Olen järkyttynyt vanhempieni ulkonäöstä. En tunnista heitä enää
Juu, toista en tapaa käytännössä ikinä ja toista hyvin harvoin. En tullut toimeen heidän kanssaan teininä enkä sen paremmin nyt ns. aikuisena. En liioittele tippaakaan kun sanon, että olen järkyttynyt siitä etten enää tunnista vanhempiani. Mikään ei tunnu enää samanlaiselta, kaikki on outoa, kaikesta on ikuisuus. Muistan vanhempani noin 10 vuotta takaperin, sen näköisenä heidät muistan ja jotenkin kuvittelen aina, että he näyttävät siltä. Tämä on oikeasti todella, todella pelottavaa. Ikinä ei tiedä, minkä näköinen toinen on seuraavan kerran. En tunnistaisi kumpaakaan vanhempaani ihmisjoukosta. En vain tunnistaisi. Se pelottaa, todella paljon.
Kommentit (2)
Itse muistan, kun isäni tuli valmistujaisiini. Olin käynyt kotona suhteellisen harvoin, koska opiskelupaikkakunta oli kaukana. Koulun pihalla kaukaa mietin ensin kuka on tuo vanha mies. Vasta sitten tunnistin isäni. Iäsni oli 50+ vuotias ja kuoli syöpään reilu vuosi tuon jälkeen.
Lisäksi toisessa heistä on uusia, epämiellyttäviä luonteenpiirteitä ja uskon, että se on alkavaa muistisairautta.