Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka asuvat vielä kolmikymppisenä vuokralla?
02.08.2018 |
Tää on niin noloa... Ollaan mieheni kanssa kaveripiirimme ainoat, jotka vielä 28-vuotiaina asuu vuokralla. Muut ovat ostaneet omat asuntonsa jo 20-25-vuotiaina, muutama jo opiskeluaikana. Minä olen yksinyrittäjä ja teen sivussa hanttihommaa paskalla palkalla, mies oli työttömänä amk:sta valmistumisen jälkeen 3 vuotta kunnes viime vuonna pääsi pätkätyöhön, ja vasta tuolloin voitiin aloittaa asp-säästäminen. Köyhyydessä eleltiin siis vuosikausia.
Olen niin kateellinen ikätovereilleni. Ei paljoa kateutta poista se, kuinka yhteiskunta suhtautuu kypsempiin vuokra-asujiin. Onko mulla kohtalotovereita :( Vanhempani ostivat ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan oman asuntonsa vasta 35-vuotiaina (v. 1995), mutta ajat olivat erit ja tuolloin vuokra-auminen oli järkevää ja edullista.
Kommentit (95)
38 v. Asun vuokralla (yksiössä), en omista autoa, en omista mökkiä, ei ole varaa käydä ulkomailla ja käyn kahdeksan jälkeen kaupassa saadakseni ruokaa halvalla.
Revi siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 29 ja asun vuokralla. Tunnen itseni täysin epäonnistuneeksi luuseriksi, kunpa vain olisin tehnyt parempia valintoja nuorena. Nyt täytyy vain kitkutella näin joitain vuosia ja tehdä töitä sen eteen että tilanne olisi joskus parempi.
50-vuotiaskin elää onnellisesti vuokralla, kun ei ole erhtynyt muuttamaan Porvooseen.
38 v keskituloinen pari ilman lapsia. Vuokralla, kun ei ole käsirahaa sitä 50k, joka stadissa pitäs vähintään olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku voisi mainita vuokra-asumisen hyviä puolia isossa kaupungissa, jos niitä nyt edes onkaan. Pienemmillä paikkakunnilla edullinen vuokra-asuminen on kannattavampaa, koska asunnot eivät ole minkään arvoisia.
Olen 39v ja asun vuokralla. Omistusasumista takana 5 vuotta omakotitalossa ja onnettomaksi se teki. Töitä ja hirveät remonttikustannukset. Vuokralla kerrostalossa on hyvä asua. Vanhempani asuivat koko ikänsä vuokralla tyytyväisinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo oon 36 ja aina asunut vuokralla, ei edes talonomistaminen kiinnosta.
En osaa asettua aloilleni yhdelle paikkakunnalle, tai edes kaupunginosaan, niin ei olisi minulla mitään järkeä edes ostaa taloa, kun yleensä asun vain pari kolme vuotta per paikka.
Onko vuokralla asumisessa jotain hävettävää? Mikä itseisarvo omistusasunto on? Ok, mieluiten kai sitä omaansa maksaa. Entäpä jos elämäntilanne muuttuu ja asunto on myytävä? Asun pk-seudulla ja meidän taloyhtiössä on kaksi myymätöntä asuntoa. Asunnot ovat olleet myynnissä jo keväällä. Hinnat ovat kohdillaan. Aiemmin myyty parissa kuukaudessa tästä yhtiöstä.
Eli sitä vaan että vuokra-asuminen on riskittömämpää kuin asunnon omistaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
37v. Vuokralla, ei ajokorttia, ei töitä, ei parisuhdetta (ole ollut koskaan). Jumitan netissä 24/7, olen pilannut elämäni. Hyvin teillä menee.
Olen viiskymppinen, ja asun vuokralla. Tulot on hyvät ja säästöjä on, mutta en ole koskaan halunnut omistusasuntoa. Työni puolesta vaihdan paikkakuntaa ja maatakin silloin tällöin, enkä ole halunnut sitoa itseäni yhteen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 44 v hyvätuloinen it-alan ammattilainen ja asun, ja olen koko ikäni asunut vuokralla. Ja aion asua loppuikänäkin. En ymmärrä miten se olisi mitenkään noloa. Ei monia kiinnosta omistaa seiniä joiden sisällä asuu.
Aloittajalla on joko todella pieni kaveripiiri tai sitten ne kaverit ovat joko syntyneet kultalusikka suussa tai ovat muuten vain todella onnekkaita. Fakta on, että aika harvalla alle 30- vuotiaalla on minkäänlaista omistusasuntoa. Nykypäivänä ei todellakaan ole edes järkevää hankkia omistusasuntoa (ainakaan nuorena) koska ikinä ei tiedä milloin se tulonlähde (lue: työ) lähtee alta.
Jäi vähän ihmetyttämään tuo kun aloittaja mainitsi, että osa kavereista on hankkinut omistusasunnon jo opiskellessaan. Jos joku onkin niin ei todellakaan ainakaan omilla tuloillaan/ansioillaan ole tuolloin lainaa saanut asuntoa varten, koska lainaahan siihen tarvitaan. Tästä pääsemmekin vielä siihen, että se lainalla hankittu asunto on lainan antajan niin kauan kun se velka on maksettu kokonaan pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen 30 ja odotan että ne parikymppiset pariskunnat eroavat että saan ostettu talon halvemmin
Olen 50, ja kunhan teini lähtee opiskelemaan, myyn talon ja muutan vuokralle. En kuitenkaan pysty ostamaan asuntoa niin keskustasta kuin haluan asua. Enkä haluaa ottaa riskiä, että naapurit ovat hulluja tai nistejä, enkä saa asuntoa enää myytyä.
Taloa en jaksa enää yksin omistaa, yksin se on työleiri.
Vierailija kirjoitti:
Aloittajalla on joko todella pieni kaveripiiri tai sitten ne kaverit ovat joko syntyneet kultalusikka suussa tai ovat muuten vain todella onnekkaita. Fakta on, että aika harvalla alle 30- vuotiaalla on minkäänlaista omistusasuntoa. Nykypäivänä ei todellakaan ole edes järkevää hankkia omistusasuntoa (ainakaan nuorena) koska ikinä ei tiedä milloin se tulonlähde (lue: työ) lähtee alta.
Jäi vähän ihmetyttämään tuo kun aloittaja mainitsi, että osa kavereista on hankkinut omistusasunnon jo opiskellessaan. Jos joku onkin niin ei todellakaan ainakaan omilla tuloillaan/ansioillaan ole tuolloin lainaa saanut asuntoa varten, koska lainaahan siihen tarvitaan. Tästä pääsemmekin vielä siihen, että se lainalla hankittu asunto on lainan antajan niin kauan kun se velka on maksettu kokonaan pois.
Kyllähän jotkut saa suhteilla vakityön jo opiskeluaikana. Siihen vielä varakas perhe niin paletti on täydellinen. -ap
Häh?
Olen aina asunut vuokralla ja asun vastakin. En tiennyt että siihenkin on ikäraja. Kääk, tuleeko vuokrapoliisi nyt pamputtamaan tms..
N46
30-vuotias ja edelleen vuokralla. Olen pienipalkkainen ja monisairas joten vuokran ja sairauskulujen jälkeen ei hirveästi ole mistä säästää käsirahaa. Samoin työtilanne on huolestuttava, vakipaikka on mutta yt:t tulossa ja sitten tämä sairastelukin voi viedä työkyvyn.
Sukulaiset häpeää vuokralla asumistani mutta minusta tämä on ok, en koskaan saisi tältä alueelta näin ”hienoa” uudehkoa asuntoa ostettua enkä halua minnekään slummiin asumaan. Tämä asunto on lähellä työpaikkaani ja palveluita eikä autoa tarvitse kun kävellen ja pyörällä pääsee kaikkialle mihin tarvitsee. Vuokranantajanikin on todella asiallinen tyyppi. Kaikki on siis hienosti :)
Vierailija kirjoitti:
50-vuotiaskin elää onnellisesti vuokralla, kun ei ole erhtynyt muuttamaan Porvooseen.
Pahoitan mieleni joka kerta kun joku kirjoittaa Porvoo, provon sijaan. :(
T. Porvoolainen
37v eikä koskaan ole oikeastaan ollut suunnitelmissa oman kämpän hankkiminen.