Sukulaisen vuokra-asunto ja lemmikkikielto

Kun tiedän, miten iso osa ihmisistä suhtautuu lemmikkien aiheuttamiin vaurioihin, on minulla vuokrasopimuksessa lemmikkieläimet rajattu pois. Eihän se haittaa, jos vähän vesikuppi kaatuu, vähän vain eritteitä lattialla ihan hetken ja pieniä naarmuja tapetissa, ei haittaa. Ei välitetä ollenkaan siitä, kuinka paljon ne korjaukset maksaa eikä haluta käyttää vaivaa siihen, että koulutetaan eläintä tai huomioidaan suojaamalla taipumus johonkin vahingontekoon. Esimerkiksi ystäväni kissa kusee jokaiseen lattialle jääneeseen tekstiilikasaan, oli se sitten päiväpeitto tai sohvatyyny. Sen sijaan, että ei jättäisi lattialle mitään, on vain päätynyt siivoamaan jossain vaiheessa. Aina välillä löytyy jo kuivuneita kusia jostain tyynyn alta tai viikon on ollut korin alla lammikko. Sitten vain vähän Tolua perään, kyllä se siitä eikä lattia pilalle mene.

Minulla itselläni on sekä kissa että koira. Kumpikaan ei liiemmin tee tuhoja, ainoa ongelma on ollut parketin kanssa. Leikkiessään juoksevat ja aika äkkiä on lattia naarmuinen, vaikkei kummallakaan ylipitkiä kynsiä ole. Kissa tietää, että mitään muuta kuin raapimapuuta ei kynsitä, koira tietää että mitään ei kynsitä. Molemmat on sisäsiistejä, kissa ei ole hutipissaillut koskaan ja koira ainoastaan pentuna pari kertaa, ne siivosin heti. Kaikesta vaivannäöstä ja kouluttamisesta huolimatta asunnosta kyllä huomaa, että täällä eläimiä asuu. Lattiahan se eniten on ottanut osumaa, vesikuppi on joskus kaatunut ja saumat hieman tummuneet siitä ynnä muuta. Koska asunto on oma ja tiedostin mahdollisuuden tähän eläimiä ottaessa, se ei haittaa. Maksan ihan omien päätösteni lopputulosta, eli myydessä joudun tekemään lattiarempan, vaikkei tämä nyt mitenkään kamalassa kunnossa ole.

Sen sijaan maksaessa jonkun muun aiheuttamia vaurioita minun omaisuudelle, se haittaa aika paljon. Ei ole ylimääräistä niin paljon, että on mahdollisuutta maksaa itse korjauksia jos vuokralainen ei suostu siihen. Kokemusta on siitäkin, että takuuvuokrasumma on mennyt kevyesti ja silti asunto vaatii remonttia, mutta vuokralaisella onkin niin paljon ulosotossa, että tuskin tulen rahoja koskaan näkemään. Luottotiedot oli kunnossa ja hyvä työpaikka, kun sopimus tehtiin. Sitten olikin lattiat raavittu, eritteitä ei ollut siivottu, kaappien ovet ja seinät raavittu, väliovi raavittu ja muutakin tuhoa aiheutettu. Ei naurattanut, kun jouduin hakemaan lainaa remonttiin ja maksan sitä yhä viiden vuoden jälkeen.

Yhden ainoan kerran olen ottanut luvatta eläimen asuntoon, kyse oli yhdestä yöstä isäni sijoitusasunnossa ja minulla oli kissa mukana. Minä tiesin varmaksi, ettei kissa raavi mitään ja on erittäin tunnollinen hiekkalaatikon käyttäjä, isäni pelkäsi kissan repivän tapetteja ja pissailevan lattioille. Tiesin myös, ja isäni tiesi, että mahdolliset vahingot korvaan varmasti. Otin kissan, jota isäni ei ollut vielä liiemmin tavannut, mukaan ja kerroin jälkikäteen, ongelmaa ei ollut ja sen jälkeen kissa on ollut isäni mukana ko. asunnolla useita kertoja, kun isäni tykästyi kissaan kovasti ja kissa isääni. Tätä en missään nimessä suosittele, ellei tilanne ole yhtä selkeä kuin meillä. Olen auttanut isääni taloudellisesti ja hän tietää minut erittäin vastuulliseksi, käytännössä se siis tarkoittaisi sitä, että vaikken korvaisi senttiäkään, olisi isäni silti minulle ”auki” rahaa aiemmista jutuista. Kyseessä on siis hyvin tasa-arvoinen ja läheinen suhde, jossa ei ole pappa betalar, hälläväliä -tilanteen mahdollisuutta.

Edellinen jatkaa vielä: näkisin siis ap:n vaihtoehdoiksi joko toiseen, lemmikit sallivaan asuntoon muuttamisen tai isän kanssa puhumisen ja setelitukon antamisen. Eli siis kysyy onko mahdollisuutta ottaa eläintä, jos maksaa korjaukset kattavan summan etukäteen takuuvuokrana. Satasilla ei kannata pelata, vaan oikeasti riittävästi korjauksiin jos kaikki meneekin pieleen. Ei pitäisi olla mitään hätää, jos eläin ei todella aiheuta vaurioita. Mihinkään ”ukkiiiii haluun koiran, pliis” -manipulaatioon ei pidä lähteä. Epäilen myös vähän, että ap:n isällä on hyvä syy kieltää lemmikki...

Monesta on tullut kunnon ihminen, vaikka vanhemmat eivät ruinauksesta huolimatta hankkineet lemmikkiä. Minä olen yksi niistä.

Up

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä: näkisin siis ap:n vaihtoehdoiksi joko toiseen, lemmikit sallivaan asuntoon muuttamisen tai isän kanssa puhumisen ja setelitukon antamisen. Eli siis kysyy onko mahdollisuutta ottaa eläintä, jos maksaa korjaukset kattavan summan etukäteen takuuvuokrana. Satasilla ei kannata pelata, vaan oikeasti riittävästi korjauksiin jos kaikki meneekin pieleen. Ei pitäisi olla mitään hätää, jos eläin ei todella aiheuta vaurioita. Mihinkään ”ukkiiiii haluun koiran, pliis” -manipulaatioon ei pidä lähteä. Epäilen myös vähän, että ap:n isällä on hyvä syy kieltää lemmikki...

Luitteko te ollenkaan ap:n kirjoituksia ennen kuin kommentoitte?

Ap totesi, että asunnon on tarkoitus jäädä heille perinnöksi.

Kyse ei siis ole sijoitusasunnosta ja siitä, että ap:n isä menettäisi jatkossa tuloja koska lemmikki voi aiheuttaa asunnon kulumista hieman enemmän. Tai että siihen asuntoon pitäisi voida ilman isoa remonttia pystyä muuttamaan allergikon myöhemin.

Lukekaa vielä tuo edellinen riittävän hitaasti ja monta kertaa, että menee jakeluun. Ainoa joka siitä lemmikin aiheuttamasta vahingosta käytännössä kärsisi on ap ja hänen perheensä itse, ei kukaan muu. Ja jos he sen vastuun ottavat asiasta niin mikä sitä kukaan muu, mukaanlukien ap:n isä, on kieltämään. Eihän siinä ole mitään järkeä nipottaa noin pienestä asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ostin asunnon, jouduin korjaamaan edellisen asukkaan pikkukoiran aiheuttamia vahinkoja niin lattiasta, seinistä kuin väliovista. Aikaa ja rahaa kului paljon. Ei todellakaan kiinnosta ruveta tuollaisiin korjaushommiin uudelleen! Nyt asunto on vuokralla, mutta lemmikit on vuokrasopimuksessa kielletty. Terraarion voin hyväksyä, mutta koiria tai kissoja en milloinkaan.

Todennäköisesti remonttikustannukset oli huomioitu asunnon hinnassa. Ja vuokralaiseltahan perit kuitenkin takuuvuokran. Joten älä puhu rahasta Haluat vain rajoittaa vuokralaisen elämänlaatua.

Juuri näin. Ei kiinnosta uhrata asuntoani toisten ihmisten elämänlaadun kohentamiseksi. Etsikööt elämänlaatunsa muualta.

Lemmikit eli normaalin elämän kiellät. Vuokrankorotukset kyllä muistat tehdä. Revit rahat vuokralaisen selkänahasta ja asetat rajoituksia.

Vastikkeita korotetaan koko ajna, lisäksi vesilaskuja kerätään lisää, koska osa kuluttaa huomattavasti enemmän vettä kuin vesimaksun verran. Onneksi remontin myötä on tullut asuntokohtaiset vesimittarit.

Takuuvuokra voi olla yhden kuukauden vuokra ja se ei kata edes korjauksia, vaan ne joutuu laskuttamaan vielä erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä: näkisin siis ap:n vaihtoehdoiksi joko toiseen, lemmikit sallivaan asuntoon muuttamisen tai isän kanssa puhumisen ja setelitukon antamisen. Eli siis kysyy onko mahdollisuutta ottaa eläintä, jos maksaa korjaukset kattavan summan etukäteen takuuvuokrana. Satasilla ei kannata pelata, vaan oikeasti riittävästi korjauksiin jos kaikki meneekin pieleen. Ei pitäisi olla mitään hätää, jos eläin ei todella aiheuta vaurioita. Mihinkään ”ukkiiiii haluun koiran, pliis” -manipulaatioon ei pidä lähteä. Epäilen myös vähän, että ap:n isällä on hyvä syy kieltää lemmikki...

Luitteko te ollenkaan ap:n kirjoituksia ennen kuin kommentoitte?

Ap totesi, että asunnon on tarkoitus jäädä heille perinnöksi.

Kyse ei siis ole sijoitusasunnosta ja siitä, että ap:n isä menettäisi jatkossa tuloja koska lemmikki voi aiheuttaa asunnon kulumista hieman enemmän. Tai että siihen asuntoon pitäisi voida ilman isoa remonttia pystyä muuttamaan allergikon myöhemin.

Lukekaa vielä tuo edellinen riittävän hitaasti ja monta kertaa, että menee jakeluun. Ainoa joka siitä lemmikin aiheuttamasta vahingosta käytännössä kärsisi on ap ja hänen perheensä itse, ei kukaan muu. Ja jos he sen vastuun ottavat asiasta niin mikä sitä kukaan muu, mukaanlukien ap:n isä, on kieltämään. Eihän siinä ole mitään järkeä nipottaa noin pienestä asiasta.

Asunnon omistaja päättää voiko lemmikki asunnossa asua.

Vierailija kirjoitti:

Monesta on tullut kunnon ihminen, vaikka vanhemmat eivät ruinauksesta huolimatta hankkineet lemmikkiä. Minä olen yksi niistä.

Ja meillä taas (8v) siskoni ruinauksen seurauksena otettiin "hänelle" koira, jota hän ei tietenkään hoitanut eikä ulkoiluttanut säännöllisesti, koiraa ei koulutettu eikä kukaan ottanut siitä kunnon vastuuta. Minä sitten huolehdin ja stressasin.

Asuuko ap perheineen asunnossa puoli-ilmaiseksi ja nyt ärsyttää, kun muuttaessa pitäisi maksaa oikeaa vuokraa? Isälläkin saattaa olla elinvuosia ainakin 30 vuotta jäljellä.

Isällä eli asunnon omistajalla on oikeus päättää asunnosta, vaikka se kuinka jäisi perinnöksi joskus tulevaisuudessa.

Ja siihen vielä kommenttina, että vuokranantaja repii vuokran vuokralaisen selkänahasta. Luuletteko te, että sijoitusasunto on tipahtanut vuokranantajalle ilmaiseksi? Aika moni vuokranantaja on ihan tavallinen ihminen, joka on omalla työllään ostanut sen asunnon, jotta voi vuokrata sitä. Mitä revitään kenenkin selkänahasta? Ostakaa oma asunto, niin pääsette kokemaan asunnon omistamisen auvoa.

Iso tai pieni voi tehdä tuhoja.Varsin nuoret koirat.Meillä pennut tuhosi seiniä myöten paikkoja,nyt vanhempana ei mitään tuhoja. (Labbikset).Tuttavan 10 vuotias terrierri syö vieläkin lista.

Vierailija kirjoitti:

Asumme isäni omistamassa vuokra-asunnossa ja olemme suunnitelleet koiran ottamista. Tyttäremme on unelmoinut koirasta kauan ja olisimme ottamassa pientä koiraa. Vuokrasopimuksessa lukee, että lemmikeistä on neuvoteltava erikseen. Nyt isäni kielsi koiran ottamisen, joka on mielestäni lapsen kannalta ikävää. En ymmärrä miten pieni koira voi muka hajottaa asuntoa. Mitä ajattelette asiasta? Täytyy varmaankin muuttaa pois asunnosta mutta en ymmärrä miksei lapsenlapsen takia voisi olla vähän joustavampi.

Oma tupa = oma lupa.

Ja tyttäremme täytyy saada mitä hän haluaa.

Muutetaan sitten vaikka tästä pois jos ei muuten onnistu ja näytetään pappalle pitkää nenää...

Ap. kasva aikuiseksi ja jos vuokra-asuntoa alatte etsimään varaudu pitkään etsintään, suurimmassa osassa on sama ehto.

Yleensä asunnon vuokralle laittajile ei riitä että vuokralainen maksaa asunnon hinnan ja kulut vuosien varrella vuokrassa. Pitää maksaa vielä enemmän jotta omistaja saisi voittoa. Vaikka asunnosta saisi myydessä todennäköisesti aina enemmän kuin mitä siitä on maksanut. Aina kuitenkin pitää yrittää jos vuokralaiselta saisi enemmän rahaa.

Yksi vaihtoehto on että ap ostaa tuon asunnon. Myyntihinnasta tosin pitää vähentää se summa mitä ap on ehtinyt maksaa vuokrana.

Entisenä vuokralaisena ja koiranomistajana en yhtään ihmettele isäsi asettamaa kieltoa koiralle. Tekisin itse täysin samalla tavalla, sillä edesmennyt koirani aiheutti isot vahingot vuokra-asuntoon, jotka korjautin omalla kustannuksellani ennen poismuuttoa. Asunnossa oli onneksi muovilattiamatto, mutta kyllä koira silti pisteli poskeensa kyprokki- ja kiviseinää. Rappauslaasti oli myös ilmeisesti maistunut hyvältä. Ovenkarmeista puhumattakaan. Luojan kiitos asunnossa ei ollut laminaattia tai parkettia, sillä ne olisivat kyllä olleet piloilla hyvin nopeasti.

Kokemuksesta myös tiedän, että en enää ikinä tilanteen vaatiessa vuokraa omaa asuntoani muulle kuin lapsettomalle pariskunnalle, jolla ei ole lemmikkejä. Kyllä meni uusi asunto lyhyessä ajassa järjettömään kuntoon lapsiperheen jäljiltä eikä mitään kunnioitusta toisen omaisuutta kohden. Onneksi en harrasta kiinteistösijoittamista, sillä itseltäni ainakin lähtisi järki, kun ei ole mitään takeita vuokralaisesta ja lopulta asunnon kunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti vuokranantaja ei sitten itsekään hanki lemmikkiä jonka kieltää vuokralaiselta. Ei vaikka oma rakas lapsi kuinka kinuaisi.

Vuokralainen etsiköön sellaisen asunnon, johon lemmikkejä voi ottaa tai ostakoon oman asunnon.

Itse pistäisin puskaradion laulamaan jos huomaisin että vuokranantajalla on lemmikki ja itse en saisi ottaa.

Ei mitään merkitystä senkus puskaradioit. Omistaja päättää omista asunnoistaan kaiken myös sen missä lemmikit on sallituja ja missä ei. Ei kuulu sen enempää vuokralaiselle, kunhan tottelee vuokrasopimusta tai lentää pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä asunnon vuokralle laittajile ei riitä että vuokralainen maksaa asunnon hinnan ja kulut vuosien varrella vuokrassa. Pitää maksaa vielä enemmän jotta omistaja saisi voittoa. Vaikka asunnosta saisi myydessä todennäköisesti aina enemmän kuin mitä siitä on maksanut. Aina kuitenkin pitää yrittää jos vuokralaiselta saisi enemmän rahaa.

Ja tässä tullaan seuraavaan: yksityinen asuntosijoittaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö ellei erikseen halua. Aika usein vuokralaiselta unohtuu seuraavat asiat: usein asuntoa vastaan on lainaa, jota täytyy myös lyhentää pankille. Lainassa on myös tietty korkokulut, koska ilmaisia lounaita ei ole. Tämän jälkeen myös taloyhtiölle tulee maksaa hoito- ja rahoitusvastike, joko jo tehdyistä tai tulevista remonteista. Aivan! Vuokranantajan on myös pakko varautua sellaiseen tilanteeseen, että asunnosta hajoaa esimerkiksi jääkaappipakastin ja uusi on yksinkertaisesti vuokralaiselle toimitettava, jos nämä sisältyvät vuokrasopimukseen. Ja lopuksi päästään siihen tärkeimpään eli kyse on useimmiten nimenomaan _sijoitustoiminnasta_ eli sijoitukselle olisi hyvä myös saada tuottoa eikä vain kuluja. Vuokranantaja kantaa itse riskit asuntoonsa liittyen eikä vuokralainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Edellinen jatkaa vielä: näkisin siis ap:n vaihtoehdoiksi joko toiseen, lemmikit sallivaan asuntoon muuttamisen tai isän kanssa puhumisen ja setelitukon antamisen. Eli siis kysyy onko mahdollisuutta ottaa eläintä, jos maksaa korjaukset kattavan summan etukäteen takuuvuokrana. Satasilla ei kannata pelata, vaan oikeasti riittävästi korjauksiin jos kaikki meneekin pieleen. Ei pitäisi olla mitään hätää, jos eläin ei todella aiheuta vaurioita. Mihinkään ”ukkiiiii haluun koiran, pliis” -manipulaatioon ei pidä lähteä. Epäilen myös vähän, että ap:n isällä on hyvä syy kieltää lemmikki...

Luitteko te ollenkaan ap:n kirjoituksia ennen kuin kommentoitte?

Ap totesi, että asunnon on tarkoitus jäädä heille perinnöksi.

Kyse ei siis ole sijoitusasunnosta ja siitä, että ap:n isä menettäisi jatkossa tuloja koska lemmikki voi aiheuttaa asunnon kulumista hieman enemmän. Tai että siihen asuntoon pitäisi voida ilman isoa remonttia pystyä muuttamaan allergikon myöhemin.

Lukekaa vielä tuo edellinen riittävän hitaasti ja monta kertaa, että menee jakeluun. Ainoa joka siitä lemmikin aiheuttamasta vahingosta käytännössä kärsisi on ap ja hänen perheensä itse, ei kukaan muu. Ja jos he sen vastuun ottavat asiasta niin mikä sitä kukaan muu, mukaanlukien ap:n isä, on kieltämään. Eihän siinä ole mitään järkeä nipottaa noin pienestä asiasta.

Asunnon omistaja päättää voiko lemmikki asunnossa asua.

No niin päättää, mutta onko sillä mitään käytännön merkitystä tässä tapauksessa kun asunto on ostettu tyttären perheen käyttöön ja vielä tarkoitus jättää se hänelle perinnöksi, siis tulevaisuudessa tyttären omistukseen.

Vain pikkumainen ihminen nipottaa tuollaisesta ja haluaa säilyttää kontrollin itsellään. Yhtä hyvin voisi antaa sen asunnon tyttärelle ja sanoa, että tee mitä haluat sillä.

Eri asia jos asunto on tai olisi ostettu sijoitusasunnoksi, mutta kun ei ole niin ei sillä kulumisellakaan ole niin merkitystä samalla tavalla koska siinä tapauksessa tärkeintä on asunnon käyttöarvo asujalle. Nyt sitä käyttöarvoa ap:n isä nipottamalla heikentää ja tytär mahdollisesti muuttaa sitten pois siitä.

Jos näin käy, niin tyttärelle perinnöksi ostettu asunto ei enää täytä sitä alkuperäistä tarvetta jota varten sen ostaja, ap:n isä, sen osti.

Minä en ymmärrä mikä tässä on teille muille niin vaikeaa ymmärtää. Materiaa se asunto vain on ja kuluu se joka tapauksessa lapsiperheen käytössä vaikka olisi kuinka varovainen. Ei pieni koira sitä kulumisriskiä niin olennaisesti kasvata, että siitä pitäisi huolestua. Tässä kannattaa ottaa arvoidessa huomioon mikä on ison vahingon todennäköisyys ja se on lopultakin hyvin pieni ja siitäkin riskistä suuren osan voi kattaa laajalla kotivakuutuksella irtaimiston osalta. Kiinteistön osalta kiinteistön (taloyhtiön) vakuutukset kattavat sen puolen, siitä ei tarvitse sen enempää huolehtia. Jäännösriskin kattaa viime kädessä asunnon omistaja, mutta käytännössä asukas vastaa siitä mitä hän asunnolle aiheuttaa.

Minulla ei ole tytärtä eikä poikaa. Oma noin sataneliöinen kerrostaloasunto on ollut jo yli 20 vuotta ja hyvällä paikalla keskustassa. On hyvä uudehko premium auto jne. kun on kohtuullisen hyvät ja vakiintuneet tulot ollut jo 25 vuotta. Sijoituksia ja likvidiä on kertynyt sen verran, että hyvinkin voisin ostaa jos niitä lapsia olisi asunnot heille, vuokrata nimellisesti ja sijoittaa ne vuokratulot vaikka jonnekin vakuutuskuoressa olevaan sijoitukseen ja sitten lahjoittaa nämä rahat myöhemmin lapsille. Kieltäisinkö pitämästä lemmikkejä, no en varmasti kieltäisi. Miksi ihmeessä jos tarkoitus on jättää asunto jää heille. Vuokra-järjestely olisi tietysti vain ja ainoastaan verotuksellisista syistä tarpeen, muuten antaisin ne asunnot saman tien lapsille ja sillä hyvä.

Tuota samaa arvelen ap:n isän tekevän, mutta ajattelee enemmän sen asunnon tulevaa myyntiarvoa, kun osaa arvostaa ap:n perheen tarpeita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä asunnon vuokralle laittajile ei riitä että vuokralainen maksaa asunnon hinnan ja kulut vuosien varrella vuokrassa. Pitää maksaa vielä enemmän jotta omistaja saisi voittoa. Vaikka asunnosta saisi myydessä todennäköisesti aina enemmän kuin mitä siitä on maksanut. Aina kuitenkin pitää yrittää jos vuokralaiselta saisi enemmän rahaa.

Ja tässä tullaan seuraavaan: yksityinen asuntosijoittaja ei ole mikään hyväntekeväisyysjärjestö ellei erikseen halua. Aika usein vuokralaiselta unohtuu seuraavat asiat: usein asuntoa vastaan on lainaa, jota täytyy myös lyhentää pankille. Lainassa on myös tietty korkokulut, koska ilmaisia lounaita ei ole. Tämän jälkeen myös taloyhtiölle tulee maksaa hoito- ja rahoitusvastike, joko jo tehdyistä tai tulevista remonteista. Aivan! Vuokranantajan on myös pakko varautua sellaiseen tilanteeseen, että asunnosta hajoaa esimerkiksi jääkaappipakastin ja uusi on yksinkertaisesti vuokralaiselle toimitettava, jos nämä sisältyvät vuokrasopimukseen. Ja lopuksi päästään siihen tärkeimpään eli kyse on useimmiten nimenomaan _sijoitustoiminnasta_ eli sijoitukselle olisi hyvä myös saada tuottoa eikä vain kuluja. Vuokranantaja kantaa itse riskit asuntoonsa liittyen eikä vuokralainen.

Kommenttisi on ihan validi, mutta se ei ole relevantti eikä aiheesta tässä ketjussa.

Tässä ketjussa ap:n isän asunto ei ole sijoitustarkoituksessa ostettu vaan omistajan/vuokranantajan/ap:n isän on tarkoitus antaa asunto ap:lle perintönä.