Vihaako mun mies mua?

Vai onko sillä joku penteleen kriisi? Tää on kestänyt jo vuosia ja pahenee vaan. Meillä on lapsia ja talonrakennus. Teen kaikkeni töissä ja kotona ja rakennushommissa mutta tuntuu että mikään ei riitä. Sitten lopetin miellyttämisen ja kiukutteluun mukaan lähtemisen vaan ei. Hän jatkaa sitä vaikka päiviä. Kunnes räjähdän ja raivoan ja itken. Sitten menee hyvin pari päivää ja kaikki alkaa alusta. Periaatteessa kohtelee mua hyvin mutta toisaalta on aivan hirveä. En tiedä mistä tiedän mikä on normaalia. En jaksaisi enää, lapset on ainoa mikä saa mut jaksamaan. Pelkään että hajoan. Minusta ei näe ulospäin että olen aivan loppu ja rikki. Olen tottunut ”hoitamaan kaiken”. Lapsuudesta asti. Haluaisin elämältä muuta, kuin vain selviytyä. Jo lastenkin vuoksi. Heidän takiaan yritän parhaani. Silti odotan vain perjantaita kun voin ottaa yhden lasin viiniä. En voi ottaa enempää mutta pelkään lähteekö sekin hallinnasta kun se tuntuu olevan ainoa mitä odotan.

Olen yrittänyt saada miestä terapiaan ja puhumaan ja antanut omaa tilaa ja rauhaa mutta loppujen lopuksi millään ei tunnu olevan vaikutusta. Olen varaventtiili ja roskasäkki johon purkaa kaikki turhautuminen ja läheisyyttäkään ei ole.