Olen nuori yh-nainen, uudessa työpaikassani ei tiedetä lapsistani
Sain uuden työpaikan, unelmieni duunin. Työ on asiantuntijatyö. Olen aika nuori, olen yh ja minulla on kaksi pientä lasta. Työpaikallani ei tiedetä lapsista. Nyt pelottaa aloittaa työ. Tietysti lasten olemassaolo tulee jossain vaiheessa ilmi. Viimeistään, kun vaaditaan jäämään ylitöihin/lapset sairastuvat. Kaduttaa, etten kertonut työnhakuvaiheessa, mutta toisaalta olen varma, etten olisi työtä saanut, jos olisin asiasta kertonut.
Tosin suoraan ei kysyttykään. Tyyliin vain "kerro elämäntilanteestasi". Kerroin kaiken muun, paitsi äitiyteni.
Olenko tehnyt väärin? Olenko saanut työpaikan kieroilemalla... Olisiko pitänyt kertoa? Äh ...
Kommentit (35)
Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...
Lapsethan on nykyisin niin harvinaisia, ettei niitä ole muilla. Ei ole koskaan ollut.
Niitä kiinnostaa vain työpanoksesi, ei vapaa-aikasi.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on kummallista, että naiset itse tällä tavoin edesauttavat omaa huonompaa asemaansa työelämässä, kun pohtivat, mitä työnantaja ajattelee. Perhetilanteesi ei työnantajalle kuulu ja piste.
No eihän se kuulu, mutta kyllä se vain esim omaan mielialaan vaikuttaa, kun aletaan käyttäytymään ****umaisesti, kun alkaa lasten sairastelu. Vaikea jaksaa muutenkaan työn ja yh-elämän yhdistelmää - mitenkä sitten, kun työpaikassa vielä ollaan vihaisia...
Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.
Ei ongelma, jos sinulla on tukiverkko, eikä lapsen sairastuminen estä töihinmenoa.
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, jos sinulla on tukiverkko, eikä lapsen sairastuminen estä töihinmenoa.
Tukiverkkoa ei voisi vähempää olla, ja jos lapset sairastuvat, se olen tasan minä joka jää pois töistä. Muuten jäisivät keskenään.
Mulla 3 lasta eikä kukaan duunissa tiedä... Ei se niille kuulu. Eikä kukaan oo koskaan kysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...
Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.
Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.
Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.
Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.
Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.
Jos teet asiantuntijatyötä, onko sinulla etätyömahdollisuutta? On ollut pelastus minulle.
No höh, saahan ihmisellä lapsia olla, ja miehen mahdollisesta isyydestä kukaan ei olisi ollut edes kiinnostunut. Lapsen sairastuessa kerrot vaan suoraan, että sinulla on lapsi, ja hän on nyt kipeenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...
Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.
Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...
Alallani on varmaan puolet miehiä, puolet naisia. Edellinen työpaikkani oli miesvaltainen. Tiimissäni olin ainoa nainen. Sitä vihaa, jonka sain niskoilleni, kun muut joutuivat tekemään ylitöitä minun lasteni sairastellessa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, jos sinulla on tukiverkko, eikä lapsen sairastuminen estä töihinmenoa.
Tukiverkkoa ei voisi vähempää olla, ja jos lapset sairastuvat, se olen tasan minä joka jää pois töistä. Muuten jäisivät keskenään.
Toivotaan, että lapset pysyvät terveinä, kunnes olet jonkun turvaverkon kehittänyt.
Jälkeenpäin saattaa vaikuttaa oudolta, ettet elämäntilannekertomuksessa muistanut lapsiasi, jotka henkilökohtaisella tasolla ovat suurin asia elämässäsi. Ei kerro hyvää arvomaailmastasi sivusta katsottuna.
Vaikea uskoa, että lasten olemassaolo olisi estänyt paikansaantia, jos muutoin olit paras hakija. Olisi ehkä kertonut sitoutumishalukkuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ongelma, jos sinulla on tukiverkko, eikä lapsen sairastuminen estä töihinmenoa.
Tukiverkkoa ei voisi vähempää olla, ja jos lapset sairastuvat, se olen tasan minä joka jää pois töistä. Muuten jäisivät keskenään.
Toivotaan, että lapset pysyvät terveinä, kunnes olet jonkun turvaverkon kehittänyt.
Jälkeenpäin saattaa vaikuttaa oudolta, ettet elämäntilannekertomuksessa muistanut lapsiasi, jotka henkilökohtaisella tasolla ovat suurin asia elämässäsi. Ei kerro hyvää arvomaailmastasi sivusta katsottuna.
Vaikea uskoa, että lasten olemassaolo olisi estänyt paikansaantia, jos muutoin olit paras hakija. Olisi ehkä kertonut sitoutumishalukkuudesta.
Fyi: Hain n. kymmentä työpaikkaa. Testimielessä yhdessä haastattelussa en kertonut lapsistani. Sen työpaikan sitten, kas kummaa, sain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.
Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.
Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.
Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.
Mikä työpaikka tuollainen on? Palkkaavat nuoria/nuorehkoja vaativaan tehtävään? Mua voisi kiinnostaa kyseinen työpaikka, kun tuntuu että urani junnaa paikallaan.
#9 jatkaa...
Meidän työpaikalla on yh-isä joka hoitaa lapsia vuoroviikoin. On sovittu että niillä viikoilla ei reissutyötä eikä ylitöitä. Me muut ollaan ymmärtäväisiä jos pyytää meitä muita jeesaamaan sen puolesta ja tehdään sen puolesta ylitöitä (työaikapankkiin menee niin saa tehdä oman halun mukaan).
Työ on mitä on. Tehdään mitä pystytään, joku jeesaa jos voi ja jos ei voi niin sitten ei voi mitään. Asiakkaalle sanotaan ettei nyt pystynyt, huomenna jatketaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.
Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.
Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.
Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.
Jos olet hakenut ja saanut ’uraohjus’- työn eikö sinulla ole mitään tukiverkkoa kun lapset sairastuu niin kyllä se työnantaja on todella aika lailla wtf -fiiliksillä. Ei sitä ehkä sulle näytä, mutta ei kyllä tule sun uraa boostaamaankaan.
Toivottavasti lapset eivät paljoa sairastele ja saat tehdä töitä sitoutuneesti ja näyttää että sinut kannatti palkata koska olet työssäsi hiton hyvä, tuskin joku satunnainen parin päivän poissaolo lapsen kuumeen vuoksi maata kaataa - toisaalta jos heti syyskuussa/ kesken kaikkein tärkeimmän projektin joudut olemaan pari viikkoa pois koska lapset sairastavat peräkkäin vesirokon niin ymmärrät varmaan itsekin että se on sun uralle siinä firmassa itsari.
Jos lapset ovat normiterveitä niin moni työnantaja taitaa kokea, että se pienten lasten äiti on tehokkain sitoutunein ja motivoitunein työntekijä minkä voi saada, ja sillä harvemmin on krapulasaikkuja ym merkillisiä poissaoloja omasta takaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tiedossa jo valmiiksi ylitöitä tai matkoja? Oletusarvona on että työt tehdään työaikana. Aika monella on perhe ja ei se maailmaa kaada.
Ei ole, mutta ylityöt ovat ain mahdollisia.
Nimenomaan ennemminkin aika monella ei ole perhettä. Nuoret, alallani työskentelevät naiset ovat työlle elämänsä omistaneita uraohjuksia. Tulen olemaan työnantajalleni pettymys, kun vapaa-ajallani en ehdi miettiä työtäni.
Edellisessä työpaikassani esimieheni suoraan sanoi minulle, että tällaisessa tehtävässä/asemassa työskentelevän on kyllä vähän pakko ideoida, pohtia ja mietiskellä työtä lenkkeillessä, ennen nukkumaan menoa, ym.
Mikä työpaikka tuollainen on? Palkkaavat nuoria/nuorehkoja vaativaan tehtävään? Mua voisi kiinnostaa kyseinen työpaikka, kun tuntuu että urani junnaa paikallaan.
Siis tätähän sinä et varmastikaan halua. Teet seniorin työtä juniorin palkalla, etkä opi mitään. T. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jatkoa vielä: Tietysti uusi työ stressaa. Ja työn ja lastenhoidon yhdistäminen. Omaa aikaahan tulee olemaan nolla. Eikä oloa helpota tietää, että työpaikalla tullaan olemaan vihaisia kun asia selviää, eikä kyllä ainakaan tueta, varmaan aletaan vaan savustamaan pois...
Miksi työpaikalla vihastuttaisiin? Olen mies, työskentelen miehisellä alalla miehisessä työpaikassa ja meillä ei ole mitään väliä onko lapsia tai ei. Jos pitää olla lasten takia pois töistä niin sitten pitää olla, piste.
Ehkä miestyöpaikoissa nämä ajatellaan eri tavalla...
Alallani on varmaan puolet miehiä, puolet naisia. Edellinen työpaikkani oli miesvaltainen. Tiimissäni olin ainoa nainen. Sitä vihaa, jonka sain niskoilleni, kun muut joutuivat tekemään ylitöitä minun lasteni sairastellessa...
Minusta tuo on outoa. Voihan sitä työntekijäkin sairastella.... kuulostaa siltä että työpaikassa on liian kova tahti ja liian vähän tekijöitä. Tuollaista työpaikkaa kannattaa välttää. Aivanvarmasti jollekin tulee burnout...
Minusta on kummallista, että naiset itse tällä tavoin edesauttavat omaa huonompaa asemaansa työelämässä, kun pohtivat, mitä työnantaja ajattelee. Perhetilanteesi ei työnantajalle kuulu ja piste.