Miltä sinusta tuntui, kun ymmärsit että vanhempasi syy olla auttamatta sinua on se, ettei hän halua auttaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain vaiheessa sen emon on pakko tiputtaa se poikanen pesästä jotta se oppisi lentämään omila siivillä. Muuuten se kuolee tai molemmat. Jotkut ei halua ottaa vastuuta ikinä omista asioistaan. Aattele sitä aikaa kun vanhempiasi ei ole ja sulla on jälkikasvua. Et selviäisi mitenkään jos et aikasemmin ole kasvanut. Raakaa mutta....

Eiköhän ihmisemon tehtävä ole opettaa jälkikasvulleen taidot, joilla elämässä selviytyy itsenäisesti. Kaikista emoista ei vain tähän ole.

Onko emo naispuoleinen, eli äiti? Mikä se toinen vanhempi on?

Vierailija kirjoitti:

Se ei ole vain äidin tehtävä. Maailma on täynnä myös itsekeskeisiä ja välinpitämättömiä miehiä, joista ei voi isinä puhua, koska he eivät pidä huolta lapsistaan.

Tuohon lainaamaani kommenttiin viitaten linnuista puhuttaessa myös isit ovat emoja :D Ja totta, heillä yhtäläinen vastuu, ja myös heitä tosiaankin on aivan paskoja, kuten omani.

Riippuu kontekstista.

Jos avun tarve on satunnaista niin harmittaisi. Esim. lastenhoitoapu kun menee kerran kesässä häihin.

Jos apua tarvitaan jatkuvasti, niin ei. Esim. pitää päästä jokaviikko bileisiin.

Mihinkä ap olisi apuja tarvinnut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti teki varmaan inhottavimman tempun mitä tehdä voi. Hän sai valtavan perinnön eikä halunnut antaa siitä euroakaan minulle tai lapsilleni. Vaikka tasan tarkkaan tiesi miten todella köyhä olen ja palkkani on pieni. Ei vaan halunnut auttaa vaan sanoi että jokaisen pitää ihan itse hoitaa omat asiansa. Ei myöskään ole halunnut koskaan hoitaa lapsiani koska ei hänen tarvitse. Minä olen yh ja äitini mielestä todella säälittävä tapaus. Minulla on sisko, joka on äidin ylpeys ja häntä äiti on aina ylistänyt ja hänelle ja hänen miehelleen on antanut myös rahaa ja esim. matkoja.

Onneksi isäsi auttaa?

Onko sinun mahdotonta käsittää sitä, että maailmassa on paljon sellaisia ihmisiä, joita eivät halua auttaa isä eikä äiti? Apua ei halua antaa kumpikaan vanhemmista, vaikka ehkä siihen pystyisikin.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu kontekstista.

Jos avun tarve on satunnaista niin harmittaisi. Esim. lastenhoitoapu kun menee kerran kesässä häihin.

Jos apua tarvitaan jatkuvasti, niin ei. Esim. pitää päästä jokaviikko bileisiin.

Mihinkä ap olisi apuja tarvinnut?

En kaivannut mitään teoreettista pyörittelyä, vaan halusin kuulla muiden samaa kokeneiden tuntemuksista.

Miksi aikuista lasta pitäisi auttaa? Ja minkälaisesta auttamisesta oli kyse? Jos kyse on jostain rahan ruinaamisesta, niin ymmärrän ihan hyvin, että ei auteta. 

Itse ymmärrän jollain tasolla vanhempia, jotka haluavat pärjäävää lasta tukea ja palkita, ja sellaista joka ei edes yritä, sitten ei auteta (siis rahallisesti) sillä muutenhan sitä tavallaan opettaisi lapselleen, että epäonnistumisesta palkitaan. 

Itse auttaisin kyllä vaikeuksissa olevaa lasta kaikin muin tavoin, mutta en rahallisesti. Rahallisesti tukisin sitä, joka oikeasti sen ansaitsee.

Jos siis minulla olisi sekä työtön  että opiskeleva lapsi, niin ilman muuta tukisin sitä opiskelevaa, enkä työtöntä, vaikka työttömän subjektiinen kokemus saattaisikin olla se, että hän tarvitsisi kipeämmin apua.

Sydän särkyi kun tajusin sen lisäksi, että minä en muutenkaan kiinnosta. Sisarukseni saa kyllä apua, huomiota ja mielenkiintoa senkin edestä, koska on jotenkin vain aina ollut parempi. Lapsena sitä halusi uskoa kun vanhemmat kuittasivat sisaruksen kohtelusta kateelliset kiukutteluni sillä, että rakastavat meitä yhtä paljon. 

On sitä toisinkin päin. Mies on saanut minimin mitä varakkaan suvun vesa voi saada, mutta pikkuveli on saanut rahallisesti kaiken.

Ensimmäinen auto oli Audi. Häälahja 30 000 e - isohko vene lahjoitettiin pikkuveljelle ja samoin myytiin iso kesähuvila pikkurahalla kun kauppakirjassa oli merkintä ”syytinki”.

Hänen lapsensa on saanut kaiken ilmaiseksi. Rivarin, mersun ja kun lähtee lomalle niin tonneja annetaan matkarahaa. Isovanhemmat kustansivat myös hevosharrastuksen ja tietysti sen hevosen...

Oma äitini ei ole koskaan välittänyt jälkikasvustaan. Itse ollaan hankittu vaatteet kun ikää tuli 15 v ja oltiin töissä kesät yms.

En ole katkera vaan haluan olla rauhassa. Mahdollisen perintöä en halua saada - koska en katso olevani velvoitettu hoitamaan äitiäni.

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi aikuista lasta pitäisi auttaa? Ja minkälaisesta auttamisesta oli kyse? Jos kyse on jostain rahan ruinaamisesta, niin ymmärrän ihan hyvin, että ei auteta. 

Itse ymmärrän jollain tasolla vanhempia, jotka haluavat pärjäävää lasta tukea ja palkita, ja sellaista joka ei edes yritä, sitten ei auteta (siis rahallisesti) sillä muutenhan sitä tavallaan opettaisi lapselleen, että epäonnistumisesta palkitaan. 

Itse auttaisin kyllä vaikeuksissa olevaa lasta kaikin muin tavoin, mutta en rahallisesti. Rahallisesti tukisin sitä, joka oikeasti sen ansaitsee.

Jos siis minulla olisi sekä työtön  että opiskeleva lapsi, niin ilman muuta tukisin sitä opiskelevaa, enkä työtöntä, vaikka työttömän subjektiinen kokemus saattaisikin olla se, että hän tarvitsisi kipeämmin apua.

Tämä on huippu. Siis jos lapsesi eläisi köyhyydessä työttömänä esim jos on opiskellut, mutta ei olisi saanut töitä?! Niin et tukisi...toivottavasti sulla ei ole lapsia...

Kivikissan perjantaipsykoosi.

Siinä syyttelee muita ihminen joka ei  ole koskaan tehnyt ainuttakaan juttua pyytettömästi  toisten vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että paska mutsi, mitäpä tuotakaan asiaa enää vuosia jälkikäteen jauhamaan.

Oletko yhä väleissä?

Oltiin asiallisissa väleissä jossa ei puhuttu henkilökohtaisuuksia. Äiti oli ilmeisesti ihan mukava ihminen kaikkien muiden mielestä....

Kuoli kun olin 43v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että paska mutsi, mitäpä tuotakaan asiaa enää vuosia jälkikäteen jauhamaan.

Isäsikö auttoi?

Vanhemmat eronneet ja isä ihan oikeasti oli kiinnostunut minun kuulumisista.

Vierailija kirjoitti:

Kivikissan perjantaipsykoosi.

Siinä syyttelee muita ihminen joka ei  ole koskaan tehnyt ainuttakaan juttua pyytettömästi  toisten vuoksi.

Tiedätkö, Kivikissa ei ole ainoa täällä, jolla on vaikea suhde omaan vanhempaansa. Yllätyitkö?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä on huippu. Siis jos lapsesi eläisi köyhyydessä työttömänä esim jos on opiskellut, mutta ei olisi saanut töitä?! Niin et tukisi...toivottavasti sulla ei ole lapsia...

Öhöm... siis minähän nimenomaan kirjoitin, että opiskelevaa auttaisin. Opiskeleva nimenomaan  näyttää sillä opiskelulla, että haluaa auttaa itseään.

Jos taas kyse olisi totaalisesta vastuuttomuudesta, laiskuudesta ja saamattomuudesta, en auttaisi. Ihmisen pitää ensin auttaa itse itseään, ei aikuinen ihminen voi vain istua suu auki kuin linnunpoikanen ja odottaa, että äiti ja isä kantaa matoja suuhun.

Aikuinen ihminen auttaa itse omia vanhempiaan ja isovanhempiaan, he ovat jo hommansa hoitaneet. Jotkut vaan haluavat pysyä lapsina aina...

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Miksi aikuista lasta pitäisi auttaa? Ja minkälaisesta auttamisesta oli kyse? Jos kyse on jostain rahan ruinaamisesta, niin ymmärrän ihan hyvin, että ei auteta. 

Itse ymmärrän jollain tasolla vanhempia, jotka haluavat pärjäävää lasta tukea ja palkita, ja sellaista joka ei edes yritä, sitten ei auteta (siis rahallisesti) sillä muutenhan sitä tavallaan opettaisi lapselleen, että epäonnistumisesta palkitaan. 

Itse auttaisin kyllä vaikeuksissa olevaa lasta kaikin muin tavoin, mutta en rahallisesti. Rahallisesti tukisin sitä, joka oikeasti sen ansaitsee.

Jos siis minulla olisi sekä työtön  että opiskeleva lapsi, niin ilman muuta tukisin sitä opiskelevaa, enkä työtöntä, vaikka työttömän subjektiinen kokemus saattaisikin olla se, että hän tarvitsisi kipeämmin apua.

Tämä on huippu. Siis jos lapsesi eläisi köyhyydessä työttömänä esim jos on opiskellut, mutta ei olisi saanut töitä?! Niin et tukisi...toivottavasti sulla ei ole lapsia...

Ajattelin aivan samaa. Ei ainakaan ole kovin vahvaa luottoa omaan kasvatustyötä kohtaan, jos epäilee lastensa toimivan jotenkin edesvastuuttomalla tavalla laiskotellen heti kun vanhempi lopettaa henkisen ruoskimisen. Mutta onhan tällaisia kasvattajia paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aivan samaa. Ei ainakaan ole kovin vahvaa luottoa omaan kasvatustyötä kohtaan, jos epäilee lastensa toimivan jotenkin edesvastuuttomalla tavalla laiskotellen heti kun vanhempi lopettaa henkisen ruoskimisen. Mutta onhan tällaisia kasvattajia paljon.

Mun mielestä jokaisella aikuisella on oma, vapaa tahto ja aikuinen tekee valintansa itse. Vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu, voi silti tehdä tyhmiä valintoja.

Jossain vaiheessa pitää ottaa vastuu omista tekemisistä, eikä aina vaan huutaa vanhempia apuun, kun pikavipit huutaa punaisella ja Intrumin kirjettä pukkaa postilaatikosta.

Kuinka kauan narkki-lasta pitää auttaa? Vieläpä sellaista, joka ei osaa muusta puhua, kuin huumeista. Aina on jonnekin velkaa, ja vähän väliä hakattu. Asunto katoaa alta, ja taas pitää järjestää muutto. Omasta mielestä pärjää hyvin.. Miksi vanhemman pitää kärsiä, jos joku hankkii sellaisen elämän, jota ei kykene hallitsemaan. Nämä samat lapset on niitä, joiden äitiydestä et ole ikinä saanut nauttia. Milloin mikäkin palaveri ja koulukeskustelu, jossa olet kuunnellut miten olet huono. Kuinka kauan sama lapsi saa viedä ilon elämästä.

Vierailija kirjoitti:

No mun äiti teki varmaan inhottavimman tempun mitä tehdä voi. Hän sai valtavan perinnön eikä halunnut antaa siitä euroakaan minulle tai lapsilleni. Vaikka tasan tarkkaan tiesi miten todella köyhä olen ja palkkani on pieni. Ei vaan halunnut auttaa vaan sanoi että jokaisen pitää ihan itse hoitaa omat asiansa. Ei myöskään ole halunnut koskaan hoitaa lapsiani koska ei hänen tarvitse. Minä olen yh ja äitini mielestä todella säälittävä tapaus. Minulla on sisko, joka on äidin ylpeys ja häntä äiti on aina ylistänyt ja hänelle ja hänen miehelleen on antanut myös rahaa ja esim. matkoja.

Ei äidin tehtävä ole antaa sulle rahaa. Et sä muuten opi  käyttämään sitä.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelin aivan samaa. Ei ainakaan ole kovin vahvaa luottoa omaan kasvatustyötä kohtaan, jos epäilee lastensa toimivan jotenkin edesvastuuttomalla tavalla laiskotellen heti kun vanhempi lopettaa henkisen ruoskimisen. Mutta onhan tällaisia kasvattajia paljon.

Mun mielestä jokaisella aikuisella on oma, vapaa tahto ja aikuinen tekee valintansa itse. Vaikka olisi kuinka hyvin kasvatettu, voi silti tehdä tyhmiä valintoja.

Jossain vaiheessa pitää ottaa vastuu omista tekemisistä, eikä aina vaan huutaa vanhempia apuun, kun pikavipit huutaa punaisella ja Intrumin kirjettä pukkaa postilaatikosta.

Onko sinun noin vaikeaa sietää omaa tai muiden tarvitsevuutta? Siksi ilmeisesti yrität kuljettaa keskustelua tällaiseen suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkä syyt olleetkaan ne, mitä vanhempi sinulle avunpyyynnöistäsi kieltäytyessään kertoi? Siinä oli hieno kokoelma erilaisia tekosyitä vuosien ajalta.

Mietitko sinä itse syytä siihen miksi hän ei halua auttaa sinua? Ei se haluttomuus tyhjästä kumpua.