Miltä sinusta tuntui, kun ymmärsit että vanhempasi syy olla auttamatta sinua on se, ettei hän halua auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivätkä syyt olleetkaan ne, mitä vanhempi sinulle avunpyyynnöistäsi kieltäytyessään kertoi? Siinä oli hieno kokoelma erilaisia tekosyitä vuosien ajalta.

Mietitko sinä itse syytä siihen miksi hän ei halua auttaa sinua? Ei se haluttomuus tyhjästä kumpua.

Arvasin, että tulee jokin tällainen kommentti. Miten vaikea sinun on ymmärtää sitä, että myös sellaiset ihmiset hankkivat lapsia, joilla ei ole kunnollisia valmiuksia vanhemmuuteen?

Poika pääsi opiskelemaan ja aion auttaa häntä 100-200 e kk. Aiemminkin olen häntä auttanut tarvittaessa.

Puolin ja toisin kirjoitti:

Vanhempani ovat aina olleet sitä mieltä, että minun pitää kotoa muutettuani tulla itse taloudellisesti toimeen. Eipä siinä mitään, mutta en minäkään riennä heitä auttamaan, jos eivät itse pärjää. Ostakoot hoivapalveluita säästämillään rahoilla.

Ei voi odottaa lämmintä suhtautumista omilta lapsilta vanhana, jos ensin itse on vuosien ajan käyttäytynyt tylysti heitä kohtaan. Sen pitäisi olla aivan itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan narkki-lasta pitää auttaa? Vieläpä sellaista, joka ei osaa muusta puhua, kuin huumeista. Aina on jonnekin velkaa, ja vähän väliä hakattu. Asunto katoaa alta, ja taas pitää järjestää muutto. Omasta mielestä pärjää hyvin.. Miksi vanhemman pitää kärsiä, jos joku hankkii sellaisen elämän, jota ei kykene hallitsemaan. Nämä samat lapset on niitä, joiden äitiydestä et ole ikinä saanut nauttia. Milloin mikäkin palaveri ja koulukeskustelu, jossa olet kuunnellut miten olet huono. Kuinka kauan sama lapsi saa viedä ilon elämästä.

En osaa vastata tuohon. Minulla ei ole ongelmia päihteiden kanssa. Halusin aloituksessani käsitellä tätä aihetta nimenomaan lapsen näkökulmasta ja kuulla muiden kokemuksista siihen liittyen.

Ap

Up.

Vanhemmat jo kuolleet, mutta ei ikinä tuollaista tilannetta. Auttoivat kaikin tavoin. Ja onneksi minäkin heitä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat jo kuolleet, mutta ei ikinä tuollaista tilannetta. Auttoivat kaikin tavoin. Ja onneksi minäkin heitä.

Upeaa! Olet onnekas. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti teki varmaan inhottavimman tempun mitä tehdä voi. Hän sai valtavan perinnön eikä halunnut antaa siitä euroakaan minulle tai lapsilleni. Vaikka tasan tarkkaan tiesi miten todella köyhä olen ja palkkani on pieni. Ei vaan halunnut auttaa vaan sanoi että jokaisen pitää ihan itse hoitaa omat asiansa. Ei myöskään ole halunnut koskaan hoitaa lapsiani koska ei hänen tarvitse. Minä olen yh ja äitini mielestä todella säälittävä tapaus. Minulla on sisko, joka on äidin ylpeys ja häntä äiti on aina ylistänyt ja hänelle ja hänen miehelleen on antanut myös rahaa ja esim. matkoja.

Käyttää mitä rahaa? Äitihän tuossa hassaa saamansa rahat itseensä. Eivät ne ole äidin ansaitsemia, kun on kyse perinnöstä.

Ei äidin tehtävä ole antaa sulle rahaa. Et sä muuten opi  käyttämään sitä.

Nii,i. Äitini on pysynyt liitossa missä hänen miehensä käytti minua hyväksi ja ilmeisesti omaakin lastaan. Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta saan vaan syyllistämistä tilanteesta ja hdottoman kieltämisen.

Nyt ilmeisesti sitten meni välit poikki äitiini kun koitin vähän pitää puoliani. Täytän 33v kohta.

Onhan näitä....

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aivan samaa. Ei ainakaan ole kovin vahvaa luottoa omaan kasvatustyötä kohtaan, jos epäilee lastensa toimivan jotenkin edesvastuuttomalla tavalla laiskotellen heti kun vanhempi lopettaa henkisen ruoskimisen. Mutta onhan tällaisia kasvattajia paljon.

Mun mielestä jokaisella aikuisella on oma, vapaa tahto ja aikuinen tekee valintansa itse. Vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu, voi silti tehdä tyhmiä valintoja.

Jossain vaiheessa pitää ottaa vastuu omista tekemisistä, eikä aina vaan huutaa vanhempia apuun, kun pikavipit huutaa punaisella ja Intrumin kirjettä pukkaa postilaatikosta.

Ajattelen samalla tavalla. Aikuisen pitää kantaa itse vastuu elämästään. Väärä auttaminen vain lisää vastuuttomuutta

Ihan nuorta autan ja opiskelevaa

Olin 16 vuotias, kun Äiti sanoi: Nyt loppui sun elättäminen. Voit hakea töitä ja asunnon muualta. Lähdin sitten kotiapulaiseksi Helsinkiin. Tuli asunto ja ruoka sekä pieni palkka. Muutama vuosi vierähti kunnes lähdin sisäoppilaitokseen opiskelemaan. Sillä tiellä olen nyt 45vuotta myöhemmin. Äiti on jo kuollut. Harvakseltaan tuli pidettyä yhteyksiä. Omat lapset ovat maailmalla ja pärjää omillaan. Apu on ollut tähän asti aina lainaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa sen emon on pakko tiputtaa se poikanen pesästä jotta se oppisi lentämään omila siivillä. Muuuten se kuolee tai molemmat. Jotkut ei halua ottaa vastuuta ikinä omista asioistaan. Aattele sitä aikaa kun vanhempiasi ei ole ja sulla on jälkikasvua. Et selviäisi mitenkään jos et aikasemmin ole kasvanut. Raakaa mutta....

Ihmiset eivät ole lintuja. Niillä menee yleensä hyvin, jotka ovat saaneet apua ja tukea elämänsä alkutaipaleella.

Ei aina. Lähipiirissä on tapaus jossa tuettiin nuorinta lasta vähän liikaakin, ja nyt kun ollaan liki eläkeiässä ja vanhemmat ovat kuolleet, lapsi odottaa samaa tukemista sitten sisaruksiltaan, sekä henkistä, fyysistä, että rahallista. Ei ole ns. väliinputoaja vaan töissä ja ilmeisesti ihan hyväpalkkainen työnimikkeestä päätellen, mutta kun ei ole mitään hallintaa rahan tai muunkaan kanssa kun on aina saatu sitä 'tukea' vanhemmilta, ei yksinkertaisesti ole ikinä tarvinnut ajatella asioita etukäteen, suunnitella ja ottaa vastuuta omasta elämästään kun joku on aina auttanut ja tukenut. Nyt sitten sisarukset ei enää suostu aikuista ihmistä hyysäämään, ja ollaan katkeria siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa sen emon on pakko tiputtaa se poikanen pesästä jotta se oppisi lentämään omila siivillä. Muuuten se kuolee tai molemmat. Jotkut ei halua ottaa vastuuta ikinä omista asioistaan. Aattele sitä aikaa kun vanhempiasi ei ole ja sulla on jälkikasvua. Et selviäisi mitenkään jos et aikasemmin ole kasvanut. Raakaa mutta....

Ihmiset eivät ole lintuja. Niillä menee yleensä hyvin, jotka ovat saaneet apua ja tukea elämänsä alkutaipaleella.

Ei aina. Lähipiirissä on tapaus jossa tuettiin nuorinta lasta vähän liikaakin, ja nyt kun ollaan liki eläkeiässä ja vanhemmat ovat kuolleet, lapsi odottaa samaa tukemista sitten sisaruksiltaan, sekä henkistä, fyysistä, että rahallista. Ei ole ns. väliinputoaja vaan töissä ja ilmeisesti ihan hyväpalkkainen työnimikkeestä päätellen, mutta kun ei ole mitään hallintaa rahan tai muunkaan kanssa kun on aina saatu sitä 'tukea' vanhemmilta, ei yksinkertaisesti ole ikinä tarvinnut ajatella asioita etukäteen, suunnitella ja ottaa vastuuta omasta elämästään kun joku on aina auttanut ja tukenut. Nyt sitten sisarukset ei enää suostu aikuista ihmistä hyysäämään, ja ollaan katkeria siitä.

Ainahan joku poikkeus löytyy. Suurin osa lapsiaan karaisevista vanhemmista ei ole koskaan pitänyt lapsistaan hyvää huolta. Jos olo vain on riittävän turvallinen, niin suurin osa lapsista haluaa alkaa rakentaa sitä omaa elämää ilman, että pitäisi ajaa lapsia nurkista pois. Vahvat siivet kantavat maailman myrskyissä. Siipirikko sen sijaan ei osaa lentää, vaikka hänet tiputtaisikin väkisin pesästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa sen emon on pakko tiputtaa se poikanen pesästä jotta se oppisi lentämään omila siivillä. Muuuten se kuolee tai molemmat. Jotkut ei halua ottaa vastuuta ikinä omista asioistaan. Aattele sitä aikaa kun vanhempiasi ei ole ja sulla on jälkikasvua. Et selviäisi mitenkään jos et aikasemmin ole kasvanut. Raakaa mutta....

Ihmiset eivät ole lintuja. Niillä menee yleensä hyvin, jotka ovat saaneet apua ja tukea elämänsä alkutaipaleella.

Ei aina. Lähipiirissä on tapaus jossa tuettiin nuorinta lasta vähän liikaakin, ja nyt kun ollaan liki eläkeiässä ja vanhemmat ovat kuolleet, lapsi odottaa samaa tukemista sitten sisaruksiltaan, sekä henkistä, fyysistä, että rahallista. Ei ole ns. väliinputoaja vaan töissä ja ilmeisesti ihan hyväpalkkainen työnimikkeestä päätellen, mutta kun ei ole mitään hallintaa rahan tai muunkaan kanssa kun on aina saatu sitä 'tukea' vanhemmilta, ei yksinkertaisesti ole ikinä tarvinnut ajatella asioita etukäteen, suunnitella ja ottaa vastuuta omasta elämästään kun joku on aina auttanut ja tukenut. Nyt sitten sisarukset ei enää suostu aikuista ihmistä hyysäämään, ja ollaan katkeria siitä.

Ainahan joku poikkeus löytyy. Suurin osa lapsiaan karaisevista vanhemmista ei ole koskaan pitänyt lapsistaan hyvää huolta. Jos olo vain on riittävän turvallinen, niin suurin osa lapsista haluaa alkaa rakentaa sitä omaa elämää ilman, että pitäisi ajaa lapsia nurkista pois. Vahvat siivet kantavat maailman myrskyissä. Siipirikko sen sijaan ei osaa lentää, vaikka hänet tiputtaisikin väkisin pesästä pois.

Suurinta osaa hoidetaan ja autetaan. Tuetaan kun lähtee opiskelemaan. Mutta jokaisen pitää oppia itse huolehtimaan asioistaan. On väärin jos tätä ei saa tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa sen emon on pakko tiputtaa se poikanen pesästä jotta se oppisi lentämään omila siivillä. Muuuten se kuolee tai molemmat. Jotkut ei halua ottaa vastuuta ikinä omista asioistaan. Aattele sitä aikaa kun vanhempiasi ei ole ja sulla on jälkikasvua. Et selviäisi mitenkään jos et aikasemmin ole kasvanut. Raakaa mutta....

Ihmiset eivät ole lintuja. Niillä menee yleensä hyvin, jotka ovat saaneet apua ja tukea elämänsä alkutaipaleella.

Ei aina. Lähipiirissä on tapaus jossa tuettiin nuorinta lasta vähän liikaakin, ja nyt kun ollaan liki eläkeiässä ja vanhemmat ovat kuolleet, lapsi odottaa samaa tukemista sitten sisaruksiltaan, sekä henkistä, fyysistä, että rahallista. Ei ole ns. väliinputoaja vaan töissä ja ilmeisesti ihan hyväpalkkainen työnimikkeestä päätellen, mutta kun ei ole mitään hallintaa rahan tai muunkaan kanssa kun on aina saatu sitä 'tukea' vanhemmilta, ei yksinkertaisesti ole ikinä tarvinnut ajatella asioita etukäteen, suunnitella ja ottaa vastuuta omasta elämästään kun joku on aina auttanut ja tukenut. Nyt sitten sisarukset ei enää suostu aikuista ihmistä hyysäämään, ja ollaan katkeria siitä.

Ainahan joku poikkeus löytyy. Suurin osa lapsiaan karaisevista vanhemmista ei ole koskaan pitänyt lapsistaan hyvää huolta. Jos olo vain on riittävän turvallinen, niin suurin osa lapsista haluaa alkaa rakentaa sitä omaa elämää ilman, että pitäisi ajaa lapsia nurkista pois. Vahvat siivet kantavat maailman myrskyissä. Siipirikko sen sijaan ei osaa lentää, vaikka hänet tiputtaisikin väkisin pesästä pois.

Suurinta osaa hoidetaan ja autetaan. Tuetaan kun lähtee opiskelemaan. Mutta jokaisen pitää oppia itse huolehtimaan asioistaan. On väärin jos tätä ei saa tehdä.

Tähän kaipasin sellaisten ihmisten kokemuksia, joita ei ole tuettu eikä autettu.

Mun siskoa ei koulunkäynti kiinnostanut ja meni avikseen ekan poikaystävän kanssa ja jäi kotikulmille ja muut sisarukset lähtivät opiskelemaan. Nuoruus hänellä jäi elämättä ja sitä sitten elettiin 30+. Systerillä oli kyllä rahaa istua baarissa mutta sitten äitille mentiin ruikuttamaan laskujen ja lasten harrastusmaksujen kanssa. Äiti maksoi ja piikoi. Ei se äitikään ikuisesti elänyt ja lopputuloksena on kohta 50v edelleen baarissa roikkuva elämänsä prinssiä etsivä pikkuisen alkoholisoitunut muija. Vieläkään ei osaa eikä halua hoitaa asioitaan ja raha valuu käsistä ja eletään hetkessä. Äitimme teki todella ison karhunpalveluksen,hyvää tarkoitti mutta liika on liikaa.

Asuttiin Espoossa, toiset vanhemmat Kuopiossa ja toiset Oulussa.

Hyvin saatiin lapset aikuisiksi.

Miksi tähän tulee niin paljon aloitukseen liittymättömiä kommentteja?

Aika pitkään kesti. Äitini sorsinut minua aina jo pienestä. Vappuna jopa osti ilmapallon vain isosiskolleni. lapsena esim vaatteiden ostaminen mulle oli todella vaikeaa. Äidillä ja isosiskollani todella kiinteä suhde ja siskoa on aina tukenut rahalla ja muuten. Siskostani tuli sitten psyykkisesti sairas kun ei osannut eriytyä äidistä aikuisenakaan. Isäni halusi tehdä testamentin ja äitini oli siihen saanut isäni laittamaan että mun osuus jää äitini hallintaan jos isä kuolee aiemin. Olen hyvätuloinen ja rahaa en edes vailla ole. Itse olen talon ja kaiken hankkinut.

Äidille en kerro mitään, esim ulkomaanmatkat salaan. Soittelee aina välillä ja ihmettelee kun emme tule sinne lomilla, meille hän ei taas tule koskaan (kunto hyvä, oma auto hänellä).

Mun lapset ainoita lapsenlapsia, kaksi kertaa äiti on lapsia hoitanut, vanhin nyt 16v..

En tajua mikä vika mussa oli kun en äidille kelvannut, ehkä se että olen isän sukulaisten näköinen. Omia lapsiani kohtelen tasan tarkkaan tasapuolisesti ja samalla tasapuolisuuden kaavalla vedän nykyiset bonuslapsetkin. Ilkeistä äitipuolista aina kirjoitellaan mutta mulla on kyllä ollut todella ilkeä ihan oma äiti.. Joka päivä muistutan itseäni että syy ei ollut minun ja lapsen ei tarvitse olla samanlainen kuin vanhempansa

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkään kesti. Äitini sorsinut minua aina jo pienestä. Vappuna jopa osti ilmapallon vain isosiskolleni. lapsena esim vaatteiden ostaminen mulle oli todella vaikeaa. Äidillä ja isosiskollani todella kiinteä suhde ja siskoa on aina tukenut rahalla ja muuten. Siskostani tuli sitten psyykkisesti sairas kun ei osannut eriytyä äidistä aikuisenakaan. Isäni halusi tehdä testamentin ja äitini oli siihen saanut isäni laittamaan että mun osuus jää äitini hallintaan jos isä kuolee aiemin. Olen hyvätuloinen ja rahaa en edes vailla ole. Itse olen talon ja kaiken hankkinut.

Äidille en kerro mitään, esim ulkomaanmatkat salaan. Soittelee aina välillä ja ihmettelee kun emme tule sinne lomilla, meille hän ei taas tule koskaan (kunto hyvä, oma auto hänellä).

Mun lapset ainoita lapsenlapsia, kaksi kertaa äiti on lapsia hoitanut, vanhin nyt 16v..

En tajua mikä vika mussa oli kun en äidille kelvannut, ehkä se että olen isän sukulaisten näköinen. Omia lapsiani kohtelen tasan tarkkaan tasapuolisesti ja samalla tasapuolisuuden kaavalla vedän nykyiset bonuslapsetkin. Ilkeistä äitipuolista aina kirjoitellaan mutta mulla on kyllä ollut todella ilkeä ihan oma äiti.. Joka päivä muistutan itseäni että syy ei ollut minun ja lapsen ei tarvitse olla samanlainen kuin vanhempansa

Osaat toimia todella hienosti omassa elämässäsi kaikesta kokemastasi huolimatta.