Miten jaatte kustannukset etäsuhteessa?

No ruoat voisi kyllä ostaa yhdessä. Monesti viikonloppu alkaakin yhteisellä kauppareissulla, kun en itselleni jaksa tehdä mitään hienoa ruokaa. Yhdessä sitten kokkaillaan jotain parempaa.

Joku jaksaa pihtaria, joku ei. Elämä on valintoja.

Aikanaan kustannuksia mietittiin lähinnä matkojen osalta. Eli minun oli helpompi matkustaa kun opiskelin.

Ruoat ostettiin "puoliksi" eikä ikinä laskettu sen kummemmin. Yhdessä ollaan oltu jo 20 vuotta.

En ottaisi miestä jolle on ok mennä muiden siivellä.

Itse välillä sanon että tule vaan käymättä kaupassa, mies ei suostu vaan käy tullessaan meille ruokakaupassa. Hän ostaa tullessa myös muita tarpeellisia tarvikkeita, ja minun luona ollessa huoltaa autoani ja asuntoani. Hän on tuonut itseltään kalusteita kun minulla on puuttunut. Koska ei osaa kokata, väliä hän hakee meille noutoruokaa tai vie ulos syömään.

Ihana mies tuo ajatteleva. Minä en kaipaa apua missään käytännön jutussa koska osaan vaihtaa autonrenkaat ja tapetoida seinät. Olen hyvätuloinen. Ihmetyttää ajatusmaailma, että hänellä ei ole luonani asumiskustannuksia omasta mielestään. Esimerkiksi syö kuitenkin enemmän ja monia asioita en tekisi ilman häntä, esim. saunoisi. Ostattaa minulla lahjat, esim. tänä kesänä meidät oli kutsuttu häihin alun perin minun ystäväni luo, niin minä maksoin häälahjan ja matkat yms. Raha ei siis ole ongelma, vaan ajattelemattomuus kyrsii. Vai tahallinen säästö.

Jos mies ei puhetta tajua, niin pidä säästöviikot, kun mies on kylässä. Puurolla ja kasviskeitoilla kyllä elää, saunomisen estät, kun otat sulakkeen pois.