Epävakaa persoonallisuushäiriö

Meillä ei puhuttu tunteista eikä niitä näytetty. En muista, että olisin koskaan itkenyt vanhempieni nähden. Ei halattu. Periaatteessa kaikki oli ok ainakin ulkopuolisten silmin. Oli ruokaa ja koti. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Kokoajan piti olla varpaillaan vanhempien suhteen, kun ei tiennyt millä tuulella ne ovat. Kotona olin vain vähän siellä oli paha olla. Kavereiden kanssa vietin kaiken ajan koulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei puhuttu tunteista eikä niitä näytetty. En muista, että olisin koskaan itkenyt vanhempieni nähden. Ei halattu. Periaatteessa kaikki oli ok ainakin ulkopuolisten silmin. Oli ruokaa ja koti. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Kokoajan piti olla varpaillaan vanhempien suhteen, kun ei tiennyt millä tuulella ne ovat. Kotona olin vain vähän siellä oli paha olla. Kavereiden kanssa vietin kaiken ajan koulun jälkeen.

Meillä ei myöskään puhuttu tunteista. Jos itkin, sain hirveät huudot ja itkeminen piti lopettaa. Ei myöskään halattu/kerrottu/näytetty että on tärkeä. En myöskään viihtynyt kotona kun isä oli kotona, aina kun kuulin että auto tuli pihaan, tunsin jo ahdistuvani ja pelkäsin isääni sillä oli todella ankara ja kasvatti kovalla kurilla ja huusi joka asiasta. En koskaan tuonut kavereita meille sillä häpesin isääni ja siitä miten hän huusi minulle vaikka oli kavereita läsnä. Mulla epäillään epävakaata persoonallisuushäiriötä ja olen aika varma että mulla se myös on. ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei puhuttu tunteista eikä niitä näytetty. En muista, että olisin koskaan itkenyt vanhempieni nähden. Ei halattu. Periaatteessa kaikki oli ok ainakin ulkopuolisten silmin. Oli ruokaa ja koti. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Kokoajan piti olla varpaillaan vanhempien suhteen, kun ei tiennyt millä tuulella ne ovat. Kotona olin vain vähän siellä oli paha olla. Kavereiden kanssa vietin kaiken ajan koulun jälkeen.

Meillä ei myöskään puhuttu tunteista. Jos itkin, sain hirveät huudot ja itkeminen piti lopettaa. Ei myöskään halattu/kerrottu/näytetty että on tärkeä. En myöskään viihtynyt kotona kun isä oli kotona, aina kun kuulin että auto tuli pihaan, tunsin jo ahdistuvani ja pelkäsin isääni sillä oli todella ankara ja kasvatti kovalla kurilla ja huusi joka asiasta. En koskaan tuonut kavereita meille sillä häpesin isääni ja siitä miten hän huusi minulle vaikka oli kavereita läsnä. Mulla epäillään epävakaata persoonallisuushäiriötä ja olen aika varma että mulla se myös on. ap

Täysin sama juttu. Lisäksi alkoholismia ja seksuaalista hyväksikäyttöä.

Mulla oli todella hyvä lapsuus. En ymmärrä miksi mulle kehittyi epävakaa persoonallisuushäiriö. Onneksi on melko lievä.

1 kirjoitti kuin suoraan minun lapsuudestani. En muista, että meillä oltaisiin koskaan halattu tai näytetty välittämistä muutenkaan. Koskaan ei puhuttu tunteista tai kysytty kuulumisia. Jos lapsena itkin, vanhempani olivat kuin ei huomaisikaan. Jokainen sai hoitaa omat ongelmansa ja jos niistä sattui kertomaan, vastaukseksi sai vain olkien kohauttelua.

Sain diagnoosin pari vuotta sitten ja oli suuri helpotus saada joku selitys oireilulleni. Vaikeaahan tämä elämä on tällaisella diagnoosilla ja antaisin mitä vain, että pääsisin tästä.

Vanhempani tietävät diagnoosista ja hoidostani, mutta vieläkään ei heidän kanssa pysty puhumaan tunteista tai mistään syvällisemmästä.

Vierailija kirjoitti:

1 kirjoitti kuin suoraan minun lapsuudestani. En muista, että meillä oltaisiin koskaan halattu tai näytetty välittämistä muutenkaan. Koskaan ei puhuttu tunteista tai kysytty kuulumisia. Jos lapsena itkin, vanhempani olivat kuin ei huomaisikaan. Jokainen sai hoitaa omat ongelmansa ja jos niistä sattui kertomaan, vastaukseksi sai vain olkien kohauttelua.

Sain diagnoosin pari vuotta sitten ja oli suuri helpotus saada joku selitys oireilulleni. Vaikeaahan tämä elämä on tällaisella diagnoosilla ja antaisin mitä vain, että pääsisin tästä.

Vanhempani tietävät diagnoosista ja hoidostani, mutta vieläkään ei heidän kanssa pysty puhumaan tunteista tai mistään syvällisemmästä.

Jep, kaikissa asioissa jätettiin pienestä pitäen selviämään yksin. Itkemisestä sai halveksuntaa ja lopetinkin sen teininä tietoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei puhuttu tunteista eikä niitä näytetty. En muista, että olisin koskaan itkenyt vanhempieni nähden. Ei halattu. Periaatteessa kaikki oli ok ainakin ulkopuolisten silmin. Oli ruokaa ja koti. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Kokoajan piti olla varpaillaan vanhempien suhteen, kun ei tiennyt millä tuulella ne ovat. Kotona olin vain vähän siellä oli paha olla. Kavereiden kanssa vietin kaiken ajan koulun jälkeen.

Perus 80- luku!

No täällä AV-palstalla teitä totisesti riittää.

BUAAHAHAHAH!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei puhuttu tunteista eikä niitä näytetty. En muista, että olisin koskaan itkenyt vanhempieni nähden. Ei halattu. Periaatteessa kaikki oli ok ainakin ulkopuolisten silmin. Oli ruokaa ja koti. Ilmapiiri kotona oli ahdistava. Kokoajan piti olla varpaillaan vanhempien suhteen, kun ei tiennyt millä tuulella ne ovat. Kotona olin vain vähän siellä oli paha olla. Kavereiden kanssa vietin kaiken ajan koulun jälkeen.

Perus 80- luku!

Ei ollut perus minun kavereideni luona. Vain meillä.

psykiatrien ammattiryhmässä yleisimpiä mielenterveydellisiä häiriöitä ovat persoonallisuushäiriöt , suuruudenhulluuskuvitelmat ja narsismi. Kepun tulisi pitää huolta siitä että psykkiatrit saavat hoitoa näihin ongelmiin

Alkoholismi. Jätettiin yksin paljon, veljet ja kiusasi ja syrji, hylkäsin kaverit ja olin koko nuoruuden yksin. Piti vain suorittaa, kaikesta pienestä oli pakko huutaa ja provosoida mua koko ajan jne jne. Olen aina ollu viallinen ja ei toivottu yksilö mihin olen mennytkin

Oli liian hyvät oltavat, niin ei päässyt itse kehittymään, kun kaiken sai valmiina.

No jo on diagnoosi keksitty, noin 8/10:stä mahtuu kys. Määritelmän piiriin ( minä mukaan lukien) :D taidan yrittää siltikin vaan kestää tätä eloa ilman napitusta

- Ei halattu, sanottu "rakastan sinua", tai muutenkaan näytetty MITÄÄN tunteita, paitsi vihaa

- Jätettiin yksin hyvin pienestä. Olin aina muka "niin reipas", että pärjäsin. Ei ollut ns. vanhempia jotka välittävät, vaan kasvatin itse itseni

- Hyvin vähän kuria, tai kyllä huudettiin paljon ja rankaistiin, jos tein jotain väärää, mutta sääntöjä ei periaatteessa ollut. Ei ollut mitään systemaattista, johon olisi voinut turvautua.

- Annettin vastuu omasta itsestään lapsena. Sain itse päättää miten elin elämääni. "Ai et halua mennä kouluun, no olet tarpeeksi iso päättämään itse". EI NÄIN!!

- Alkoholi oli myös hyvin vahvasti läsnä

- Ei isää, äiti masentunut alkoholisti.

- Ala-aste ja yläaste menivät aikalailla lintsatessa, tupakkaa polttaen ja aivan liian aikuisia juttuja kokeillen. Ei kukaan välittänyt - siksi kai niitä tein.

Nyt 30v tajuan miten rikkinäinen lapsuus minulla oli. Pidin sitä aina niin normaalina ja itseäni vain hyvin vaikeana, vaikka tosiasia on että äitiäni pitäisi syyttää ja paljon.

Minulla diagnosoitu vakava masennus (bipoläärinen) sekä epävakaa person.häiriö. Vasta tämän ikäisenä olen oppinut elämään tämän kanssa ja erottamaan mikä on "normaalia" ja mikä sairauden aiheuttamaa sekopäisyyttä, ja ottamaan askeleen taaksepäin ja jopa elämään ihan mukavaa ja tasapainoista elämää.4

Äiti koko lapsuuden vaihtelevantasoisesti masentunut, isä tuurijuoppo joka juomiskausina hyvin ilkeä ja pilkallinen lapsillekin. Pahimmillaan muistan aikoja jolloin näimme ihan nälkää, koska isä joi ja oli tillin tallin, ja äiti oli niin masentunut että kun lapset pyysi ruokaa, niin äidiltä vaan tuli itku ja sanoi ettei jaksa.

Vierailija kirjoitti:

No jo on diagnoosi keksitty, noin 8/10:stä mahtuu kys. Määritelmän piiriin ( minä mukaan lukien) :D taidan yrittää siltikin vaan kestää tätä eloa ilman napitusta

Luepa mitä ko diagnoosiin sisältyy ja kerro sitten vieläkö mielestäsi sinullakin on se?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jo on diagnoosi keksitty, noin 8/10:stä mahtuu kys. Määritelmän piiriin ( minä mukaan lukien) :D taidan yrittää siltikin vaan kestää tätä eloa ilman napitusta

Luepa mitä ko diagnoosiin sisältyy ja kerro sitten vieläkö mielestäsi sinullakin on se?

Nimenomaan luettu on ja kuvauksen perusteella löytyy useimmalta :D diagnoosi: elämä on

Epävakaa persoonallisuushäiriö on nykyajan muotinimitys vittumaiselle ja lapsenomaiselle  persoonallisuudelle. Ja näitä riittää; psyk. polit pullollaan.

totuus kirpaisee kirjoitti:

Epävakaa persoonallisuushäiriö on nykyajan muotinimitys vittumaiselle ja lapsenomaiselle  persoonallisuudelle. Ja näitä riittää; psyk. polit pullollaan.

siksi on perustettava sotilassairaala johon psykiatrit viedään hyvään hoitoon - tautia voidaan hoitaa mutta se ei parane

ongelma on siinä ettei skitsofreninen psykiatri itse tunnista omaa sairauttaan