Lue keskustelun säännöt.
Mies ei ole koskaan kotona, vaikka meillä on vauva
02.08.2018 |
Sen "pakollisen" minimi-isyysloman piti, mutta palasi tekemään pitkää päivää töihin, ja on ottanut ekstravuorojakin, joten on sen vuoksi jo paljon poissa kotoa, työmatkaakin on 45-60 min suuntaansa. Lisäksi hän juoksee kavereilla auttelemassa kavereiden jossain jutuissa ja muuta vastaavaa. Ei siis ole melkein koskaan kotona, yöt käy nukkumassa kotona tietenkin kyllä. Meillä on 4 kk ikäinen vauva, ihan yhdessä suunniteltu lapsi. En epäile mitään pettämisiä, koska saan miehen aina kiinni kun soitan, eikä ole muutakaan syytä epäillä sellaista. Rahan takia miehen ei olisi pakko olla noin paljon töissä, pärjäisimme hyvin ilman niitä ekstravuoroja. Millä saisin hänet olemaan kotona joskus? Olen yrittänyt puhua asiasta, mutta mikään ei muutu :( .
Kommentit (34)
Meillä mies oli myöskin se joka halusi lasta enemmän kuin minä. Vauva syntyi maaliskuun lopussa, mies meni ja aloitti uuden harrastuksen toukokuussa, golffin nimittäin. Ne päivät mitkä ei mennyt ylitöissä, vietti tietenkin golfkentällä. Pikkasen tuli petetty olo. Ennen vauvan syntymää puhuttiin, kuinka mies halusi kylvettää ja käydä vaunulenkillä ym. Totuus kuitenkin oli ihan toista. Vaunulenkit oli roskikselle ja takasin, kylvetykset aloitti vasta kun vauva oli yli yksi. Vauvan syöttöihin osallistui vasta 10 kk kohdilla kolmena päivänä kuussa.
Tosi noloa joutua pyytämään mun äiti hoitamaan lasta jos lähdin johonkin kun vauva vierasti isäänsä eikä isä osannut hoitaa.
Kyllä siitä tuli puhuttua miehelle, mutta "katotaan ens viikolla/ens kuussa/sitten kesällä" oli vastaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan hyvä kysäistä mieheltä asiasta? Tuollaistako teidän parisuhteenne on muutenkin, eli ette edes yritä puhua tärkeistä asioista? Oletteko ihan teinejä ja avuttomia?
Ihan aloitusviestissänikin jo kerron, että olen ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Puhuminen ei kuitenkaan ole johtanut asioiden muuttumiseen. Ap.
Eli toisin sanoen olet vain ohimennen sanonut jotakin, mutta et ole istuttanut miestä pöydän ääreen ja puhunut vakavasti? Et ole sanonut hänelle ilmeisesti asiaa tarpeeksi vakuuttavasti ja esimerkein, vaan olet vain nyhertänyt jotakin avutonta vaatimatta edes mitään? Istuta nyt se mies pöydän ääreen, ota kalenteri eteen ja näytä siitä kuinka monta kertaa mies on perheensä kanssa ollut. Väritä vaikka yliviivaustussilla yhteiset ajat, jotka eivät ole yöllä. Sinä olet nyt avainasemassa tässä, ei kukaan muu. Jos haluat muutosta, niin sinä nuijit sen pöytään ja valvot, että lupaukset myös toteutuvat. Älä mahdollista enää lusmuilua.
Mistä noin päättelit? Olen ihan pöydän ääressä useita kertoja puhunut vakavasti. Hän tietää ja myöntää kyllä itse että ei ole kotona melkein koskaan, ei siinä mitään kalenterista näyttämisiä tarvita. Ap.
No pitääkö hän reiluna/normaalina että on lähes kaikki illat poissa?
Oletko sanonut että tarvitset häntä kotona ja kysynyt suoraan pystyykö lopettamaan ylityöt ja kaverien auttamisen vaikka 5 kuukaudeksi? Ei luulisi olevan ylivoimaista.
Mielenkiintoinen ketju, siis todella harmi ap:n puolesta, meillä mies myös haluaisi lapsen ja minä taas en, tämä vahvistaa omaa halua olla lisääntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan hyvä kysäistä mieheltä asiasta? Tuollaistako teidän parisuhteenne on muutenkin, eli ette edes yritä puhua tärkeistä asioista? Oletteko ihan teinejä ja avuttomia?
Ihan aloitusviestissänikin jo kerron, että olen ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Puhuminen ei kuitenkaan ole johtanut asioiden muuttumiseen. Ap.
Eli toisin sanoen olet vain ohimennen sanonut jotakin, mutta et ole istuttanut miestä pöydän ääreen ja puhunut vakavasti? Et ole sanonut hänelle ilmeisesti asiaa tarpeeksi vakuuttavasti ja esimerkein, vaan olet vain nyhertänyt jotakin avutonta vaatimatta edes mitään? Istuta nyt se mies pöydän ääreen, ota kalenteri eteen ja näytä siitä kuinka monta kertaa mies on perheensä kanssa ollut. Väritä vaikka yliviivaustussilla yhteiset ajat, jotka eivät ole yöllä. Sinä olet nyt avainasemassa tässä, ei kukaan muu. Jos haluat muutosta, niin sinä nuijit sen pöytään ja valvot, että lupaukset myös toteutuvat. Älä mahdollista enää lusmuilua.
Mistä noin päättelit? Olen ihan pöydän ääressä useita kertoja puhunut vakavasti. Hän tietää ja myöntää kyllä itse että ei ole kotona melkein koskaan, ei siinä mitään kalenterista näyttämisiä tarvita. Ap.
No pitääkö hän reiluna/normaalina että on lähes kaikki illat poissa?
Oletko sanonut että tarvitset häntä kotona ja kysynyt suoraan pystyykö lopettamaan ylityöt ja kaverien auttamisen vaikka 5 kuukaudeksi? Ei luulisi olevan ylivoimaista.
Hän sanoo, että häntä tarvitaan töissä ja on pakko tehdä niitä extravuoroja ja että kaverit eivät selviä joistain asioistaan ilman häntä. Kun sanon, että minä tarvitsen häntä kotona, niin hän sanoo, että "näytät selviävän kyllä itsekin". Lupailee kyllä jatkossa olla enemmän kotona, kunhan työssä on vähemmän kiireinen hetki jne. Tyhjiä lupauksia. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Ota asia neuvolassa puheeksi.
Ja tämä auttaisi miten? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan hyvä kysäistä mieheltä asiasta? Tuollaistako teidän parisuhteenne on muutenkin, eli ette edes yritä puhua tärkeistä asioista? Oletteko ihan teinejä ja avuttomia?
Ihan aloitusviestissänikin jo kerron, että olen ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Puhuminen ei kuitenkaan ole johtanut asioiden muuttumiseen. Ap.
Eli toisin sanoen olet vain ohimennen sanonut jotakin, mutta et ole istuttanut miestä pöydän ääreen ja puhunut vakavasti? Et ole sanonut hänelle ilmeisesti asiaa tarpeeksi vakuuttavasti ja esimerkein, vaan olet vain nyhertänyt jotakin avutonta vaatimatta edes mitään? Istuta nyt se mies pöydän ääreen, ota kalenteri eteen ja näytä siitä kuinka monta kertaa mies on perheensä kanssa ollut. Väritä vaikka yliviivaustussilla yhteiset ajat, jotka eivät ole yöllä. Sinä olet nyt avainasemassa tässä, ei kukaan muu. Jos haluat muutosta, niin sinä nuijit sen pöytään ja valvot, että lupaukset myös toteutuvat. Älä mahdollista enää lusmuilua.
Mistä noin päättelit? Olen ihan pöydän ääressä useita kertoja puhunut vakavasti. Hän tietää ja myöntää kyllä itse että ei ole kotona melkein koskaan, ei siinä mitään kalenterista näyttämisiä tarvita. Ap.
No pitääkö hän reiluna/normaalina että on lähes kaikki illat poissa?
Oletko sanonut että tarvitset häntä kotona ja kysynyt suoraan pystyykö lopettamaan ylityöt ja kaverien auttamisen vaikka 5 kuukaudeksi? Ei luulisi olevan ylivoimaista.Hän sanoo, että häntä tarvitaan töissä ja on pakko tehdä niitä extravuoroja ja että kaverit eivät selviä joistain asioistaan ilman häntä. Kun sanon, että minä tarvitsen häntä kotona, niin hän sanoo, että "näytät selviävän kyllä itsekin". Lupailee kyllä jatkossa olla enemmän kotona, kunhan työssä on vähemmän kiireinen hetki jne. Tyhjiä lupauksia. Ap.
Ero.
Onko mies aina ollut samanlainen menijä? Jos on tottunut kiireeseen ja sosiaaliseen elämään, niin ei se osaa kotiin jäädä...
Ota viikkokalenteri käyttöön ja sovitte jo edeltävänä viikkona seuraavan viikon koti-illat. Tietysti ensin merkkaatte työt, sitten ”pakolliset” käymiset ja sit sullot sinne väliin vaan niitä hetkiä mitä on kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikohan hyvä kysäistä mieheltä asiasta? Tuollaistako teidän parisuhteenne on muutenkin, eli ette edes yritä puhua tärkeistä asioista? Oletteko ihan teinejä ja avuttomia?
Ihan aloitusviestissänikin jo kerron, että olen ottanut asiaa puheeksi miehen kanssa. Puhuminen ei kuitenkaan ole johtanut asioiden muuttumiseen. Ap.
Eli toisin sanoen olet vain ohimennen sanonut jotakin, mutta et ole istuttanut miestä pöydän ääreen ja puhunut vakavasti? Et ole sanonut hänelle ilmeisesti asiaa tarpeeksi vakuuttavasti ja esimerkein, vaan olet vain nyhertänyt jotakin avutonta vaatimatta edes mitään? Istuta nyt se mies pöydän ääreen, ota kalenteri eteen ja näytä siitä kuinka monta kertaa mies on perheensä kanssa ollut. Väritä vaikka yliviivaustussilla yhteiset ajat, jotka eivät ole yöllä. Sinä olet nyt avainasemassa tässä, ei kukaan muu. Jos haluat muutosta, niin sinä nuijit sen pöytään ja valvot, että lupaukset myös toteutuvat. Älä mahdollista enää lusmuilua.
Mistä noin päättelit? Olen ihan pöydän ääressä useita kertoja puhunut vakavasti. Hän tietää ja myöntää kyllä itse että ei ole kotona melkein koskaan, ei siinä mitään kalenterista näyttämisiä tarvita. Ap.
No pitääkö hän reiluna/normaalina että on lähes kaikki illat poissa?
Oletko sanonut että tarvitset häntä kotona ja kysynyt suoraan pystyykö lopettamaan ylityöt ja kaverien auttamisen vaikka 5 kuukaudeksi? Ei luulisi olevan ylivoimaista.Hän sanoo, että häntä tarvitaan töissä ja on pakko tehdä niitä extravuoroja ja että kaverit eivät selviä joistain asioistaan ilman häntä. Kun sanon, että minä tarvitsen häntä kotona, niin hän sanoo, että "näytät selviävän kyllä itsekin". Lupailee kyllä jatkossa olla enemmän kotona, kunhan työssä on vähemmän kiireinen hetki jne. Tyhjiä lupauksia. Ap.
Sano miehelle, että tottakai sä pärjäät hienosti. Niin hienosti, että voit muuttaa vauvan kanssa kahden. Mies tainnu unohtaa isävelvollisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina ollut samanlainen menijä? Jos on tottunut kiireeseen ja sosiaaliseen elämään, niin ei se osaa kotiin jäädä...
Ota viikkokalenteri käyttöön ja sovitte jo edeltävänä viikkona seuraavan viikon koti-illat. Tietysti ensin merkkaatte työt, sitten ”pakolliset” käymiset ja sit sullot sinne väliin vaan niitä hetkiä mitä on kotona.
Olemme molemmat olleet ennen vauvoja sellaisia, että ollaan tehty pitkiä työpäiviä ja siihen päälle tavattu paljon ystäviä ja harrastettu. Vauva tuli, minä muutuin, hän ei. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko mies aina ollut samanlainen menijä? Jos on tottunut kiireeseen ja sosiaaliseen elämään, niin ei se osaa kotiin jäädä...
Ota viikkokalenteri käyttöön ja sovitte jo edeltävänä viikkona seuraavan viikon koti-illat. Tietysti ensin merkkaatte työt, sitten ”pakolliset” käymiset ja sit sullot sinne väliin vaan niitä hetkiä mitä on kotona.Olemme molemmat olleet ennen vauvoja sellaisia, että ollaan tehty pitkiä työpäiviä ja siihen päälle tavattu paljon ystäviä ja harrastettu. Vauva tuli, minä muutuin, hän ei. Ap.
Kirjoitusvirhe, vauvoja on vain yksi, onneksi. Ap.
No mies haluaa olla töissä/muualla syystä tai toisesta. keskustelitteko lapsen hoidosta ja hoitovastuun jakamisesta ennen raskautta? Ja ei kaikkien muiden miehet ei ole kotona. Tunnen monta isää uraputkessa ja jopa yhden äidin, jonka mielestä mikään ei oo muuttunut lapsen tulon jälkeen. Puoliso hoitaa lasta kotona. Voithan ilmoittaa miehelle, että näet ensi viikolla ystävääsi ilman vauvaa ja mies saa vuorostaan olla hoitovuorossa kotona. Katsot, miten reagoi. Ei tuohon auta kuin keskustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos nyt laitat kovan kovaa vasten ja sanot, että ei mitään tyhjiä lupauksia vaan että tästä päivästä lähtien hänen on oltava enemmän kotona ja kannettava vastuu vauvasta. Sano ihan suoraan, että muu ei käy ja et halua hänen kanssaan asua, jos ei heti muuta tapojaan.
Oma mies oli myös poissa paljon kun esikoisemme syntyi, olin paljon yksin vauvan kanssa.Olo oli yksinäinen ja masentunut. Sinulla on oikeus vaatia miestäsi olemaan kotona ja osallistua lapsen hoitoon. Muistakaa silti olla armolllisia ja ymmärtäväisiä toisianne kohtaan, äidiksi ja isäksi kasvaminen on prosessi jota jokainen käsittelee omalla tavallaan. Isän on helppo paeta uutta tilannetta kun taas äiti ei sitä oikeastaan voi tehdä kun on niin kiinni vauvassa(ainakaan itse en henkisesti olisi siihen pystynyt) . Nyt mieheni viettää paljon aikaa kotona ja nauttii perheen kanssa olemisesta. Pitää myös muistaa että meillä naisilla on se 9 kk etumatka tässä kasvuprosessissa.
Mutta puhukaa siis asioista,vaikka pakotat miehesi puhumaan tai ainakin kuuntelemaan! jos toinen kokee itsensä hylätyksi juuri sillä hetkellä kun eniten toista tarvitsis,se jättää kyllä särön parisuhteeseen jos ei niitä asioita käsittele.
Mistä noin päättelit? Olen ihan pöydän ääressä useita kertoja puhunut vakavasti. Hän tietää ja myöntää kyllä itse että ei ole kotona melkein koskaan, ei siinä mitään kalenterista näyttämisiä tarvita. Ap.