon ihan avoimesti varattuja miehiä ja sitten noita muitakin varattuja. Miehiä, jotka ei vastaa viestiin, on myös todella paljon. Olen siis laitellut joillekin viestiä aloitukseksi, mutta en saanut usein mitään vastausta. Tai sitten jonkun ihan lyhyen eikä toista enää. Ymmärrän, ettei kiinnosta, mutta näin on siis käynyt, kun olen itse tehnyt (useita) aloitteita.
Todella monet vaan katoavat muuten ja ilmaantuvat uudella profiililla tai sitten sillä samalla vuosia vanhalla. No niin, taidan tuntea jo suunnilleen kaikki alueeni miehet palstalla, jotka vastaavat vähänkin ikähaarukkaa. Koska ne on ne samat kuin silloin vuosia sitten. Ei olleet vapaita tai vakavissaan, olivat todella outoja tai sitten ei minusta kiinnostuneita ollenkaan. Yksin olen aina vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään ikinä miettineet että miten voi olla niin epähaluttava vastakkaiselle sukupuolelle?
Vaikka yrittäisit vuosien ajan niin voi olla että kukaan ei ihastu sinuun.
Eniten tässä kaikessa on yllättänyt se että miten samalla tavalla naiset käyttäytyy/kohtelee sua. Vaikka usein väitetään että tasoteoriaa ei ole olemassa niin kaikki nämä naiset joita olen tavannut ovat pitäneet minua vain kivana kaverina eikä vakavasti otettavana parisuhde-ehdokkaana. Kaikki ovat täsmälleen yhtä mieltä tasostani että se on matala. Pinnalliset ominaisuudet jyrää hyvän luonteen 6-0.
Tässä mennään taas kerran siihen, että tuskinpa se sinäkään luot katseen katsetta suureen osaan naisista, eli niihin hyvin tavallisen näköisiin. Turha se on silloin itkeä kurjuuttaan, jos vain se paras kelpaa.
Olen töissä paikassa, jossa on paljon 30-55 vuotiaita miehiä ja sain olla tosi pitkään täysin rauhassa. Olen hyvin tavallinen nainen, enkä tuo itseäni esiin millään tavoin, mutta olen kyllä ystävällinen ja kohtelias aina. Miehet kyllä moikkasivat ja saattoivat sanoakin muutaman sanan jos oli pakko, mutta siinä kaikki. Muutama tuli juttelemaan ja istumaan huoneeseeni, mutta siinä minulle tuli vain sellainen pikkusiskofiilis, ei enempää.
Itsellä oli yksi suhde juuri kariutunut ja en ollut aktiivinen etsimään uutta miestä, joten tein työni ja lähdin kotiin. Niin meni hyvinkin yli puoli vuotta, kunnes yksi mies rohkaistui pyytämään minut lounaalle. Tuon lounaan jälkeen kyselijöitä riitti ihan riesaksi asti. Ihmettelin kovasti mikä oli muuttunut, sillä ulkonäöllisesti en ollut muuttunut, mutta kilpailuko se ajoi miehet tähän tilanteeseen ja minusta tulikin yhtäkkiä ihan ok?
Eli tietoista tason laskemista alaspäin? Itseäni vanhempia epäviehättäviä yksinhuoltajia valitsemaan sitten vain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään ikinä miettineet että miten voi olla niin epähaluttava vastakkaiselle sukupuolelle?
Vaikka yrittäisit vuosien ajan niin voi olla että kukaan ei ihastu sinuun.
Eniten tässä kaikessa on yllättänyt se että miten samalla tavalla naiset käyttäytyy/kohtelee sua. Vaikka usein väitetään että tasoteoriaa ei ole olemassa niin kaikki nämä naiset joita olen tavannut ovat pitäneet minua vain kivana kaverina eikä vakavasti otettavana parisuhde-ehdokkaana. Kaikki ovat täsmälleen yhtä mieltä tasostani että se on matala. Pinnalliset ominaisuudet jyrää hyvän luonteen 6-0.
Tässä mennään taas kerran siihen, että tuskinpa se sinäkään luot katseen katsetta suureen osaan naisista, eli niihin hyvin tavallisen näköisiin. Turha se on silloin itkeä kurjuuttaan, jos vain se paras kelpaa.
Olen töissä paikassa, jossa on paljon 30-55 vuotiaita miehiä ja sain olla tosi pitkään täysin rauhassa. Olen hyvin tavallinen nainen, enkä tuo itseäni esiin millään tavoin, mutta olen kyllä ystävällinen ja kohtelias aina. Miehet kyllä moikkasivat ja saattoivat sanoakin muutaman sanan jos oli pakko, mutta siinä kaikki. Muutama tuli juttelemaan ja istumaan huoneeseeni, mutta siinä minulle tuli vain sellainen pikkusiskofiilis, ei enempää.
Itsellä oli yksi suhde juuri kariutunut ja en ollut aktiivinen etsimään uutta miestä, joten tein työni ja lähdin kotiin. Niin meni hyvinkin yli puoli vuotta, kunnes yksi mies rohkaistui pyytämään minut lounaalle. Tuon lounaan jälkeen kyselijöitä riitti ihan riesaksi asti. Ihmettelin kovasti mikä oli muuttunut, sillä ulkonäöllisesti en ollut muuttunut, mutta kilpailuko se ajoi miehet tähän tilanteeseen ja minusta tulikin yhtäkkiä ihan ok?
Eli tietoista tason laskemista alaspäin? Itseäni vanhempia epäviehättäviä yksinhuoltajia valitsemaan sitten vain?
En suosittele. Nekään ei ehkä kiinnostu sinusta. Mites sitten suu pannaan?
Ketään ei voi pakottaa mihinkään. Kolikon kääntöpuoli on se mahdollinen yksin jääminen. Niinkin voi olla oikein hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko yhtään ikinä miettineet että miten voi olla niin epähaluttava vastakkaiselle sukupuolelle?
Vaikka yrittäisit vuosien ajan niin voi olla että kukaan ei ihastu sinuun.
Eniten tässä kaikessa on yllättänyt se että miten samalla tavalla naiset käyttäytyy/kohtelee sua. Vaikka usein väitetään että tasoteoriaa ei ole olemassa niin kaikki nämä naiset joita olen tavannut ovat pitäneet minua vain kivana kaverina eikä vakavasti otettavana parisuhde-ehdokkaana. Kaikki ovat täsmälleen yhtä mieltä tasostani että se on matala. Pinnalliset ominaisuudet jyrää hyvän luonteen 6-0.
Tässä mennään taas kerran siihen, että tuskinpa se sinäkään luot katseen katsetta suureen osaan naisista, eli niihin hyvin tavallisen näköisiin. Turha se on silloin itkeä kurjuuttaan, jos vain se paras kelpaa.
Olen töissä paikassa, jossa on paljon 30-55 vuotiaita miehiä ja sain olla tosi pitkään täysin rauhassa. Olen hyvin tavallinen nainen, enkä tuo itseäni esiin millään tavoin, mutta olen kyllä ystävällinen ja kohtelias aina. Miehet kyllä moikkasivat ja saattoivat sanoakin muutaman sanan jos oli pakko, mutta siinä kaikki. Muutama tuli juttelemaan ja istumaan huoneeseeni, mutta siinä minulle tuli vain sellainen pikkusiskofiilis, ei enempää.
Itsellä oli yksi suhde juuri kariutunut ja en ollut aktiivinen etsimään uutta miestä, joten tein työni ja lähdin kotiin. Niin meni hyvinkin yli puoli vuotta, kunnes yksi mies rohkaistui pyytämään minut lounaalle. Tuon lounaan jälkeen kyselijöitä riitti ihan riesaksi asti. Ihmettelin kovasti mikä oli muuttunut, sillä ulkonäöllisesti en ollut muuttunut, mutta kilpailuko se ajoi miehet tähän tilanteeseen ja minusta tulikin yhtäkkiä ihan ok?
Eikös se ole ihan normaalia, ettei työpaikalla olla työkavereita iskemässä? Ja jos itse halusit seuraa, miksi et ollut aloitteellinen?
Kiitos päivän nauruista!