Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mä en tule koskaan saavuttamaan elämässäni yhtään mitään merkittävää
04.08.2018 |
Onko muita samassa tilanteessa? Harmittaako vai oletko hyväksynyt asian?
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, 4 lasta 😊. Juurikaan sen merkittävämpää ei ihminen voi saavuttaa.
Paitsi 5+ lasta?
Jätinkin tuohon lauseessani varaa saavuttaa merkittävämpää, jos huomasit....
No nyt aukeni, miksi lestadiolaiset pitävät itseään suunnilleen jumalista seuraavina itseoikeutetusti. Hehän _ovat_ merkittävämpiä, kuin monet muut.
Anna mä arvaan: sulla ei oo lapsia ?
Ei ole. Silti tai siksi en ymmärrä, miten lasten määrä korreloi "merkitystason" kanssa. Eikö yksi lapsi ole yhtä merkittävä asia, kuin useampi? Kaikki kuitenkin persoonia, eikä määrällisesti niputettavia yksikköjä. Toki varmasti useampi sinulle merkityksellinen persoona ja kokemus, mutta en ajattele, että ihmisen merkitykselliset saavutukset kasvavat eksponentiaalisesti lapsiluvun mukaan. Voihan näin ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon ja vähän saavuttaneiden ero:
https://i.kym-cdn.com/photos/images/original/001/383/995/31f.png
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, 4 lasta 😊. Juurikaan sen merkittävämpää ei ihminen voi saavuttaa.
Paitsi 5+ lasta?
Jätinkin tuohon lauseessani varaa saavuttaa merkittävämpää, jos huomasit....
No nyt aukeni, miksi lestadiolaiset pitävät itseään suunnilleen jumalista seuraavina itseoikeutetusti. Hehän _ovat_ merkittävämpiä, kuin monet muut.
Anna mä arvaan: sulla ei oo lapsia ?
Ei ole. Silti tai siksi en ymmärrä, miten lasten määrä korreloi "merkitystason" kanssa. Eikö yksi lapsi ole yhtä merkittävä asia, kuin useampi? Kaikki kuitenkin persoonia, eikä määrällisesti niputettavia yksikköjä. Toki varmasti useampi sinulle merkityksellinen persoona ja kokemus, mutta en ajattele, että ihmisen merkitykselliset saavutukset kasvavat eksponentiaalisesti lapsiluvun mukaan. Voihan näin ollakin.
Sinällään myös outo ajatus, että ihmisen merkityksellisyys on kiinni (vain?) lapsien määrästä... kuulostaa afrikkalaiselta. 🤔
Lapseton ihminen voi olla merkityksellinen vaikka puolelle kylää, ei siihen merkityksellisyyteen suoranaisesti lapsia tarvita. Hyvä esimerkki on eräs vanhempi täti (65v?) ikisinkku, joka on jo ainakin 20 vuotta kuljettanut mummoja ja pappoja heidän kyliltä lääkäriin / hierontaan / marjametsään / mökille jne. Omasta mielestäni hän on paljon merkityksellisempi kuin minä ( vaikka minulla onkin kolme lasta...) - ne lapset hankitaan useimmiten kuitenkin itsekkäistä lähtökohdista (vrt kaikki ne keskustelut, joissa on kerrottu miten isovanhemmilla ei ole mitään asiaa lasten elämään...)
44 korjaa... olikohan autocorrectin freudilainen lipsautus, mutta pohdin kyllä, että ihmisen merkitys korreloi lapsiluvustaan kanssa ehkä jossain agraariyhteiskunnassa, mutta ehkä sitten myös Afrikassa?
Vierailija kirjoitti:
Haluaisin vain lapsia mutta sekin tuntuu mahdottomalta. Minusta lapset, hyvä ja turvallinen koti ja rakastavat vanhemmat on jo merkittävä saavutus.
Rakastavat vanhemmat ovat sellainen asia, johon ei yleensä lapsi itse voi merkittävissä määrin vaikuttaa. Toisia onnistaa tässä asiassa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen, 4 lasta 😊. Juurikaan sen merkittävämpää ei ihminen voi saavuttaa.
Paitsi 5+ lasta?
Jätinkin tuohon lauseessani varaa saavuttaa merkittävämpää, jos huomasit....
No nyt aukeni, miksi lestadiolaiset pitävät itseään suunnilleen jumalista seuraavina itseoikeutetusti. Hehän _ovat_ merkittävämpiä, kuin monet muut.
Anna mä arvaan: sulla ei oo lapsia ?
Minulla on, mutta ei se lisääntyminen niin kovin kummoinen saavutus ihmiselle ole.
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mitähän merkittävää pitäisi saavuttaa? Tolla asenteella varustetut luuserit ei tosiaan voi "saavuttaa" mitään. Muuta ensit asennetta, sähän voit saavuttaa ihan mitä ikinä haluat kunhan itse uskot siihen ja teet asioita sen eteen. Jos sinulla on lapsia, opeta heillekin, että pystyvät mihin vaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Epäonnistumisia tietenkin tulee vastaan, mutta niistähän sitä oppii. Ja sitä elämä on, oppimista.
Puhut pystyväsi mihin vaan ja samalla myös epäonnistumisten olevan väistämättömiä. Huomaatko itse ristiriidan puheissasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen kiinnosti olla jotain. Mutta ei täältä saa mitään mukaan kun lähtee.
Rahat ja omaisuus jaetaan, nimesi lukee ehkä jossain. Sinut unohdetaan tai ei unohdeta, onko sillä väliä?
Minulla oli vaikea lapsuus ja nuoruus. Niiden kompensoimiseksi tuntui ajatuksena tärkeältä, että saavuttaisin vielä jotain suurta. Se lohdutti minua vaikeina hetkinä. Keski-iän lähestyessä olen kuitenkin joutunut luopumaan tästä kuvitelmastani. Olen aivan samanlainen keskinkertaisuus kuin kaikki muutkin ihmiset tällä planeetalla. Myös presidentit ja vastaavat. Ei kukaan ole täällä ihmisenä toista kummempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen saavuttanut jotain merkittävää ja nimeni on jäänyt historiankirjoihin.
En vain pystynyt mitenkään hyödyntämään sitä ja hyvin moni asia sen jälkeen ei ole tuntunut miltään, pystyn hyvin ymmärtämään huippu-urheilijoita joiden ura on loppunut ja on alkanut täysin uusi elämä.
M kirjoitti:
Minä olen saavuttanut jotain merkittävää ja nimeni on jäänyt historiankirjoihin.
En vain pystynyt mitenkään hyödyntämään sitä ja hyvin moni asia sen jälkeen ei ole tuntunut miltään, pystyn hyvin ymmärtämään huippu-urheilijoita joiden ura on loppunut ja on alkanut täysin uusi elämä.
Millaisesta asiasta puhut? Vihjaa vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mitähän merkittävää pitäisi saavuttaa? Tolla asenteella varustetut luuserit ei tosiaan voi "saavuttaa" mitään. Muuta ensit asennetta, sähän voit saavuttaa ihan mitä ikinä haluat kunhan itse uskot siihen ja teet asioita sen eteen. Jos sinulla on lapsia, opeta heillekin, että pystyvät mihin vaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Epäonnistumisia tietenkin tulee vastaan, mutta niistähän sitä oppii. Ja sitä elämä on, oppimista.
Puhut pystyväsi mihin vaan ja samalla myös epäonnistumisten olevan väistämättömiä. Huomaatko itse ristiriidan puheissasi?
En ole tuon edellisen kirjoittaja mutta ei pystyminen mihin vaan poissulje epäonnistumista. Epäonnistumiset voi välttää vain jos ei edes yritä.mitään! Useimmat menestyneet ihmiset ovat myös epäonnistuneet joissakin asioissa elämässään mutta silti nousseet ylös ja jatkaneet. Resilienssi ratkaisee menestyksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mitähän merkittävää pitäisi saavuttaa? Tolla asenteella varustetut luuserit ei tosiaan voi "saavuttaa" mitään. Muuta ensit asennetta, sähän voit saavuttaa ihan mitä ikinä haluat kunhan itse uskot siihen ja teet asioita sen eteen. Jos sinulla on lapsia, opeta heillekin, että pystyvät mihin vaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Epäonnistumisia tietenkin tulee vastaan, mutta niistähän sitä oppii. Ja sitä elämä on, oppimista.
Puhut pystyväsi mihin vaan ja samalla myös epäonnistumisten olevan väistämättömiä. Huomaatko itse ristiriidan puheissasi?
En ole tuon edellisen kirjoittaja mutta ei pystyminen mihin vaan poissulje epäonnistumista. Epäonnistumiset voi välttää vain jos ei edes yritä.mitään! Useimmat menestyneet ihmiset ovat myös epäonnistuneet joissakin asioissa elämässään mutta silti nousseet ylös ja jatkaneet. Resilienssi ratkaisee menestyksen.
Ja mikähän sinun elämässäsi on vaatinut resilienssiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vielä ikävämpää on saavuttaa jotain ja tajuta ettei sillä ole itselleen mitään merkitystä. Ja sen jälkeen ettei millään ole merkitystä. Ja ettei koe mitään merkitykselliseksi.
Mikä on merkittävää tässä elämässä? Kuuluisuus, maine, valta, raha? Kaikki tuo katoaa 'savuna ilmaan' kun aika jättää.
Jokainen ihminen on merkittävä, omalla tavallaan. Ehkä olet hyvä ystävä, kuuntelija, tietämättäsi pelastat jonkun tuntemattoman päivän. Ehkä olet äiti, isä, naapuri, työkaveri, harrastus kaveri. Ainakin olet jonkun lapsi - ja siksi jo merkittävä. Kaikilla meillä on tarkoitus - ja se on jotain suurempaa kuin mitä pinnalliset arvot määrittävät.
Minulle merkittävää on olla lähimmäinen. Toivottavasti löydät oman 'merkitsevyytesi'. Olet tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En edes jaksanut lukea kaikkia vastauksia, mutta mitähän merkittävää pitäisi saavuttaa? Tolla asenteella varustetut luuserit ei tosiaan voi "saavuttaa" mitään. Muuta ensit asennetta, sähän voit saavuttaa ihan mitä ikinä haluat kunhan itse uskot siihen ja teet asioita sen eteen. Jos sinulla on lapsia, opeta heillekin, että pystyvät mihin vaan. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Epäonnistumisia tietenkin tulee vastaan, mutta niistähän sitä oppii. Ja sitä elämä on, oppimista.
Puhut pystyväsi mihin vaan ja samalla myös epäonnistumisten olevan väistämättömiä. Huomaatko itse ristiriidan puheissasi?
En ole tuon edellisen kirjoittaja mutta ei pystyminen mihin vaan poissulje epäonnistumista. Epäonnistumiset voi välttää vain jos ei edes yritä.mitään! Useimmat menestyneet ihmiset ovat myös epäonnistuneet joissakin asioissa elämässään mutta silti nousseet ylös ja jatkaneet. Resilienssi ratkaisee menestyksen.
Ja mikähän sinun elämässäsi on vaatinut resilienssiä?
Monetkin asiat. Olen kolmenkympin huteissa saattohoitanut äitini. Minua on kohdeltu huonosti parissa ihmissuhteessa.
Olen vaihtanut alaa ja ammattia koska en viihtynyt enää ensimmäisessä ammatissani. Olen uudessa työssä vaihtanut työpaikkaa saavuttaakseni mielenkiintoisempia työtehtäviä ja parempaa palkkaa. Lapseni ovat olleet huonosti nukkuvia ja heidän ensimmäiset vuotensa olivat sen vuoksi itselle fyysisesti raskaita, meillä ei ole lähimaillakaan ketään sukulaisia joista olisi hoitoapua koskaan. Kaikki tämä on tietysti tavallista elämää (eihän se koskaa voi olla pelkkää auvoa) mutta se on myös
vaatinut resilienssiä. En tule jäämään historiankirjoihin ja minut tullaan muistamaan vain sukupolvi tai kaksi itseni jälkeen, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Olen elänyt itselleni merkityksellistä elämää ja oppinut olemaan onnellinen pienestäkin. En koe että.minun tulisi saavuttaa jotain enemmän.
Me 80-luvullakin syntyneet olemme jo kasvaneet television piirissä. Olemme nähneet kuuluisia ja rikkaita ihmisiä päivittäin, ja olemme oppineet että he ovat erittäin tärkeitä. Minun kouluaikanani teroitettiin koulussa että pitää menestyä ja kukoistaa, ja muistan kuinka paniikissa mietin että miten?
Nyt aikuisena olen ymmärtänyt, että ihan jokainen ihminen kasvaa kuvitellen että juuri hänestä tulee joku superstara. Jos vaikka kirjoitan jonkun pienen tarinan, sieluni silmillä jo näen kuinka kävelen hakemaan oscaria parhaasta elokuvakäsikirjoituksesta joka perustuu kirjaan... Ja tarinani on 10 sivua pitkä.
Todellisuus on tylsä paikka elää.
Alue: Aihe vapaa
Joku juoksee rahan perässä, joku julkisuuden..
Muistan ikuisesti ne ajat, kun toivoin olevani juristi tai lääkäri. Sitten silmiini sattui uutinen miehestä, joka halusi aina juristiksi, pääsi kouluun sisään, alkoi tienata hyvin ja masentui ja yritti itsemurhaa. Hän oli olettanut, että saavutettuaan sen etapin, elämästä muuttuisi aivan toisenlainen. Saavutus ei muuta ihmisen persoonaa, saavutus ei muuta ihmisarvoa. Arvostan köyhiä ja kipeitä jopa enemmän, kuin heitä, jotka kulkevat nokka pystyssä saavutuksineen ja kuvittelevat olevansa parempia kuin muut.
Toinen hyvä esimerkki saavuttamisesta on taaskin eräs herra, joka luki itsensä juristiksi, mutta kyllästyi siihen pinnalliseen ja saavutuskierteiseen elämäntyyliin, että otti loparit ja muutti metsään..
Hyvä tuo ”mitä tänne jää”-ajatus. Mitä jätät itsestäsi muille, mistä sinut muistetaan? Minulla on ollut kaksi maailman kultaisinta työkaveria ja muistan heitä lämmöllä lopun elämääni. Se on rikkaampaa ja lämmittävämpää muistelua, kuin lapsuudenkaveriani muistellessa, joka menee uratykkinä eteenpäin ja väittelee itseään tohtoriksi eikä pidä ketään muuta minään kuin itseään. Hän on erittäis suorituskeskeinen.
Itseni suurin saavutus on kai se, kun selvisin vaikeasta lapsuudesta, äitini yritti itsemurhaa läsnäollessani, meillä oli perheväkivaltaa ja päihteidenkäyttöä, ensimmäisen lapseni isä sairastui ja jäin yksin, löysin uuden miehen ja perustin perheen ja, että minulla on 2 ammattitutkintoa, pian yksi korkeakoulututkinto, töitä on tehty eri paikoissa. Olen vasta 28-vuotias ja tilastojen mukaan voisin olla hullujenhuoneella pelkästään kokemieni asioiden takia.
Minulle kuitenkin kaikista tärkeintä on perheeni. Rakkaus. Toivo. Rahaa, kun on sen verran että sillä maksaa laskut ja elättää
Perheen, se on tärkeintä, ei ylimääräiset asiat (vaikka meillä on paljonkin ylimääräistä rahaa ja muuta tilpehööriä, siitä sen tiedänkin)..
Olen nöyrä kaikesta huolimatta eikä monikaan tiedä, mitä olen elämässäni kokenut, sillä joku ulkopuolinen voisi pitää minua ”kaiken saaneena”, mitä en todellakaan ole.