Olen nuori yh-nainen, uudessa työpaikassani ei tiedetä lapsistani

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Kuka hoitaa lapset, jos yh on työmatkalla? Ihmiset yleensä valitsevat sen tyyppisen työn, jonka pystyvät hoitamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...

Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.

Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...

Siis oletko niitten lasten totaali yh ilman tukiverkkoja? Se jonka on pakko olla AINA pois kun on oksennustaudin, vesirokko, nuhakuume, hammaslääkäri, neuvola, jne?

Miehet useimmiten kuitenkin ovat todella pois sieltä töistä vain jos on ihan pakko ja/tai jos tilanne töissä on sellainen että aikataulu sen sallii.

Kuulostaa myös APn kohdalla aika lailla siltä, että hänen on vaikea kuroa ristiin jääneitä töitä kasaan/kompensoida työaikapankin kautta kun kukas niitä lapsia sitten silloin hoitaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.

Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.

Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.

Jos olet hakenut ja saanut ’uraohjus’- työn eikö sinulla ole mitään tukiverkkoa kun lapset sairastuu niin kyllä se työnantaja on todella aika lailla wtf -fiiliksillä. Ei sitä ehkä sulle näytä, mutta ei kyllä tule sun uraa boostaamaankaan.

Toivottavasti lapset eivät paljoa sairastele ja saat tehdä töitä sitoutuneesti ja näyttää että sinut kannatti palkata koska olet työssäsi hiton hyvä, tuskin joku satunnainen parin päivän poissaolo lapsen kuumeen vuoksi maata kaataa - toisaalta jos heti syyskuussa/ kesken kaikkein tärkeimmän projektin joudut olemaan pari viikkoa pois koska lapset sairastavat peräkkäin vesirokon niin ymmärrät varmaan itsekin että se on sun uralle siinä firmassa itsari.

Jos lapset ovat normiterveitä niin moni työnantaja taitaa kokea, että se pienten lasten äiti on tehokkain sitoutunein ja motivoitunein työntekijä minkä voi saada, ja sillä harvemmin on krapulasaikkuja ym merkillisiä poissaoloja omasta takaa.

Tämäpä. Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Minähän en sitä voi valita, miten lapset sairastavat. Saattavatpa vaikka sairastaa peräkkäiset vesirokot. Mistä minä tiedän.

Sitäkään en ole voinut valita, että olen turvaverkkoasian suhteen tyhjän päällä.

Pitäiskö purkaa työsuhde?

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.

Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.

Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.

Nyt järki käteen. Miksi sä käyt töissä? Itsesi vuoksi vai työnantajan? Ovatko sun lapset aina pieniä vai kasvavatko ne? Kauan sulla on eläkeikään? Työkulttuuri voi olla mitä vaan ja silti sinne on mentävä aamulla se leipä hakemaan. Tietenkin myös osallistut samaan puheeseen miten projektit kehittyy mielessä iltalenkillä jne. Valehtelu on työelämän suurimpia hyveitä. Nyt sulla on mahdollisuus oppia uusia asioita ja täyttää CV:tä. Tsemppiä duuniin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...

Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.

Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...

Siis oletko niitten lasten totaali yh ilman tukiverkkoja? Se jonka on pakko olla AINA pois kun on oksennustaudin, vesirokko, nuhakuume, hammaslääkäri, neuvola, jne?

Miehet useimmiten kuitenkin ovat todella pois sieltä töistä vain jos on ihan pakko ja/tai jos tilanne töissä on sellainen että aikataulu sen sallii.

Kuulostaa myös APn kohdalla aika lailla siltä, että hänen on vaikea kuroa ristiin jääneitä töitä kasaan/kompensoida työaikapankin kautta kun kukas niitä lapsia sitten silloin hoitaa?

Kyllä, totaali-yh:ksi nyt jäänyt. En ole tilannetta itse valinnut. Juu, ei mitään turvaverkkoja.

Niinpä...

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

#9 jatkaa...

Meidän työpaikalla on yh-isä joka hoitaa lapsia vuoroviikoin. On sovittu että niillä viikoilla ei reissutyötä eikä ylitöitä. Me muut ollaan ymmärtäväisiä jos pyytää meitä muita jeesaamaan sen puolesta ja tehdään sen puolesta ylitöitä (työaikapankkiin menee niin saa tehdä oman halun mukaan).

Työ on mitä on. Tehdään mitä pystytään, joku jeesaa jos voi ja jos ei voi niin sitten ei voi mitään. Asiakkaalle sanotaan ettei nyt pystynyt, huomenna jatketaan.

Joo noin se toimii - paitsi jos se työntekijä on AP (totaali yh ilman tukiverkkoa tai viikko-viikko systeemiä lasten isän kanssa) Tajuat varmaan, ettei AP saa mistään taiottua elämäänsä yhtään ylimääräistä tuntia ilman vastuuta lapsista?

Toki minun mielestäni on aika outoa AP että olet tuollaisen työn hakenut. Yleensä ihmiset hakevat töitä niitten reunaehtojensa puitteissa mitkä heillä on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Kuka hoitaa lapset, jos yh on työmatkalla? Ihmiset yleensä valitsevat sen tyyppisen työn, jonka pystyvät hoitamaan.

Paitsi: Jos olet ollut korkealla silloin kun kaikki oli hyvin, ei sinua oteta keskitasolle jossa pärjäisit paremmin tilanteen romahdettua. Koska ajatellaan, että kun olet siellä korkealla ollut niin sinne palaat heti kun sieltä vain saat paikan.

Pohjalla taas ei kannata työskennellä, koska työttömänä saa paremmin rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

#9 jatkaa...

Meidän työpaikalla on yh-isä joka hoitaa lapsia vuoroviikoin. On sovittu että niillä viikoilla ei reissutyötä eikä ylitöitä. Me muut ollaan ymmärtäväisiä jos pyytää meitä muita jeesaamaan sen puolesta ja tehdään sen puolesta ylitöitä (työaikapankkiin menee niin saa tehdä oman halun mukaan).

Työ on mitä on. Tehdään mitä pystytään, joku jeesaa jos voi ja jos ei voi niin sitten ei voi mitään. Asiakkaalle sanotaan ettei nyt pystynyt, huomenna jatketaan.

Joo noin se toimii - paitsi jos se työntekijä on AP (totaali yh ilman tukiverkkoa tai viikko-viikko systeemiä lasten isän kanssa) Tajuat varmaan, ettei AP saa mistään taiottua elämäänsä yhtään ylimääräistä tuntia ilman vastuuta lapsista?

Toki minun mielestäni on aika outoa AP että olet tuollaisen työn hakenut. Yleensä ihmiset hakevat töitä niitten reunaehtojensa puitteissa mitkä heillä on?

Lue kommentti 27. T. Ap

Älä turhaan hermoile. Tulet kuitenkin oleman huomattavasti enemmän töissä kuin kotona sairaiden tenavien kanssa. Rohkeasti vaan kohti uutta haastetta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.

Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.

Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.

Mikä työpaikka tuollainen on? Palkkaavat nuoria/nuorehkoja vaativaan tehtävään? Mua voisi kiinnostaa kyseinen työpaikka, kun tuntuu että urani junnaa paikallaan.

Siis tätähän sinä et varmastikaan halua. Teet seniorin työtä juniorin palkalla, etkä opi mitään. T. Ap.

No sano edes ala? En minä aio työpaikkaa vaihtaa jos en saa enemmän palkkaa kuin nykyisessä tehtävässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.

Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.

Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.

Jos olet hakenut ja saanut ’uraohjus’- työn eikö sinulla ole mitään tukiverkkoa kun lapset sairastuu niin kyllä se työnantaja on todella aika lailla wtf -fiiliksillä. Ei sitä ehkä sulle näytä, mutta ei kyllä tule sun uraa boostaamaankaan.

Toivottavasti lapset eivät paljoa sairastele ja saat tehdä töitä sitoutuneesti ja näyttää että sinut kannatti palkata koska olet työssäsi hiton hyvä, tuskin joku satunnainen parin päivän poissaolo lapsen kuumeen vuoksi maata kaataa - toisaalta jos heti syyskuussa/ kesken kaikkein tärkeimmän projektin joudut olemaan pari viikkoa pois koska lapset sairastavat peräkkäin vesirokon niin ymmärrät varmaan itsekin että se on sun uralle siinä firmassa itsari.

Jos lapset ovat normiterveitä niin moni työnantaja taitaa kokea, että se pienten lasten äiti on tehokkain sitoutunein ja motivoitunein työntekijä minkä voi saada, ja sillä harvemmin on krapulasaikkuja ym merkillisiä poissaoloja omasta takaa.

Tämäpä. Olen ihan samaa mieltä kanssasi. Minähän en sitä voi valita, miten lapset sairastavat. Saattavatpa vaikka sairastaa peräkkäiset vesirokot. Mistä minä tiedän.

Sitäkään en ole voinut valita, että olen turvaverkkoasian suhteen tyhjän päällä.

Pitäiskö purkaa työsuhde?

T. Ap

AP, onko sulla koeaika?

Mun mielestä menet nyt töihin iloisella mielellä ja naamalla ja olet pirteä ja tehokas ja motivoitunut - jossain vaiheessa (ennen sitä vesirokkoa) kerrot esimiehelle vaikka jotain juttua viikonlopusta, josta käy ilmi että sulla on ne lapset. Järkytys ja kiukku on näin pienempi kuin jos soitat joku aamu että ’meillä on nyt vesirokkoa’. Ei sun sitä tarvitse kertoa, että olet totaali yh. Sitten vaan jos joudut olemaan pois niin sanot, että isä ei ole käytössä.

Samalla kannattaisi varmaan aika aktiivisesti etsiä jotain varamummoa tms sieltä kodin ympäristöstä, jonka voisi sitten tarvittaessa palkata lapsia hoitamaan kun me ovat kipeinä. Sama tuttu hoitaja on kuitenkin niille kivampi kuin ventovieras. Meille löytyi MLLlän kautta aikanaan pari ’vakihoitajaa’ , opiskelija ja eläkeläinen, joiden avulla oma poissaolo töistä jäi kuitenkin lyhyemmäksi kuin jos ei olisi tästä palvelusta ollut valmis maksamaan.

Toisaalta lapset ovat ikään kuin tehtynä, ja ei ole pelkoa, että työntekijä jäisi vuosien mittaisille äityslomille ja hoitovapaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...

Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.

Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...

Siis oletko niitten lasten totaali yh ilman tukiverkkoja? Se jonka on pakko olla AINA pois kun on oksennustaudin, vesirokko, nuhakuume, hammaslääkäri, neuvola, jne?

Miehet useimmiten kuitenkin ovat todella pois sieltä töistä vain jos on ihan pakko ja/tai jos tilanne töissä on sellainen että aikataulu sen sallii.

Kuulostaa myös APn kohdalla aika lailla siltä, että hänen on vaikea kuroa ristiin jääneitä töitä kasaan/kompensoida työaikapankin kautta kun kukas niitä lapsia sitten silloin hoitaa?

Kyllä, totaali-yh:ksi nyt jäänyt. En ole tilannetta itse valinnut. Juu, ei mitään turvaverkkoja.

Niinpä...

T. Ap

Minkä ikäisiä lapset on? Kouluun kun menee niin yksin voi jättää mikä ei tietenkään ole toivottavaa. Alahan rakentaa verkostoja. Itselläni ei ollut mitään tukiverkkoja mutta etsin netistä nuoria opiskelija tyttöjä jotka pystyi auttamaan ja lisäksi löytyi työtön naapuriäiti ja yhden toisen naapurin kautta yksin toinen työtön todella mukava ulkomaalainen nainen. Maksoin tietysti näille mutta tärkeintä oli että sain pitää työpaikkani!

Joissain työpaikoissa on ilmainen lastenhoitopalvelu lasten sairastumisen varalle. Tokihan sitä jokainen haluaisi hoitaa sairaat lapset itse, varsinkin jos lapset ovat kovin pieniä, mutta kehoittaisin kyllä jo etukäteen varautumaan tilanteeseen ainakin selvittämällä tuota palvelua tai sitten etsimällä lastenhoitajia välittävän firman. Maksaahan se joo, mutta joskus voi olla töissä joku todella tärkeä juttu, johon on lähes pakko mennä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.

Kuka hoitaa lapset, jos yh on työmatkalla? Ihmiset yleensä valitsevat sen tyyppisen työn, jonka pystyvät hoitamaan.

Paitsi: Jos olet ollut korkealla silloin kun kaikki oli hyvin, ei sinua oteta keskitasolle jossa pärjäisit paremmin tilanteen romahdettua. Koska ajatellaan, että kun olet siellä korkealla ollut niin sinne palaat heti kun sieltä vain saat paikan.

Pohjalla taas ei kannata työskennellä, koska työttömänä saa paremmin rahaa.

AP usko minua, kyllä se vähemmän ura-työn saaminen on mahdollista, vaikka ennen olisi ollut paljon paremmassa työssä.

Sinällään arvostan sitä, että ajattelet elämässäsi eteenpäin ja haluat älykkäänä ihmisenä saada muutakin aikaiseksi kuin vain kahden lapsen kasvattaminen - ja oman uran luonti kyllä hankaloitui vuosi vuodelta jos ’vain’ olet kotona lasten kanssa.

Mutta AINA on vaihtoehtoja - sitä on aivan turha itkeä että oma elämä on piloilla kun on pakko tehdä niin vaativaa työtä ja ohan yksin hoitaa lapset.

Ensinnäkin, kuten jo aiemminkin täällä on todettu, niistä tukiverkostoista on joskus pakko vaan maksaa mutta työssäkäyvänä niitä on pakko olla!

Toisekseen. Sinä et ole työlleni korvaamaton. Jos olet - työnantaja kyllä maksaa hoitajan jos lapset sairastuu. Mutta kun et ole, aina voit valita! Voi olla, että sinulle oikea ratkaisu pitkällä tähtäimellä on se, että sinnittelet tuossa tällä hetkellä liian vaativassa työssä, mutta jos se tappaa sinut henkisesti ja etäännyttää sinut liiaksi lapsistasi, sinulla on mahdollisuus saada niitä vähän vähemmän hektisiä töitä!

Usko minua, olen itse aikanaan tehnyt sen valinnan, kun miehen ura lähti nosteeseensa ja häneltä vai liian vähän aikaa perheen arjen tukemiseen, minä tein omat valintani, joiden seurauksena minulla nyt on vähän matalampi urallinen nousukiito mutta ehjät perhesuhteet.