Sukulaisen vuokra-asunto ja lemmikkikielto
Asumme isäni omistamassa vuokra-asunnossa ja olemme suunnitelleet koiran ottamista. Tyttäremme on unelmoinut koirasta kauan ja olisimme ottamassa pientä koiraa. Vuokrasopimuksessa lukee, että lemmikeistä on neuvoteltava erikseen. Nyt isäni kielsi koiran ottamisen, joka on mielestäni lapsen kannalta ikävää. En ymmärrä miten pieni koira voi muka hajottaa asuntoa. Mitä ajattelette asiasta? Täytyy varmaankin muuttaa pois asunnosta mutta en ymmärrä miksei lapsenlapsen takia voisi olla vähän joustavampi.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisikin antaa asunto perintönä ap:n perheelle, ei se tarkoita etteikö sitä tässä välissä vielä vuokrattaisi ulkopuolisellekin. Ei ap välttämättä asu siinä tästä hetkestä perinnönjakoon asti.
Ja vaikka asuisikin niin mitäs sitten sanoisi muut perilliset kun papparainen olisi ostanut yhdelle 200 000€ asunnon jonka hinta olisi perinnönjakoon mennessä laskenut piskin takia 100 000€. Varmaan sanois että reilu meininki. Eli ap olis tostanoin vaan tuhonnut perintörahoja jo ennenkuin edes perintöä on jaettu ja muut jäis nuolemaan näppejään.
Ohis. Voi *ttu taas mitä laskelmointia, onneksi ette ole mun sukulaisia. Se ap:n asunto ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa !
Ymmärrätkö, vai pi-tää-kö sul-le ta-vut-taa kaik-ki, jot-ta ym-mär-täi-sit !
Sijoitusasunto ja perinnönjako ovat eri asioita, sinä vain et tunnu ymmärtävän sitä. Ja mikäli se asunto oli ostettu ap:lle ja on ap:n nimissä niin hänen kuuluu maksaa siitä lahjavero eikä se silloin ole perintö. Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Jospa et yrittäisi opettaa sorsaa uimaan. Ymmärrän hyvin perintökaaren, kiitos vain kysymästä. Olen ollut perijänä useampaan kertaan vuosikymmenien saatossa, nyt viimeksi keväällä ja käytäntö on hyvin selvä.
Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Ai ai, et näytä tietävän mistä kirjoitat ja yrität esiintyä niin tietävänä. Noloa, niin noloa ....
Ota selvää mikä on ennakkoperintö. Se eroaa lahjasta ja sillä on selvä verotusetu, koska ennakoperintönä annetun omaisuuden arvo määräytyy sen arvon mukaan mikä sillä oli annettaessa eikä vasta perittävän kuollessa. Muilta kuin verotuksen osalta ennakkoperintö vastaa pikälle lahjaa.
Ja missä ap kertoi maksaneensa ennakkoperintö veron?
Mikäli sitä ei ole maksettu ei se ole ennakkoperintö.
Ei ole sanonut, mutta minä mainitsin sen erkikseen, ei tätä tapausta koskien, koska halusin osoittaa vääräksi käsityksesi siitä, että periä voisi vasta perittävän kuoltua -- kyllä voi, ennakkoperintä tarkoittaa että voi periä jo perittävän eläessä.
Mitäpä jos suhtautuisit asiaan hieman vähemmällä kiihkolla, niin järki pelaisi paremmin ja näkisit asioiden yhteyksiä ilman, että niitä täytyy korostaa tai tavuttaa erikseen sinulle.
Joka tapauksessa jos on vain luvattu että sunto jätetään perinnöksi ap:lle niin omistaja on ap:n isä joka päättää mitä asunnossa tehdään. Mikäli se on jätetty ennakkoperinnöksi ja ap on maksanut lainmukaisent verot on nykyinen omistaja ap joka päättää mitä asunnossa tehdään eikä silloin pitäisi tarvita kysyä isältä lupaa koiran hankintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisikin antaa asunto perintönä ap:n perheelle, ei se tarkoita etteikö sitä tässä välissä vielä vuokrattaisi ulkopuolisellekin. Ei ap välttämättä asu siinä tästä hetkestä perinnönjakoon asti.
Ja vaikka asuisikin niin mitäs sitten sanoisi muut perilliset kun papparainen olisi ostanut yhdelle 200 000€ asunnon jonka hinta olisi perinnönjakoon mennessä laskenut piskin takia 100 000€. Varmaan sanois että reilu meininki. Eli ap olis tostanoin vaan tuhonnut perintörahoja jo ennenkuin edes perintöä on jaettu ja muut jäis nuolemaan näppejään.
Ohis. Voi *ttu taas mitä laskelmointia, onneksi ette ole mun sukulaisia. Se ap:n asunto ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa !
Ymmärrätkö, vai pi-tää-kö sul-le ta-vut-taa kaik-ki, jot-ta ym-mär-täi-sit !
Sijoitusasunto ja perinnönjako ovat eri asioita, sinä vain et tunnu ymmärtävän sitä. Ja mikäli se asunto oli ostettu ap:lle ja on ap:n nimissä niin hänen kuuluu maksaa siitä lahjavero eikä se silloin ole perintö. Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Jospa et yrittäisi opettaa sorsaa uimaan. Ymmärrän hyvin perintökaaren, kiitos vain kysymästä. Olen ollut perijänä useampaan kertaan vuosikymmenien saatossa, nyt viimeksi keväällä ja käytäntö on hyvin selvä.
Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Ai ai, et näytä tietävän mistä kirjoitat ja yrität esiintyä niin tietävänä. Noloa, niin noloa ....
Ota selvää mikä on ennakkoperintö. Se eroaa lahjasta ja sillä on selvä verotusetu, koska ennakoperintönä annetun omaisuuden arvo määräytyy sen arvon mukaan mikä sillä oli annettaessa eikä vasta perittävän kuollessa. Muilta kuin verotuksen osalta ennakkoperintö vastaa pikälle lahjaa.
Ja missä ap kertoi maksaneensa ennakkoperintö veron?
Mikäli sitä ei ole maksettu ei se ole ennakkoperintö.
Ei ole sanonut, mutta minä mainitsin sen erkikseen, ei tätä tapausta koskien, koska halusin osoittaa vääräksi käsityksesi siitä, että periä voisi vasta perittävän kuoltua -- kyllä voi, ennakkoperintä tarkoittaa että voi periä jo perittävän eläessä.
Mitäpä jos suhtautuisit asiaan hieman vähemmällä kiihkolla, niin järki pelaisi paremmin ja näkisit asioiden yhteyksiä ilman, että niitä täytyy korostaa tai tavuttaa erikseen sinulle.
Perintö ja ennakkoperintökin ovat kaksi eri asiaa.
Ap voisi itse tulla kertomaan mikä on kuvio, mutta tämäkin taisi olla vain provo.
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa jos on vain luvattu että sunto jätetään perinnöksi ap:lle niin omistaja on ap:n isä joka päättää mitä asunnossa tehdään. Mikäli se on jätetty ennakkoperinnöksi ja ap on maksanut lainmukaisent verot on nykyinen omistaja ap joka päättää mitä asunnossa tehdään eikä silloin pitäisi tarvita kysyä isältä lupaa koiran hankintaan.
Ap oli kielletty ottamasta koiraa, joten ei varmaan ollut sitten kyse ainakaan ennakkoperinnöstä.
Pentuajan vahinkoja on vaikea välttää. Riippuu toki millainen asunto kyseessä.
Vanhempieni kodissa pentuaikana koira pääsi järsimään ainoastaan pöydän jalan. Pissa vahinkoja ei tapahtunut, eikä kotona näy merkkejä koirasta, esimerkiksi parketit ovat kuin uudet. Toki kyse on pienikokoisesta koirasta.
Vanhempieni asunnossa on suuret kylpytilat ja kodinhoitohuone (vastavat kooltaan pientä yksiötä) Työpäivän ajaksi koiran pääsy muualle asuntoon estettiin ja lattian päälle levitettiin väliaikainen muovimatto ja sen päälle sanomalehdet. Työpäivän jälkeen koira sai liikkua asunnossa vapaasti ja toki nyt kun on jo sisäsiisti.
Uskon että pissavahingoilta vaikea välttyä jos molemmat vanhemmat käyvät töissä, eikä ole tuollaista isoa tilaa mihin koiran voi jättää työpäivän ajaksi. Pissa imeytyy aika helposti sanomalehden läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisikin antaa asunto perintönä ap:n perheelle, ei se tarkoita etteikö sitä tässä välissä vielä vuokrattaisi ulkopuolisellekin. Ei ap välttämättä asu siinä tästä hetkestä perinnönjakoon asti.
Ja vaikka asuisikin niin mitäs sitten sanoisi muut perilliset kun papparainen olisi ostanut yhdelle 200 000€ asunnon jonka hinta olisi perinnönjakoon mennessä laskenut piskin takia 100 000€. Varmaan sanois että reilu meininki. Eli ap olis tostanoin vaan tuhonnut perintörahoja jo ennenkuin edes perintöä on jaettu ja muut jäis nuolemaan näppejään.
Ohis. Voi *ttu taas mitä laskelmointia, onneksi ette ole mun sukulaisia. Se ap:n asunto ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa !
Ymmärrätkö, vai pi-tää-kö sul-le ta-vut-taa kaik-ki, jot-ta ym-mär-täi-sit !
Sijoitusasunto ja perinnönjako ovat eri asioita, sinä vain et tunnu ymmärtävän sitä. Ja mikäli se asunto oli ostettu ap:lle ja on ap:n nimissä niin hänen kuuluu maksaa siitä lahjavero eikä se silloin ole perintö. Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Jospa et yrittäisi opettaa sorsaa uimaan. Ymmärrän hyvin perintökaaren, kiitos vain kysymästä. Olen ollut perijänä useampaan kertaan vuosikymmenien saatossa, nyt viimeksi keväällä ja käytäntö on hyvin selvä.
Perinnön voi saada vasta kun joku on kuollut.
Ai ai, et näytä tietävän mistä kirjoitat ja yrität esiintyä niin tietävänä. Noloa, niin noloa ....
Ota selvää mikä on ennakkoperintö. Se eroaa lahjasta ja sillä on selvä verotusetu, koska ennakoperintönä annetun omaisuuden arvo määräytyy sen arvon mukaan mikä sillä oli annettaessa eikä vasta perittävän kuollessa. Muilta kuin verotuksen osalta ennakkoperintö vastaa pikälle lahjaa.
Ja missä ap kertoi maksaneensa ennakkoperintö veron?
Mikäli sitä ei ole maksettu ei se ole ennakkoperintö.
Ei ole sanonut, mutta minä mainitsin sen erkikseen, ei tätä tapausta koskien, koska halusin osoittaa vääräksi käsityksesi siitä, että periä voisi vasta perittävän kuoltua -- kyllä voi, ennakkoperintä tarkoittaa että voi periä jo perittävän eläessä.
Mitäpä jos suhtautuisit asiaan hieman vähemmällä kiihkolla, niin järki pelaisi paremmin ja näkisit asioiden yhteyksiä ilman, että niitä täytyy korostaa tai tavuttaa erikseen sinulle.
Perintö ja ennakkoperintökin ovat kaksi eri asiaa.
On on, se nyt tästä vieä puuttuisi että alkaisit vängätä ettei ole. Mutta olennaista on se, että sen ennakkoperiinön voi saada jo kun perittävä vielä elää. Se on siis käytännössä hyvin lahjan omainen, mutta sen arvo otetaan huomioon perittävän kuoltua perinnönjaossa sillä arvolla kun se oli ennakkoperintöä annettaessa. Ei siis sillä arvolla minkä vaikkapa ennakkoperintönä annettu asunnon arvo nousisi vuosien kuluessa.
Mutta kas tuossa, ota keksi [🍪] oivalluksesta, että molemmat ovat perintöä.
Ap voisi itse tulla kertomaan mikä on kuvio, mutta tämäkin taisi olla vain provo.
Ap taisi jo kyllästyä tähän jankkaamiseen. Minäkin lopetan tähän, ei tässä enää ole ollut mieltä vähään aikaan. Selviä asioita lähinnä jotka kuuluvat joko yleissivistykseen tai olisi selvinnyt monelle kirjoittajalla kun olisi jaksanut lukea kahden ekan sivun kommentit.
Aika hassua, että aloittaja käyttää isästään sanaa 'sukulainen'.
Tuli mieleen, että asunto ei olekaan isän, vaan jakamattoman kuolinpesän, jossa isä on osakkaana. Tämä selitttäisi myös isän haluttomiuden lemmikin hyväksymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Asumme isäni omistamassa vuokra-asunnossa ja olemme suunnitelleet koiran ottamista. Tyttäremme on unelmoinut koirasta kauan ja olisimme ottamassa pientä koiraa. Vuokrasopimuksessa lukee, että lemmikeistä on neuvoteltava erikseen. Nyt isäni kielsi koiran ottamisen, joka on mielestäni lapsen kannalta ikävää. En ymmärrä miten pieni koira voi muka hajottaa asuntoa. Mitä ajattelette asiasta? Täytyy varmaankin muuttaa pois asunnosta mutta en ymmärrä miksei lapsenlapsen takia voisi olla vähän joustavampi.
Huonosti hoidettu, virikkeitä vailla oleva koira jyrsii vaikka puuportaista askelmat. Lisäksi se ulvoo ja räksyttää naapureilta järjen ja merkkaa virtsalla nurkat.
Te olette ottamassa eläimen lapselle leluksi, mikä kertoo että olisitte maailman huonoimmat koiranomistajat.
Jos ei ole vara asua kuin iskän kämpässä, ei teillä koiran rokotuksiin ja terveydenhoitoon riitä raha millään. Koiraan kuluu muutama tonni vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka tapauksessa jos on vain luvattu että sunto jätetään perinnöksi ap:lle niin omistaja on ap:n isä joka päättää mitä asunnossa tehdään. Mikäli se on jätetty ennakkoperinnöksi ja ap on maksanut lainmukaisent verot on nykyinen omistaja ap joka päättää mitä asunnossa tehdään eikä silloin pitäisi tarvita kysyä isältä lupaa koiran hankintaan.
Ap oli kielletty ottamasta koiraa, joten ei varmaan ollut sitten kyse ainakaan ennakkoperinnöstä.
Ap ei maininnut mitään ennakkoperinnöstä.
Minä nostin sen ainoastaan sen vuoksi, että täällä yksi besserwisseri yritit väittää, ettei kukaan voisi periä ketään ennen kun perittävä on kuollut. Se oli siis pelkästään argumentti osoittamaan, että tuo väite on väärä. Sillä ei ole mitään yhteyttä siihen, mitä ap asiast kertoi. Capichi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tarkoitus olisikin antaa asunto perintönä ap:n perheelle, ei se tarkoita etteikö sitä tässä välissä vielä vuokrattaisi ulkopuolisellekin. Ei ap välttämättä asu siinä tästä hetkestä perinnönjakoon asti.
Ja vaikka asuisikin niin mitäs sitten sanoisi muut perilliset kun papparainen olisi ostanut yhdelle 200 000€ asunnon jonka hinta olisi perinnönjakoon mennessä laskenut piskin takia 100 000€. Varmaan sanois että reilu meininki. Eli ap olis tostanoin vaan tuhonnut perintörahoja jo ennenkuin edes perintöä on jaettu ja muut jäis nuolemaan näppejään.
Ohis. Voi *ttu taas mitä laskelmointia, onneksi ette ole mun sukulaisia. Se ap:n asunto ei ole ostettu sijoitustarkoituksessa !
Ymmärrätkö, vai pi-tää-kö sul-le ta-vut-taa kaik-ki, jot-ta ym-mär-täi-sit !
Tuo vänkääjä kylläkin tarttui alunperin tähän viestiini jossa puhun vain perinnöstä suhteessa muihin perinnönjakajiin. Ja veti mukaan ennakkoperinnön joka ei mitenkään liity ketjuun jos ymmärtää lukea edes otsikon. Mutta eiköhän tuo jatka vänkäystään, taisi olla itse provon värkkääjä.
Itsehän hän myöntää tuolla kohdassa 107 että ennakkoperintö on eriasia kuin perintö. Eli ennakkoperinnön voi saada kun perittävä vielä elää mutta perinnön vasta kun joku on kuollut. Siis aivan turhasta alkoi väkäämään ja vetämään ketjuun epäoleellisia asioita.
Eipä se tiennyt perintökaarestakaan mitään kun hölisi että perintö tulee testamentin kautta.
Ettekö te reppanat ennen kommentointia edes kykene sen vertaa ketjun alkua lukemaan, että teille olisi selvää se mistä siinä keskusteluketjussa keskustellaan?
Minä en noita asioita ala toistaa, lukekaa ketjun alkua. Ap sanoi selkeästi että se on isän asunto ja se on tarkoitus jättää heille perinnöksi. Sen jälkeen hän vielä tarkensi sanomisiaan myöhemmin, osaa hän ei merkannut ap:n kirjoittamaksi, mutta selkeästi näkee että hän niitä kirjoitti.
Ja vielä kerran lyhyesti. Kuka tahansa, jolla on siihen taloudellisia resursseja ja intressiä, voi ostaa toiselle ihmiselle asunnon. Se toinen ihminen voi olla ihan kuka vaan, oma lapsikin kuten ap.
Toisekseen, asunnosta on kuluja ja ne pitää jotenkin kattaa. Omistaja voi periä vuokraa asukkaalta tai olla perimättä. Mikään laki ei vaadi perimään. Omistaja (vanhempi) voi maksaa lapsensa asumisen omistamassaan asunnossa täysin. Verottaja voi toiki sitten tehdä tulkintoja saadusta edusta puolin ja toisina ja toimia sen mukaan kummankin verotuksen yhteydessä, mutta se on toinen juttu eikä kuulu tähän.
Edelleen on mahdollista ja fiksuakin, että vanhempi perii lapselta asunnosta jota hän käyttää vuokraa ja maksut hoidetaan pankin kautta, ainakin sen verran, että sillä peitetään asunnon kulut, niin ei tule verottajalle kiusausta tehdä omia tulkintoja.
Vanhempi voi antaa asunnon ennakkoperintönä lapselleen, tai voi jättää sen perinnöksi testamentilla kuolemansa jälkeen, jne.
Vanhempi voi myös tehdä niin, että perii asunnosta sen verran ylimääräistä, jonka sitten sijoittaa muutaman kerran vuodessa vuokratuottoja vaikkapa vakuutuskuoren kautta sijoitustuotteisiin, joilla säästetään sen verran tulevaisuuden varalle varoja, että perijä selviää myöhemmin tulevasta perintöverosta. Näin vuosien kuluessa vuokralla asunut lapsi on itse käytännössä säästänyt asunnon itselleen velattomasti vähän kerrallaan.
Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. En edes viitsi yrittää listata kaikkia, mutta yksi ehkä on mainitsemisen arvoinen. Se, että tekee tuon edellisen, mutta jonkun toisen kanssa niin että perhe- tai liiketutun kanssa vuokraa ristiin molempien lasten asuntoja ja sitten sijoittaa tuottoja. Siinä tapauksessa verottaja ei pääse väliiin ja voi osoittaa, että on suosittu perheenjäsentä. Kulut ym. on helpompi saada läpi verotuksessa :)