Matkailu naisystävän vanhempien kanssa
Olemme päälle kolmekymppisiä, ihan hyvin toimeentulevia työssäkäyviä ihmisiä naisystäväni kanssa. En ymmärrä tätä "appivanhempieni" pakkomiellettä ryhmämatkailuun... He haluavat kustantaa meille matkan, jotta pääsemme heidän kanssaan lomalle mukavaan kohteeseen "rentoutumaan". Käytännössä tämä tarkoittaa että olemme kohteessa vailla omaa päätäntävaltaa, maksettuina seuralaisina, olemmehan heidän maksamallaan matkalla. He valitsevat tekemiset ja ravintolat, ja jos yritämme mennä johonkin aktiviteettiin/vietämme heidän mielestä liikaa aikaa vain kahdestaan, on seurauksena loukkaantumista ja ilmapiirin nihkeytymistä. Olen yhdellä tällaisella reissulla ollut, mutta kerrasta oppineena toiste en mene. Ahdistaa ajatuskin. Puolisoni taantuu tällaisella reissulla kuin pikku lapseksi joka ei voi pahoittaa vanhempiensa mieltä vaan heitä täytyy hänen mielestään totella ja miellyttää. Aivan absurdia!
Nyt olemme saaneet taas ehdotuksen matkasta ja luvassa on taatusti draamaa sillä puolisoni vanhempien ymmärrys tuskin riittää siihen miten joku voi kieltäytyä noin ihanasta rentouttavasta lomasta huippuseurassa...niinpä..
Vastaavia kokemuksia?
Kommentit (11)
Edelliseen jatkoa, nauttiiko pulisosi näistä reissuista? Jos nauttii, on homma hieman hankalampi, kun et itsellesi pysty tekosyytä keksimään. Tsemppiä? Tosin voisit rohkaista kumppaniasi lähtemään lomalle ihan vain vanhempiensa kanssa, perhebondausta jne.? Sun sijaan kumppanin sisarus/serkku/tms. mukaan, jos reissussa pitää olla useampi henkilö?
Naisystävä tykkää noista reissuista ja tietää myös että minä en. Luultavasti hän kyllä lähtee reissulle. Itse meinaan lopulta vedota johonkin perus työkiireeseen, se on _osittain_ tottakin..ap
No sitten selviät tästä reissusta. :) Tulevista ei takuuta... Itse toimisin (ja olen toiminut) ihan samoin, tosin huono omatunto kolkuttaa, kun tuntuu siltä, että en ole tarpeeksi kohtelias/uhrautuvainen/mitälie. Mutta oma mielenterveys menee edelle. Jos pystyt olemaan kumppanisi kanssa rehellinen asian suhteen, kaikki on ok. :)
Vierailija kirjoitti:
Naisystävä tykkää noista reissuista ja tietää myös että minä en. Luultavasti hän kyllä lähtee reissulle. Itse meinaan lopulta vedota johonkin perus työkiireeseen, se on _osittain_ tottakin..ap
Ettekö te voi puhua keskenänne suoraan, että hän haluaa ja sinä et, eli hän lähtee ja sinä et. Naisen vanhemmille voitte sitten sanoa jotain muuta. Tekosyissä on vaan se hankala puoli, ettei niitä voi käyttää joka kerta.
Itse en tuollaiseen pakottamiseen pystyisi, tosin olenkin sen verran köyhä, että varoja kustantaa vain oma matkailu. Olen siis 60+ ikäluokka ja leski. Nuo pakottajat ovat ilmeisesti varakkaita pariskuntia ja tottuneet rahalla saamaan asioita. Mikä heidän parisuhteissaan on ongelma, jos elämä pitää elää lasten kautta.
Sama täällä. Miehen vanhemmat siis kyseessä. Vauva- ja taaperoaikana oli erityisen hankalaa, joko tingittiin oman perheen tarpeista tai "nautittiin" lomaseuran mökötyksestä.
Onneksi mies ei itsekään ollut kovin usein halukas lähtemään sukulomalle.
Jossain vaiheessa appivanhemmat myös yrittivät puhua meitä etsimään heidän kanssaan paritaloa, ja kun löysimme nykyisen ok-talomme, appi oli kysellyt alakouluikäiseltä tyttäreltämme että onhan uudessa kodissa sitten varmasti myös heille huone (!).
Otettiin hieman hajurakoa tuossa vaiheessa, nykyään ollaan tekemisissä kyllä mutta sopivan etäisyyden (400km) päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisystävä tykkää noista reissuista ja tietää myös että minä en. Luultavasti hän kyllä lähtee reissulle. Itse meinaan lopulta vedota johonkin perus työkiireeseen, se on _osittain_ tottakin..ap
Ettekö te voi puhua keskenänne suoraan, että hän haluaa ja sinä et, eli hän lähtee ja sinä et. Naisen vanhemmille voitte sitten sanoa jotain muuta. Tekosyissä on vaan se hankala puoli, ettei niitä voi käyttää joka kerta.
No juuri näinhän me juuri teemmekin.. Ap
Ymmärrän ap sinua täysin, en missään nimessä sinuna enää lähtisi! Inhoan tuollaista matkailua. Kerran äitini ja hänen miehen veivät kaikki lapsensa ja lapsenlapsensa Kreetalle, mutta kaikki "saivat" mennä omia menojaan ja mitään stressiä ja kontrollia ei ollut. Se oli ok mutta harvoin menee varmaan näin joustavasti.
Miten puolisollesi on ok viettää lomat vanhempien seurassa? Eikö hän kaipaa kahdenkeskistä lomaa?
Olen tuossa tilanteessa kerran-pari vuodessa.
Olen todennut, että viikon nyt vaikka seison päälläni. En mä reissuista nauti samalla tavalla kun kahden puolison kanssa mutta pahemminkin voisi olla :D
On. Mun omat vanhemmat on ihan samanlaisia. Asutaan miehen kanssa ulkomailla, ja kun he ilmoittavat tulevansa vierailemaan, on tiedossa viikko-pari helvettiä. Käytös täysin samaa mallia--ihan kuin odottaisivat, että pystyn yhtäkkiä lopettamaan normaalielämän (opiskelu, työt, jne.) heitä varten, ja sitten ravataan tuulispäinä pitkin kaupunkia lukien "Kaupunki X" -opaskirjaa kuin ostoslistaa niin, ettei kenelläkään ole kivaa. Keskustelu tai järkipuhe ei toimi, minkään järkevän suunnitelman laatiminen ei tule kuuloonkaan. Kiva siinä sitten "lomailla", kun kaikki on päivä päivältä yhä kiukkuisempia toisilleen... Mutta tuntuu myös töykeältä kieltäytyä. Ollaan muuttamassa vieläkin kauemmas Suomesta osasyynä siksi, ettei tätä tarvitse enää yhtä usein käydä läpi (toki siis duunit ja opiskelupaikat sun muut jo plakkarissa), koska alkaa ihan oikeasti jo rasittamaan psyykettä ja parisuhdetta. Ahdistuksen määrä on älytön pelkästä ajatuksestakin.
(Miehen vanhemmat on tosin huipputyyppejä! Heidän kanssaan jopa yllärilomailu viikon varoitusajalla on aina ollut mahtavaa, osaavat ottaa rennosti ja keksivät sellaista tekemistä, mikä kaikkia miellyttää. (Miinus viimevuoden benjihyppy vuoristoalueen korkeimmasta näkötornista, appi oli pissiä housuihinsa. :D Kuitenkin heidän ideansa ja jälkeenpäin nautti kokemuksesta, joten miksikäs ei. :) Asenne, ajattelevaisuus ja joustaminen on KAIKKIEN KOHDALLA koko homman avain.)