Miehen ja anopin salaisuudet
Jos anoppi kertoo miehellesi jotain asioita ja sanoo että ei saa kertoa sinulle. Siis mies ei saa kertoa vaimolleen, niin miten suhtaudut siihen kun asia kuukausien päästä kuitenkn paljastuu sinulle?
Kommentit (13)
Jotkut jutut nyt vaan on sellaisia että halutaan vaan kertoa lähimmälle lähipiirille. Etenkin jos kyseessä on sellainen ei vielä varma asia, ja sitten kun varmistuu niin voi kertoa myös muille.
Kuulostaa siltä, että olisi raha-asiat kyseessä...jotain perintöön liittyvää suhmurointia tai suvun liiketoimintaa koskeviä asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Jaa-a, riippuu vähän siitä sanoisiko anoppi: "Älä puhu kenellekään, älä edes Liisalle" vai "Älä kerro Liisalle". Jälkimmäisestä loukkaantuisin anopille, vaikka tämä on aika teoreettista, sillä itse olen jo lähes 50 ja anoppi lähes 80.
Minä kyllä pidän lasteni puolisoita lähipiirinä. Jos he eivät olisi lähipiiriä, niin tuskinpa ihan rehellisesti sanottuna olisi kovin läheiset välit omiin lapsiinkaan. En äkkiseltään keksi asiaa, mistä sanoisin noin, ettei saisi kertoa omalle puolisolle. Ehkä jos puhuisin jostain kolmannesta osapuolesta jotain, jostain sukulaisesta hänen henkilökohtaisia asioita.
Toisen salaisuus on salaisuus, ei sitä kerrota puolisolle tai äidille!
Jos mies sanoisi, että "äiti kielsi kertomasta kenellekään, mutta kerron silti sinulle...", niin miettisin, että kertooko tuo mies myös minun salaisuuteni edelleen.
Ei puolisoiden välillä ole mitään kaikenkertomisvelvollisuutta. Jos joku pyytää minua olemaan kertomatta jotain kenellekään, "ei kenellekään" sisältää todellakin myös mieheni.
No miten sen nyt sanoisi, jos anoppi pyytäisi olemaan kertomatta, että hän perustaa yrityksen, tämä olisi ymmärrettävää ja ok. Jos anoppi pyytäisi olemaan kertomatta, että hän aikoo muuttaa naapurimme, niin olisin kyllä pettynyt anoppiini että pyytää pitämään tällaisen salaisuutena, mutta myös mieheeni joka on suostunut pitämään tällaisen salaisuuden.
Kukaan ei voi muuten pakottaa toista pitämään salaisuuksia. Ei voi oksentaa kaikkea toiselle, ja sitten vaatia olemaan kertomatta sitä kenellekään. Jos salassa pidettävä asia aiheuttaa kohtuutonta ahdistusta tai henkistä pahoinvointia, niin sen saa kertoa valitsemallaan ihmiselle. Tämä kannattaa muistaa, kun itse jakaa omia asioita (onko kyseessä todella sellainen asia, minkä voi vaatia toiselta salassa pidettäväksi) sekä tämä pitäisi ehdottomasti jokaisen opettaa omalle lapselleen.
Vierailija kirjoitti:
Toisen salaisuus on salaisuus, ei sitä kerrota puolisolle tai äidille!
Jos mies sanoisi, että "äiti kielsi kertomasta kenellekään, mutta kerron silti sinulle...", niin miettisin, että kertooko tuo mies myös minun salaisuuteni edelleen.
Juuri näin.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olisi raha-asiat kyseessä...jotain perintöön liittyvää suhmurointia tai suvun liiketoimintaa koskeviä asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Voihan hyvinkin kestää päivänvalon, mutta ei asioihin sekaantuvaa miniää. Puolison perintö olkoot hänen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että olisi raha-asiat kyseessä...jotain perintöön liittyvää suhmurointia tai suvun liiketoimintaa koskeviä asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa.
Voihan hyvinkin kestää päivänvalon, mutta ei asioihin sekaantuvaa miniää. Puolison perintö olkoot hänen.
Oletko ap? No kerro nyt ihmeessä mikä se salaisuus on, älä jätä jännitykseen?
Mitä reaktiota toivot miniältä kun asia paljastuu?
Paljastuiko salaisuus kenties syntymäpäivänäsi lahjan muodossa?
Vierailija kirjoitti:
Toisen salaisuus on salaisuus, ei sitä kerrota puolisolle tai äidille!
Jos mies sanoisi, että "äiti kielsi kertomasta kenellekään, mutta kerron silti sinulle...", niin miettisin, että kertooko tuo mies myös minun salaisuuteni edelleen.
Salaisuuden voi pyytää olemaan kertomatta mutta ei vaatia. Valitse siis hyvin, mitä kerrot ja kenelle. Kenenkään muun kuin terapeutin velvollisuus ei ole pitää salaisuuksia.
Anoppi ja anopin salaisuudet. Kyllä mä raivostuin kun kuulin jälkeenpäin, että anoppi on vienyt monesti meidän 4vuotiasta lasta avantoon.
Riippuu ihan asiasta. Vaikuttaako asia minuun vai ei. Jos anoppi pyytää pitämään peräpukamansa salaisuutena, niin asia on enemmän kuin fine. Jos taas alkavan Alzheimerin, muuton tms., niin olisin vähän ihmeissäni, että miksi ihmeessä mies on suostunut tuollaisen salaamaan. Jos kyseessä olisi jotain lapsiimme liittyvää, niin olisin äärimmäisen loukkaantunut miehelle, mutta mieheni ei ikinä sellaisia asioita pitäisi salassa, joten vaikeaa edes kuvitella tilannetta.
Sehän on sitten toinen juttu se, miten mies kokisi kun häntä pyydetään pitämään salaisuuksia kumppaniltaan.
Oletko ap tässä skenaariossa anoppi, mies vai miniä? Mikä on salassapidettävä asia?