Voiko keski-iän ylittänyt äiti kadehtia oman tyttärensä kauneutta?
Äitini käytös ja suhtautuminen minuun on muuttunut paljon viime vuosina. Minussa ei ole tapahtunut muita muutoksia kuin se että olen ns. puhjennut kukkaan ja olen itsevarmempi.
Äitini käyttäytyy minua kohtaan usein hyvin ylimielisesti ja vähättelevästi. Silloin kun nuorempi ja en niin kaunis kuin nyt, hän kehui minua usein niin nätiksi. Nykyään ulkonäkökommentit ovat vain negatiivisia tai vaihtoehtoisesti ei kommenttia ollenkaan (mikä on ihan ok, toisin kuin nuo negatiiviset kommentit).
Äidilläni on ollut aina huono itsetunto ja aiemmin hän sanoi minulle jatkuvasti kuinka ilkeitä kommentteja miehet ovat hänen ulkonäöstään sanoneet, mutta nyt viimeisen vuoden sisällä hän on yhtäkkiä alkanutkin kertoa minulle siitä, kuka mies milloinkin on kehunut häntä ja millä sanoilla. Tästä tulee itselleni jotenkin todella ikävä olo.
En haluaisi ajatella äidistäni näin, mutta minusta hänen käytöksensä minua kohtaan ei ole enää entisensä. En oikeastaan haluaisi olla hänen kanssaan enää edes tekemisissä juuri tästä syystä, ettei hän tunnu suhtautuvan minuun enää siten kuin ennen. :(
Kuvittelenko vain? Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Onko kellekään tuttua?
Kommentit (15)
Olet kasvanut jo sen verran, ettei hänen ole enää tarpeellista kaunistella asioita.
Äitisi on tunne-elämältään teini-ikäisen tasolla jos kadehtii omaa lastaan.
Äiti totesi joskus, että miehet katsovat enemmän sisartani ja minua, kuin häntä. Olin hämmästynyt kommentista, koska en kiinnitä tuollaiseen mitään huomiota.
Mietin myöhemmin, että äidille oli varmaan tärkeää saada huomiota miehiltä, minulle ei. Haluan huomiota vain sellaisilta miehiltä, jotka kiinnostavat minua.
En usko, että äiti tarkoitti mitään pahaa huomautuksellaan.
Äidilläsi on varmaan ongelma hänen ulkonäkönsä kanssa. Hän voisi jättää keljuilematta sinulle.
Tottakai on mahdollista, onhan sitä kehittymättömiä aikuisia ihmisiä. Vähättely on aina ikävää ja vahingollista. Ehkä äitisi ei ole sinut oman ikääntymisen kanssa ja voi olla, että hänellä on huolia ja pelkoja sinun suhteesi, onhan maailma myös vaarallinen paikka nuorelle naiselle, joka kerää ympäristössään huomiota osakseen. Mutta voi olla vain kyse jonkinlaisesta surusta ja pettymyksestä, kateudestakin, jos ei ole itse saanut muilta positiivista huomiota osakseen ja huomaa, että itselle tärkeä ihminen sitä saa. Mutta silloin oma kehitys on kyllä jäänyt jollain tapaa kesken, jos ei voi tuntea tyytyväisyyttä oman lapsensa onnistumisesta.
Henkisesti terve aikuinen ei koe lapsiaan kilpakumppaneiksi vaan päinvastoin iloitsee heidän lahjoistaan, kauneudestaan ja kyvyistään. Kokee tervettä ylpeyttä heistä. Minä ainakin ihailen lapsiani ja heidän hyviä ominaisuuksiaan ja tunnen syvää iloa siitä, että heistä on tullut upeita nuoria aikuisia!
Ei tuo ihan tavatonta ole. Tulen suvusta, jossa on paljon kauniita naisia. Äitini oli myös kaunis (on ikäisekseen vieläkin) ja olen huomannut, että hän ei oikein tykkää, kun ihmiset päivittelevät, kuinka kaunis tytär hänellä on. Jos hän näkee kuvan minusta, jota muut ovat kehuneet, olen kuulemma vain kummallisen näköinen jne. Ja, kuten sinulla, hän alkaa kertomaan, kuinka suosittu hän oli nuoruudessa, jos huomaa, että miehet tuijottavat minua tms. En oikein ymmärrä miksi jotkut äidit käyttäytyvät näin. Voisi vain olla iloinen toisen puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti terve aikuinen ei koe lapsiaan kilpakumppaneiksi vaan päinvastoin iloitsee heidän lahjoistaan, kauneudestaan ja kyvyistään. Kokee tervettä ylpeyttä heistä. Minä ainakin ihailen lapsiani ja heidän hyviä ominaisuuksiaan ja tunnen syvää iloa siitä, että heistä on tullut upeita nuoria aikuisia!
Pitää kuitenkin muistaa, että tässä aloituksessa puhui vasta toinen osapuoli.
Kyse voi olla paitsi kauneudesta, myös nuoruudesta ja elinvoimaisuudesta, siitä, että kaikki ovet ovat vielä avoinna. Koska keski-ikäinen ihminen jo tunnistaa oman kuolevaisuutensa, unelmat jotka eivät toteudu sekä oman rapistuvan kehonsa rajoitukset. Harva on säästynyt miltään "krempoilta" ja oma terveys ja toimintakyky eivät ole välttämättä enää sama kuin nuorempana. Näiden asioiden hyväksyminen vaatii henkistä työtä ja kehitystä, surun ja pettymystenkin läpikäymistä, ja tämä kehitystehtävä voi äidilläsi olla nyt kesken. Osa masentuukin, koska muuttuva keho ja elämäntilanne vaatii voimavaroja, jotta siitä pääsee eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkisesti terve aikuinen ei koe lapsiaan kilpakumppaneiksi vaan päinvastoin iloitsee heidän lahjoistaan, kauneudestaan ja kyvyistään. Kokee tervettä ylpeyttä heistä. Minä ainakin ihailen lapsiani ja heidän hyviä ominaisuuksiaan ja tunnen syvää iloa siitä, että heistä on tullut upeita nuoria aikuisia!
Pitää kuitenkin muistaa, että tässä aloituksessa puhui vasta toinen osapuoli.
Pitää, mutta tilanne ei ole harvinainen. Monet isät luulevat edelleen näyttävänsä samalta, kuin poikansa, vaikka vuodet ovat muuttaneet ulkonäköä. Vastaava tilanne on monilla äideillä.
ohis
Tuo on ongema niillä, jotka ovat olleet kauniita ja huomion väheneminen tuntuu pahalta. Itse olen vain todella onnellinen että tyttäreni on kaunis, kauniimpi kuin minä. Kauniit ihmiset saavat usein parempaa kohtelua, vaikka se ei ihan reilua olekaan.
Keski-ikäinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Äitini käytös ja suhtautuminen minuun on muuttunut paljon viime vuosina. Minussa ei ole tapahtunut muita muutoksia kuin se että olen ns. puhjennut kukkaan ja olen itsevarmempi.
Äitini käyttäytyy minua kohtaan usein hyvin ylimielisesti ja vähättelevästi. Silloin kun nuorempi ja en niin kaunis kuin nyt, hän kehui minua usein niin nätiksi. Nykyään ulkonäkökommentit ovat vain negatiivisia tai vaihtoehtoisesti ei kommenttia ollenkaan (mikä on ihan ok, toisin kuin nuo negatiiviset kommentit).
Äidilläni on ollut aina huono itsetunto ja aiemmin hän sanoi minulle jatkuvasti kuinka ilkeitä kommentteja miehet ovat hänen ulkonäöstään sanoneet, mutta nyt viimeisen vuoden sisällä hän on yhtäkkiä alkanutkin kertoa minulle siitä, kuka mies milloinkin on kehunut häntä ja millä sanoilla. Tästä tulee itselleni jotenkin todella ikävä olo.
En haluaisi ajatella äidistäni näin, mutta minusta hänen käytöksensä minua kohtaan ei ole enää entisensä. En oikeastaan haluaisi olla hänen kanssaan enää edes tekemisissä juuri tästä syystä, ettei hän tunnu suhtautuvan minuun enää siten kuin ennen. :(
Kuvittelenko vain? Mitä ajatuksia tämä teissä herättää? Onko kellekään tuttua?
Pelkän otsikon perusteella meinasin tulla vaan kommentoimaan, että ei, terve ihminen ja äiti vain ihailisi kauneutta. Sitten mietin että olen itseeni tyytyväinen, ja ihailen tyttöni kauneutta todella paljon eli kommenttiani voisi täydentää: "ei, terveitsetuntoinen ihailee".
On kokemusta. Päivittelee pieniä rintoja ja seurustelemattomuutta. Tiuskii kun valitan miten miehet katselee ja ahdistelee. En ole tekemisissä enä äitini kanssa. Sama suhtautuminen äidin siskoilla. Harmi. Toivon etten ikinä ole itse samanlainen.
Miksi nuo äitisi puheet ovat niin tärkeitä sinulle? Monelle ulkonäköasiat ja niiden kommentointi ovat vaikeita juttuja. Kuulostatko nyt äidiltäsi? Kerran sait sitä kommenttia ja sitten myöhemmin tätä kommenttia... Puheet ovat puheita,äidillesi voi olla vieras asia,että joku oikeasti kaunistuu. Ja sitten kun saat vielä itsetuntosi kuntoon niin äitisi on hiljaa.
Hmm...