Lapsi uhkailee sosiaalityöntekijöillä

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan sama juttu!   14 v tytär suuttui kun ei saanut joka kuukausi uutta puhelinta eikä uusia kalliita merkkivaatteita tm. joten meni satuilemaan että minä lyön ja  mies  hiplailee....Kuvitteli, että pääsee johonkin luksuskämppään ja saa kilteiltä sossutädeiltä uuden puhelimen, pääsee joka  ilta syömään mäkkärille  ym kivaa. Sen sijaan tyttö joutuikin tutkimuksiin, kuulusteluihin, testeihin  ( poliisi, psykologi, gynekologi ja luoja ties ketä)  sekä  lopulta  "pääsi" turvaan lastenkotiin jossa ei saanut pitää puhelinta, oli määrätyt ruoka-ajat ja muutenkin tiukat säännöt. Emme saaneet tavata tyttöä, emmekä alkuun edes puhua puhelimessa. 

En mielelläni muistelisi noita aikoja, eikä tyttökään. On nyt 22v,  aikuinen nainen ja välimme ovat yhä todella huonot, minun on vaikea antaa anteeksi . Meidän piti muuttaa toiseen kaupunkiin pakoon juoruja. 

 Samoin  meni usko viranomaisiin, kun purivat nielemättä ne satuilut!

Voi ei, kun en osannut ottaa tilannetta hallintaan uhkailujen alkaessa.

Kerrot, että sen jälkeen et puhu hänelle enää ikinä ja pysyy laitoksessa kahdeksantoista vuotiaaksi saakka.

Vierailija kirjoitti:

Ota mukaan, menkää perheneuvolaan ja kerro, että teinistä on kasvanut manipuloiva ja uhkaileva käskyttäjä. Ota teini mukaan. Homma ei vetele.

Ja jos vielä uhkailee, niin sano että sinä otat sossuun yhteyttä, niin pääsee lapsi laitokseen kokeilemaa, että onko semmoisessa paikassa kivempi olla kuin kotona.

Ja ennen kaikkea; pidä se mitä uhkaat tekeväsi. Älä ole niin kuin teinisi. Sano, että seuraavasta uhkauksesta menette perheneuvolaan (ja sinne sitten menette) ja sitten on vuorossa se, että itse otat sossuun yhteyttä ja pyydät aikalisää.

Jos on tuohon menty, niin ollaan jo huonolla tiellä. Vanhemman tehtävä ei ole hyppiä teinin pillin mukaan ja mennä sen perusteella, mikä teinistä tuntuu kivalta.

Elämä on.

Kyllä varmasti psykologin kanssa juttelu auttaisi lasta vaikka ei isoja ongelmia olekaan. Tuntuu, että lapsi jonkinlaista tukea nyt tarvii ettei oireilut pahene.

Vierailija kirjoitti:

Ap katosi.

Eli provo vaihteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varatkaa aika perheneuvolaan ja keskustelkaa siellä. Poliiseja ei tarvita, he voi keskittyä pahempiin tapauksiin. Perheneuvolassa voi saada neuvoja arkielämään. Voi myöskin olla ihan turha käynti. Teini ymmärtää (ehkä) että puheilla on seurauksia. Keskustelu ei välttämättä ole nautinto hänellekään.

Miksi pitää keskustella perheneuvolan kanssa jos todellista syytä ei ole? Jos kakara uhkaa lasulla kun ei saa tahtoaan läpi, sille voi vastata että ”aha. No huonees siivoat kumminkin”. Kyllä tuo vaihe ohi menee. Jos siitä tehdään suuri numero, kakara osaa kyllä käyttää hälyä hyväkseen

Eikö tuollainen oireilu pitäisi ottaa todesta ennen kuin muuttuu pahemmaksi. Ulkopuolisen kanssa juttelu voi auttaa.

Joissain viesteissä sanotaan, ettei "turhan" takia viranomaisia t. muita ammattilaisia tarvita. Muistutan, ettei täällä tiedetä perheen tilannetta eikä teininkään. Jos perheneuvola on pienemmille, joku muu ammattilainen voi löytyä keskustelukumppaniksi. Me kävimme perheneuvolassa joitain kertoja 7-luokkalaisen kanssa yli 10v sitten. Ehkä se oli yhteisten verorahojen haaskuuta, en tiedä. Ammattilainen voi selventää näitä sijoitus- ym. juttujakin. Uskon, että mieluummin lapsi kotonaan asuu kuin laitoksessa.

"Kuriin laittaminen" oli jonkun mielestä helppoa menneenä aikana. Silloin moni lapsi kärsi henkisestä t. ruumiillisesta väkivallasta. Ei sitä takaisin haluta. Lapsen on hyvä tietää, että vastuu ja päätäntävalta on aikuisella eikä pienistä kiukutteluista välitetä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan sama juttu!   14 v tytär suuttui kun ei saanut joka kuukausi uutta puhelinta eikä uusia kalliita merkkivaatteita tm. joten meni satuilemaan että minä lyön ja  mies  hiplailee....Kuvitteli, että pääsee johonkin luksuskämppään ja saa kilteiltä sossutädeiltä uuden puhelimen, pääsee joka  ilta syömään mäkkärille  ym kivaa. Sen sijaan tyttö joutuikin tutkimuksiin, kuulusteluihin, testeihin  ( poliisi, psykologi, gynekologi ja luoja ties ketä)  sekä  lopulta  "pääsi" turvaan lastenkotiin jossa ei saanut pitää puhelinta, oli määrätyt ruoka-ajat ja muutenkin tiukat säännöt. Emme saaneet tavata tyttöä, emmekä alkuun edes puhua puhelimessa. 

En mielelläni muistelisi noita aikoja, eikä tyttökään. On nyt 22v,  aikuinen nainen ja välimme ovat yhä todella huonot, minun on vaikea antaa anteeksi . Meidän piti muuttaa toiseen kaupunkiin pakoon juoruja. 

 Samoin  meni usko viranomaisiin, kun purivat nielemättä ne satuilut!

Voi ei, kun en osannut ottaa tilannetta hallintaan uhkailujen alkaessa.

Sanot vaan, että nyt riitti. Kerrot rehellisesti miten huostaan otto toimii ja mitä siitä seuraa. Tarvitsette lisäksi mahdollisesti ulkopuolista apua tilanteen rauhoittamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Mitkä teillä perheessä on taustat. Mitä poika on joutunut näkemään tai kuulemaan kotonaan ,ennekuin tämä tilanne johti uhkailuun.

Tod näk jotain on myös taustalla huonosti.Kerroppa ap rehellisesti.

Miten käyttäytyy isä ja äiti tai miten on käyttäytynyt.

Ei näitä häiriöisiä lapsia ihan itsestään tule,jos ovat henkisesti terveitä.

Onko teillä isä-tai äitipuolia,raivoa ,päihteitä,vai liikaa massianjanliian vähän aikaa ollut lapselle pienempänä jo.

Kovasti on pohdinnan paikka.

Nimenomaan, jos ovat henkisesti normaaleja. Voihan sitten olla sekin mahdollisuus, että lapsella on taipumusta esimerkiksi narsismiin.

Oma tyttäreni soitti poliisit paikalle ja kertoi häkee, että minä hakkaan. Ainoa huono puoli tässä oli, etten ollut edes paikalla ja ne mellakkajäljet olivat vessanoven sisäpuolella eikä ulkopuolella, tytär potki puhelun aikana itse oveen ja sai mellakkaäänet tehtyä.

Tulivat paikalle ja minua hakemaan työpaikalta, että mitäs olen tehnyt. En mitään, pyysin neitokaista siivoamaan kissansa tekosia ja tämä oli sitten kosto siitä. Minulla oli kyllä mustelmia ja naarmuja käsissä, kun neitokainen potki minuakin, kun yritin mennä juttelemaan tilanteesta. 

Lopputulos oli, etten ole ollut hänen kanssaan tekemisissä moneen vuoteen, enkä anteeksi ole osannut antaa, kun sitä ei ole kukaan pyytänytkään.

Eli anna mennä vain, et sinä voi mielistellä kaiken kauheuden uhallakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiseksi voit pyytää sossua kertomaan lapselle, mitä on edessä jos lastensuojeluilmoitus todetaan aiheelliseksi. Haluaako hän todella pois kotoa huostaanotetuksi ja johonkin laitokseen? Hänellä ei taatusti tulisi huostaanotettuna olemaan yhtään enempää vapauksia vaan päin vastoin, hänen tekemisistään määräisivät vanhempien sijasta aivan  vieraat ihmiset.

Mikä pakko niitä lastenkodin työntekijöitäkään on totella? Kieltäytyy vain järjestelmällisesti ja tekee lisää lasuja. Eivät ne lapselle mitään mahda, koska Lasten Oikeudet(tm).

Tottakai lapsillakin on perusoikeudet! Jos ei olisi, paskat vanhemmat voisivat tehdä lapsilleen mitä haluavat. Ja se ei ole yhteikunnankaan kannalta mitenkään hyvä juttu, puhumattakaan niistä lapsista.

Kai te nyt vanhemmat tajuatte, että lasten kasvatus on muutakin kuin pelkkää kurittamista ja rankaisemista? Se on opettamista, sille lapselle pitää opettaa, mitä tapahtuu, jos tekee niin tai näin. Ei ne näitä juttuja automaattisesti osaa. En tiedä teistä, mutta itelee ainakin oppi menee parhaiten perille selittämällä, ei huutamalla.

Vierailija kirjoitti:

"Kuriin laittaminen" oli jonkun mielestä helppoa menneenä aikana. Silloin moni lapsi kärsi henkisestä t. ruumiillisesta väkivallasta. Ei sitä takaisin haluta. Lapsen on hyvä tietää, että vastuu ja päätäntävalta on aikuisella eikä pienistä kiukutteluista välitetä.

Nykyään sivuutetaan systemaattisesti se tosiasia, että tottelemaan oppiminen vaatii monesti myös niitä kovia keinoja eikä vain pelkkää juttelua lapsen kanssa.

Oikeastaan perussyy koko tämän järjettömän "lasukulttuurin" syntyyn on se, että kovat keinot on leimattu väkivallaksi ja sitä kautta hiljalleen alettu pitää koko kurinpidon käsitettä lähtökohtaisesti epäilyttävänä ja lapsen oikeuksia potentiaalisesti loukkaavana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varatkaa aika perheneuvolaan ja keskustelkaa siellä. Poliiseja ei tarvita, he voi keskittyä pahempiin tapauksiin. Perheneuvolassa voi saada neuvoja arkielämään. Voi myöskin olla ihan turha käynti. Teini ymmärtää (ehkä) että puheilla on seurauksia. Keskustelu ei välttämättä ole nautinto hänellekään.

Miksi pitää keskustella perheneuvolan kanssa jos todellista syytä ei ole? Jos kakara uhkaa lasulla kun ei saa tahtoaan läpi, sille voi vastata että ”aha. No huonees siivoat kumminkin”. Kyllä tuo vaihe ohi menee. Jos siitä tehdään suuri numero, kakara osaa kyllä käyttää hälyä hyväkseen

Eikö tuollainen oireilu pitäisi ottaa todesta ennen kuin muuttuu pahemmaksi. Ulkopuolisen kanssa juttelu voi auttaa.

Aloituksen perusteella tuo ”oireilu” on vallankäyttöä ja vanhemmat sallii sen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kuriin laittaminen" oli jonkun mielestä helppoa menneenä aikana. Silloin moni lapsi kärsi henkisestä t. ruumiillisesta väkivallasta. Ei sitä takaisin haluta. Lapsen on hyvä tietää, että vastuu ja päätäntävalta on aikuisella eikä pienistä kiukutteluista välitetä.

Nykyään sivuutetaan systemaattisesti se tosiasia, että tottelemaan oppiminen vaatii monesti myös niitä kovia keinoja eikä vain pelkkää juttelua lapsen kanssa.

Oikeastaan perussyy koko tämän järjettömän "lasukulttuurin" syntyyn on se, että kovat keinot on leimattu väkivallaksi ja sitä kautta hiljalleen alettu pitää koko kurinpidon käsitettä lähtökohtaisesti epäilyttävänä ja lapsen oikeuksia potentiaalisesti loukkaavana.

Niin, onhan se perseestä, kun lasta ei saa enää lyödä.

Tätä mä olen aina ihmetellyt. Miksi lapselle pitäisi saada aiheuttaa kipua esim. piiskaamalla, ja jos hän yrittää lyödä takaisin, siitä tulee vielä lisää piiskaa? Kun teet saman aikuiselle, se on sitten poliisijuttu ja kaikkien mielestä se on ihan ok?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toiseksi voit pyytää sossua kertomaan lapselle, mitä on edessä jos lastensuojeluilmoitus todetaan aiheelliseksi. Haluaako hän todella pois kotoa huostaanotetuksi ja johonkin laitokseen? Hänellä ei taatusti tulisi huostaanotettuna olemaan yhtään enempää vapauksia vaan päin vastoin, hänen tekemisistään määräisivät vanhempien sijasta aivan  vieraat ihmiset.

Mikä pakko niitä lastenkodin työntekijöitäkään on totella? Kieltäytyy vain järjestelmällisesti ja tekee lisää lasuja. Eivät ne lapselle mitään mahda, koska Lasten Oikeudet(tm).

Tottakai lapsillakin on perusoikeudet! Jos ei olisi, paskat vanhemmat voisivat tehdä lapsilleen mitä haluavat. Ja se ei ole yhteikunnankaan kannalta mitenkään hyvä juttu, puhumattakaan niistä lapsista.

Kai te nyt vanhemmat tajuatte, että lasten kasvatus on muutakin kuin pelkkää kurittamista ja rankaisemista? Se on opettamista, sille lapselle pitää opettaa, mitä tapahtuu, jos tekee niin tai näin. Ei ne näitä juttuja automaattisesti osaa. En tiedä teistä, mutta itelee ainakin oppi menee parhaiten perille selittämällä, ei huutamalla.

Perusoikeudet on tietenkin oltava. Mutta kyse on siitä, että näiden oikeuksien käsitettä monesti väärinkäytetään kattamaan paljon sellaistakin, mikä ei oikeasti ole perusoikeus.

Jos näiden oikeuksista paasaajien kelkkaan lähdetään, niin lastenkasvatus on sitä, että kurittaa ja rangaista ei koskaan saa ja kaiken pitäisi ratketa selittämällä. Mikä ihan tosielämässä johtaa siihen tilanteeseen, että lapsi voi päättää itse haluaako toimia niiden selitysten mukaan vai ei. Pakko kun ei viime kädessä ole.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli aikoinaan sama juttu!   14 v tytär suuttui kun ei saanut joka kuukausi uutta puhelinta eikä uusia kalliita merkkivaatteita tm. joten meni satuilemaan että minä lyön ja  mies  hiplailee....Kuvitteli, että pääsee johonkin luksuskämppään ja saa kilteiltä sossutädeiltä uuden puhelimen, pääsee joka  ilta syömään mäkkärille  ym kivaa. Sen sijaan tyttö joutuikin tutkimuksiin, kuulusteluihin, testeihin  ( poliisi, psykologi, gynekologi ja luoja ties ketä)  sekä  lopulta  "pääsi" turvaan lastenkotiin jossa ei saanut pitää puhelinta, oli määrätyt ruoka-ajat ja muutenkin tiukat säännöt. Emme saaneet tavata tyttöä, emmekä alkuun edes puhua puhelimessa. 

En mielelläni muistelisi noita aikoja, eikä tyttökään. On nyt 22v,  aikuinen nainen ja välimme ovat yhä todella huonot, minun on vaikea antaa anteeksi . Meidän piti muuttaa toiseen kaupunkiin pakoon juoruja. 

 Samoin  meni usko viranomaisiin, kun purivat nielemättä ne satuilut!

Vähän samoja kokemuksia tosin sisaruksen näkökulmasta. Siskoni satuili ties mitä ja välit yhä todella tulehtuneet vanhempiin. Katuu hirveästi, mutta vanhemmat ei voi antaa anteeksi, että siskoni sotki koko perheen elämän. Toiselta vanhemmalta lähti työtkin alta, kun alkoi tutkinta pedofiliasyytteestä omaa lasta kohtaan. Mutkin huostattiin hetkeksi. Mä pääsin kotiin, mutta siskon he nakkasivat ulos. Maksoivat hänelle ennemmin vuokrakämppää pari vuotta kuin ottivat enää kotiin.

Miksi kaikkiin sanoihin tungetaan sana kulttuuri nykyisin?

Yleensä aina näissä tilanteissa syytetään vanhempia kasvatuksen epäonnistumisesta, mutta sanoisin, että osa lapsista ja nuorista vain on häiriintyneitä. Työssäni opettajana olen kohdannut nuoria, joilla on oikeasti vaikeaa kotona, mutta myös nuoria, jotka valehtelevat kotioloistaan saadakseen siitä etua itselleen. Esimerkiksi poissaoloja koulusta saatetaan selittää vanhempien laiminlyönneillä. Joskus on hyvin vaikeaa tunnistaa, kummasta on kyse.

Ap:lle antaisin neuvoksi, että tee omasta lapsestasi lasu-ilmoitus ja ole myös kouluun yhteydessä. Jos poika toimii jo 13-vuotiaana noin häikäilemättömästi, ei ennuste ole kovin hyvä. Voisi myös kuvitella, että tämä ei ole ainoa pojan käyttämä manipulointikeino ettekä te vanhemmat ainoa kohde. Olisi tärkeää, että vanhemmat, koulu ja nuorille suunnatut sosiaalipalvelut tekisitte yhteistyötä.

Vierailija kirjoitti:

13-vuotias poika on ottanut nyt tavakseen, että aina kun ei saa tahtoaan läpi jossain asiassa, niin uhkaa mennä kertomaan sosiaalityöntekijöille, että häntä hakataan, nälkiinnytetään, kosketellaan, haukutaan jne. kotonaan. Miten saan tämän loppumaan? On todella ärsyttävää manipulointia ja pojan luonteen tuntien saattaisi jopa toteuttaa uhkauksenssa. En haluaisi joutua selvittelemään jotakin raiskausepäilyä tms. Mitä tässä kannattaisi tehdä?

Varaat ajan kunnan sosiaalityöntekijän luota ja menette pojan kanssa yhdessä käymään.

Paikan päällä kerrot työntekijälle miksi olette siellä ja pyydät häntä kartoittamaan tilanteen että onko teille/pojalle mahdollisesti jotain avun tarvetta.

Mutta pääasia on että poika ei saa tahtomisiaan läpi, silloin kun se on perusteltua ettei saa. Tietty jos kiellät kieltämisen ilosta tai olet jotenkin epälooginen jutuissasi, niin sit ehkä sun pitää muuttaa omaa toimintatapaasi.

Muistuta vielä poikaasi että rajat on rakkautta, ei se, että hän saa mennä ja tehdä mitä tykkää koska "vittu".

Ap kannattaa pysytellä rauhallisena ja pysyä asiapohjalla. Yleensä se nolostuttaa nuoria eniten, koska he reagoivat tunteella ja haluavat omaa tunnettaan vastaavan reaktion.

Tässäkin on puolensa ja puolensa. 

Muistan itse, miten kauheaa oma lapsuuteni ja murrosikäni oli, eikä se kakara meidän perheessä olleet lapset vaan äiti, jolla oli jäänyt oma kasvaminen kesken ja jolla alkoi kauhea ryyppy- ja menovaihe kun erosi viisivuotisesta avioliitostaan isämme kanssa. Sen jälkeen alkoi alituinen ailahteleva kiukuttelu joka asiasta, jokainen vapaa meni kilistellen ja krapuloissaan rähisi meille tai sai ihan ihmeellisiä päähänpistoja. Mitään pysyviä kasvatustapoja hänellä ei ollut, sen sijaan ajottaisia ailahtelevia "Tänään olen laatukasvattaja ja kiellän kaiken"- tyylisiä päiviä oli, mitkä lähinnä nauratti meitä - jollei olisi ahdistanut se piinaava henkinen väkivalta. Alkuun äiti uhkaili minua, kun oireilin varhaisluudessa koettuja kolhuja, koulukiusaamista ja hänen läsnäolottomuuttaan, kaikenmaailman lastenkodeilla. Totta kai uusi isäpuolemme sai siitä myös eväät kasvatukseeni eli yllytti siskoni uhkailemaan minua lähestymiskiellolla ja poliisilla. Melkoisen naurettavaa neljäkymppiseltä mieheltä laittaa kymmenvuotiaat uhkailemaan toisiaan jollain tuollaisella. Totta kai myöhemmin kun havahduin yökylässä kavereilla käytyän, ettei sen ihan kuulu mennä noihin, että alituisesti äiti on humalassa tai joka paikka kuin pommin jäljiltä ja muistin nuo jutut joita olin kuullut, olin ottanut asioista selvää, aloin itse uhkailla lastensuojelulla. Toisaalta itselläni oli aihetta siihen ja taatusti olisin päässyt vähemmällä jos olisin sen piiriin päätynytkin, ja se olisi saattanut auttaa mielenterveysongelmissa kärvistelevää äitiäkin ajattelemaan missä mennään. Koulumenestykseni, tulevaisuuteni sun muu tuskin olisi muuttunut sen huonommaksi kuin se silloin jo oli, ja olen jaloillani vasta nyt kolmikymppisenä kaiken tuon jälkeen. 

Sitten se toinen puoli - kaveri, jonka molemmat vanhemmat olivat sikarikkaita, asuivat velattomassa talossa ja sai kaiken, nosti hirveän haloon kun äiti ei anna mennä mihinkään ja isä ei hyväksy hänen touhujaan kylillä. Hän tosiaan päätyi lopulta oman käytöksensä takia sossujen piiriin. Kolmas tapaus taas - JATKUU SEURAAVASSA VIESTISSÄ