Olen epätyypillinen asperger -ihminen (ja siis sellaisiakin todella on)
Olen erittäin sosiaalinen asperger -ihminen joka inhoaa runtiineja ja jolta puuttuu erityismielenkiinnon kohde. Sen sijaan rakastan suunnattomasti vaihtelua ja muutoksia, mielenkiinnon kohteenikin vaihtuu useammin kuin tuuliviiri suuntaa. Siksi minusta toisaalta tuntuu oudolta että minulla on todettu ihan sairaalassa lievä aspergerin syndrooma.
Kommentit (50)
psykologi kirjoitti:
Mitä Asperger-piirteitä sinulla sitten on?
Autismin kirjo on laaja, ja kahta samanlaista as-ihmistä tuskin on. Diagnoositkin ovat vain keinotekoinen järjestelmä, joilla koitetaan nimetä joukkoa piirteitä. Diagnoosin itsessään ei pitäisi määrittää ketään. Mutta Aspergerin oireyhtymälläkin on tietyt kriteerit, joiden pitäisi täyttyä.
Kiinnostaisi oman ammatin näkökulmasta perehtyä erilaisin diagnoosin saaneisiin, näitä diagnoosirajatapauksia tulee omassa työssä ja tiimissä pohdittua kuitenkin viikottain.
Joo, olisi tosi kiva jos tutkisit tätä asiaa ihan virallisesti. Suomessa tutkimusta tästä aiheesta ei ole, tiedätkö miksi? Missä yliopistossa olet opiskellut? Miten siellä valmennettiin kohtaamaan autismikirjolaisia?
Kiinnostaisi kovasti tietää! Toivottavasti innostut tutkimaan vaikka ihan tohtoriksi saakka :) (ehkei kuitenkaan täällä sivustolla :) tuun mukaan tutkimukseen mielelläni minäkin!
Kuulostaa mieheltäni, jolla on adhd ja lieviä as-piirteitä (laitettiin sukupuolen piikkiin, todella maskuliiniset miehet ovat lääkärin mukaan hyvin as-tyyppisiä... Mitäpä tuostakin sanoisi, naisena varmaan olisi saanut diagnoosin).
Vierailija kirjoitti:
Oh, kuulostaa enemmän ADHD:lta. Siinäkin tosin diagnoosi tehdään ihan kuulemalla asiakasta.
Eli voi mennä metsään ja pahasti kun joku (asiakas/potilas) tietyssä elämänvaiheessa painottaa jotain juttua enemmän ja lääkärin pitää löytää vastaus ”ongelmiin”.Vaikka kyse olisi normaalista elämästä, kasvamisesta ja kehittymisestä.
Suomi on varmaan diagnoosien mallimaa ja lääketeollisuus kiittää ja kuittaa.
Eihän nykyään osata edes elää ellei jokin lehti neuvo mitä syödä, miten pukeutua ja miten saa ison perseen.
Suomi ei todellakaan ole diagnoosien mallimaa mitä autismikirjoon tulee, päin vastoin. Valitettavasti kuntoutuksessa ja tuessa on myös pahoja puutteita. Lääkettähän tähän oireyhtymään ei ole. T. syrjäytymisvaarassa olevan as-tytön äiti. Diagnoosi tuli ihan liian myöhään, kun asiat olivat jo pahasti pielessä mm. koulunkäynti keskeytynyt tuen puutteen ja kiusaamisen takia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oh, kuulostaa enemmän ADHD:lta. Siinäkin tosin diagnoosi tehdään ihan kuulemalla asiakasta.
Eli voi mennä metsään ja pahasti kun joku (asiakas/potilas) tietyssä elämänvaiheessa painottaa jotain juttua enemmän ja lääkärin pitää löytää vastaus ”ongelmiin”.Vaikka kyse olisi normaalista elämästä, kasvamisesta ja kehittymisestä.
Suomi on varmaan diagnoosien mallimaa ja lääketeollisuus kiittää ja kuittaa.
Eihän nykyään osata edes elää ellei jokin lehti neuvo mitä syödä, miten pukeutua ja miten saa ison perseen.Suomi ei todellakaan ole diagnoosien mallimaa mitä autismikirjoon tulee, päin vastoin. Valitettavasti kuntoutuksessa ja tuessa on myös pahoja puutteita. Lääkettähän tähän oireyhtymään ei ole. T. syrjäytymisvaarassa olevan as-tytön äiti. Diagnoosi tuli ihan liian myöhään, kun asiat olivat jo pahasti pielessä mm. koulunkäynti keskeytynyt tuen puutteen ja kiusaamisen takia
Suomi on kyllä yksi aivottomien impesillien luvattu maa. As ei ole edes enään luoksassa vaan se luetaan nykyään ihan vain autismiksi. Tämä on itsellä aiheuttanut suurta vaivaa kun joutuu korjaamaan että lievä asperger ei ole eikä näyttäydy samanlaillla kuin vaikea autismi. Tätä sitten joudut selittämään kerta toisensa jälkeen robotisoituneilla lääkäreille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa hakea hoitavalta taholta diagnoosin kumoamista.
Miksi? Mitä haittaa tuosta diagnoosista on elämässä jos kuitenkin pärjää?
Eri
Voi siitä olla pahaakin haittaa esim. työtä hakiessa tai jos haluaisi vaikka adoptoida lapsen. Itse olen hakenut masennusvaiheessa tehdyn as-diagnoosin kumoamista, koska alalleni ei otettaisi aspergeria töihin oikein minnekään, enkä halua työhönottotarkastuksessa valehdellakaan ettei olisi diagnooseja jos kerran on, varsinkin kun nykyään ne voivat noista yhteisistä kannoista putkahtaa näkyviin kumminkin.
Mahtavaa kun ammattilaisetkin vierailevat täällä? Saanko kysyä, missä yksikössä työskentelet ja miten muuten koulutat itseäsi autismiasioissa?