Mies ei halua leikkauttaa koiraa, koska "hänestä itsestään tuntuisi kamalalta menettää pallit"

Vierailija kirjoitti:

[Kannattaa ap kysyä mieheltäsi Victoria Stillwellin sanoin, että miltä miehestä itsestään tuntuisi olla koko elämänsä ajan kiimainen mutta ei koskaan pääsisi harrastamaan seksiä. Sitä se kuulemma on koirallekin. .

No ei ole. Hyvää, tyytyväistä elämää viettää leikkaamattomatkin, vaikkei koskaan pääsisi harrastamaan seksiä. Lukuun ottamatta hyvin pientä osaa ns. yliseksuaalisia jotka tosiaan kärsivät himoistaan niin että eivät saa nukuttua, eivät syö, eivät leiki, sen kun ulisevat ja uikuttavat narttujen hajuja. m

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä av mammat vastustaa leikkauksia, ilmankos suomessa ja maailmassakin on niin paljon kodittomia eläimiä.

Maailmalla tosiaan leikkaamattomuus johtaa tuohon, koska koiria ja kissoja on paljon ulkona kulkukissoina ja koirina, ja omistetutkin eläimet usein juoksee vapaana miten sattuu.

Mutta Suomessa, ainakaan kaupungeissa, tällaista ongelmaa ei ole. Kyllä ihmiset pitää lemmikkinsä kodeissaan ja kiinni. Esim. nartun kiima on vain 3 viikkoa 1-2 kertaa vuodessa. Muuna aikana se ei voi tiinehtyä. Käytännössä kaikki nartunomistajat pitää sen narttunsa kiinni lenkeillä tuona riskiaikana, joten viakka joku uros olisikin irti, vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Itse asun Helsingissä eikä mun leikkaamattomia narttuja ole kiimaisenakaan ahdisteltu paitsi ihan yksittäisiä kertoja, ja silloin olen its tietysti estänyt astumistouhut kunnes omistaja on tullut hakemaan irtokoiransa pois. 

Mitä rotua nämä astumishalukkaat urokset ovat olleet? Miten onnistuu estäminen, jos irti oleva uros on esim. Rottweiler tms. vastaavan kokoluokan koira.

Pienet on melkein pahempia, ovat pahuksen vikkeliä eikä harrasta "esileikkejä" vaan pyrkivät hyppäämään suoraan kohteeseen heti. Jos siis ei ole niin pieni ettei ylety omaan koiraan ;) Isot yleensä ensin pyrkivät nuolemaan takapäätä, kokeilevasti nostavat tassuaan nartun selälle varmistuakseen että narttu sallii, ja tässä vaiheessa ehtii työntää koiran pois, oma turvaan jalkojen väliin. Omistaja yleensä aika pian jostain tuleekin, ja onneksi äärimmäisen harva uros on aggressiivinen tuossa tilanteessa ihmiselle (tosin oman koiran syliin otto jostain syystä herättää osassa aggressiota, vaikkei mitään välittäisi siitä jos esim. työntää kyljestä pois, joten syliin ihan viimeisenä keinona)

Joskus mökillä kyllä jouduin ulkoiluttamaan kiimaista niinkin että naapurin kultainen noutaja kulki koko lenkin vapaana perässä. Onneksi nartullani ei ollut vielä tärppipäivät joten se ei aktiivisesti tarjonnut itseään vaan enemmänkin torjui lievästi urosta. Pidin vaan hyvää vauhtia päällä ettei uros ehdi mihinkään astumispuuhiin yrittää kunnolla. Läähättäen kulki vaan perässä, kuin nartun peräpää olisi magneetti.

Chihuahuani on leikkaamaton. Pelkään että leikkaus vie luonteesta terän pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs miespuolinen työkaverini kauhisteli miten koiran miehisyys kärsii, kun kerroin aikovani viedä koiran kastraatioon. Kysyin häneltä, onko sitten mukavampi elää jatkuvassa kestopanetuksessa saamatta koskaan pesää. Meillä koira kärsi ja oli jatkuvassa stressissä ennen kastraatiota.

Nyt hetkinen hei. Erittäin harva mies haluaisi kastraation siksi "ettei saa koskaan pesää". Itse oon ollut ilman pesää 11 vuotta ja kiitos vaan, haluan pitää munani. Elämäni ei myöskään ole kärsimystä siksi etten enää edes halua sekaantua seksuaalisesti naaraisiin vaan hoidan tyydytykseni itse silloin kun haluan (koiratkin voi tehdä niin).

Onko koipeesi tarrannut koskaan nylkyttävä koira?

On. Se on minusta jotenkin sympaattista kun eläimet puuhastelee niin avoimesti. Saatan kyllä sitli työntää vaikka tyynyn tilalle, ettei nyt ihan laukea mun päälle, mutta muuten ihan hauskaa katsottavaa. Samoin kuin se kun siskollani on 2 narttua ja kun ne on kiimassa, ne astuvat "junana" toisiaan, nuolevat tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttavani ei leikkauttanut urostaan vastaavasta syystä. On kylläkin nainen. 

Kammottava remmiräyhä ja sekä koiran että emännän elämä on yhtä kärsimystä. Ulkoiluttaa lähinnä yön pimeydessä, koska toisten urosten kohtaaminen on mahdotonta. 

Näinkin siis voi käydä. Ei varmasti suinkaan aina ja automaattisesti. 

Kuitenkin usein koiran elämä on paljon mielekkäämpää ja monipuolisempaa leikattuna. Nyt rajoittuu pariin pissalenkkiin päivässä. Mihinkään sitä ei oikein voi ottaa mukaan. 

Tämä liittyy varmaan hyvin paljon koirarotuun. Meidän shetlanninlammaskoira ei tarvitse edes hihnaa kun pallit jalkojen välissä kulkee nätisti vierellä vaikka muita koiria ohi meneekin.

Kouluttamiseen ja johtajuuteen se liittyy. Toki, joku sheltti voi miellyttämishaluisena rotuna olla poikkeuiksellisen helppo opettaa tuollaiseen käytökseen, mutta minkä tahansa koiran voi, kun alkaa kouutuksen pienestä pitäen ja ehdollistaa oikean ohitustavan kunnolla. 

Itse kisaan koirieni kanssa useammassa lajissa, ja niin ne vaan voivat käyttäytyä esim. toko- tai agilitykisoissa ja pysyä käskyjen alla, vaikka kiimanarttu olisi juuri tiputellut eritteitään radalle. Siihen verrattuna joku hetkellinen ohitus on pikku juttu kouluttaa.

Kyllä se rotukin isoa osaa siinä näyttelee, eri rodut on eri luonteisia, se nyt on sanomattakin selvää. Toki koulutus kans tärkeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä av mammat vastustaa leikkauksia, ilmankos suomessa ja maailmassakin on niin paljon kodittomia eläimiä.

Maailmalla tosiaan leikkaamattomuus johtaa tuohon, koska koiria ja kissoja on paljon ulkona kulkukissoina ja koirina, ja omistetutkin eläimet usein juoksee vapaana miten sattuu.

Mutta Suomessa, ainakaan kaupungeissa, tällaista ongelmaa ei ole. Kyllä ihmiset pitää lemmikkinsä kodeissaan ja kiinni. Esim. nartun kiima on vain 3 viikkoa 1-2 kertaa vuodessa. Muuna aikana se ei voi tiinehtyä. Käytännössä kaikki nartunomistajat pitää sen narttunsa kiinni lenkeillä tuona riskiaikana, joten viakka joku uros olisikin irti, vahinkoa ei pääse tapahtumaan. Itse asun Helsingissä eikä mun leikkaamattomia narttuja ole kiimaisenakaan ahdisteltu paitsi ihan yksittäisiä kertoja, ja silloin olen its tietysti estänyt astumistouhut kunnes omistaja on tullut hakemaan irtokoiransa pois. 

Mitä rotua nämä astumishalukkaat urokset ovat olleet? Miten onnistuu estäminen, jos irti oleva uros on esim. Rottweiler tms. vastaavan kokoluokan koira.

Pienet on melkein pahempia, ovat pahuksen vikkeliä eikä harrasta "esileikkejä" vaan pyrkivät hyppäämään suoraan kohteeseen heti. Jos siis ei ole niin pieni ettei ylety omaan koiraan ;) Isot yleensä ensin pyrkivät nuolemaan takapäätä, kokeilevasti nostavat tassuaan nartun selälle varmistuakseen että narttu sallii, ja tässä vaiheessa ehtii työntää koiran pois, oma turvaan jalkojen väliin. Omistaja yleensä aika pian jostain tuleekin, ja onneksi äärimmäisen harva uros on aggressiivinen tuossa tilanteessa ihmiselle (tosin oman koiran syliin otto jostain syystä herättää osassa aggressiota, vaikkei mitään välittäisi siitä jos esim. työntää kyljestä pois, joten syliin ihan viimeisenä keinona)

Joskus mökillä kyllä jouduin ulkoiluttamaan kiimaista niinkin että naapurin kultainen noutaja kulki koko lenkin vapaana perässä. Onneksi nartullani ei ollut vielä tärppipäivät joten se ei aktiivisesti tarjonnut itseään vaan enemmänkin torjui lievästi urosta. Pidin vaan hyvää vauhtia päällä ettei uros ehdi mihinkään astumispuuhiin yrittää kunnolla. Läähättäen kulki vaan perässä, kuin nartun peräpää olisi magneetti.

Niin se on ihmisilläkin 😂😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi tuttavani ei leikkauttanut urostaan vastaavasta syystä. On kylläkin nainen. 

Kammottava remmiräyhä ja sekä koiran että emännän elämä on yhtä kärsimystä. Ulkoiluttaa lähinnä yön pimeydessä, koska toisten urosten kohtaaminen on mahdotonta. 

Näinkin siis voi käydä. Ei varmasti suinkaan aina ja automaattisesti. 

Kuitenkin usein koiran elämä on paljon mielekkäämpää ja monipuolisempaa leikattuna. Nyt rajoittuu pariin pissalenkkiin päivässä. Mihinkään sitä ei oikein voi ottaa mukaan. 

Tämä liittyy varmaan hyvin paljon koirarotuun. Meidän shetlanninlammaskoira ei tarvitse edes hihnaa kun pallit jalkojen välissä kulkee nätisti vierellä vaikka muita koiria ohi meneekin.

Kouluttamiseen ja johtajuuteen se liittyy. Toki, joku sheltti voi miellyttämishaluisena rotuna olla poikkeuiksellisen helppo opettaa tuollaiseen käytökseen, mutta minkä tahansa koiran voi, kun alkaa kouutuksen pienestä pitäen ja ehdollistaa oikean ohitustavan kunnolla. 

Itse kisaan koirieni kanssa useammassa lajissa, ja niin ne vaan voivat käyttäytyä esim. toko- tai agilitykisoissa ja pysyä käskyjen alla, vaikka kiimanarttu olisi juuri tiputellut eritteitään radalle. Siihen verrattuna joku hetkellinen ohitus on pikku juttu kouluttaa.

Kyllä se rotukin isoa osaa siinä näyttelee, eri rodut on eri luonteisia, se nyt on sanomattakin selvää. Toki koulutus kans tärkeää.

Shelteilläkin vaan yleensä on sinänsä vahvana nuo sukupuolikäytökset. Mun sukulainen kasvattaa niitä ja kyllä heillä on uroksilla tiukka arvojärjestys keskenään ja välillä kun on ollut "vallananastuspyrkimyksiä" jollain nuoremmalla uroksella niin on tarvinnut ihmisten ollessa pois urokset eristääkin toisistaan etteivät pääse vahingoittamaan toisiaan. 

Aika moni ei myös ole 2 vuoden iän jälkeen enää mikään "koirapuistokoira". Mikä ei kylläkään ole ongelma, on täysin luonnollista ettei sellaisen eläinlajin urokset, jossa urosten pitää selvittää hierarkiasta ja taistella vallasta, eivät oikein tule toimeen keskenään aidatussa tilassa pitkiä aikoja. Kun ei siellä ole mitään ns. oikeaa tekemistäkään kuten lenkillä vaikka haistelu, niin kyllähän ne alkaa katsomaan kuka tässä on kuka, ja siinä tulee helposti tappeluita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs miespuolinen työkaverini kauhisteli miten koiran miehisyys kärsii, kun kerroin aikovani viedä koiran kastraatioon. Kysyin häneltä, onko sitten mukavampi elää jatkuvassa kestopanetuksessa saamatta koskaan pesää. Meillä koira kärsi ja oli jatkuvassa stressissä ennen kastraatiota.

Nyt hetkinen hei. Erittäin harva mies haluaisi kastraation siksi "ettei saa koskaan pesää". Itse oon ollut ilman pesää 11 vuotta ja kiitos vaan, haluan pitää munani. Elämäni ei myöskään ole kärsimystä siksi etten enää edes halua sekaantua seksuaalisesti naaraisiin vaan hoidan tyydytykseni itse silloin kun haluan (koiratkin voi tehdä niin).

No minun koiranipa vaan kärsi, varmaan oli hieman yliseksuaalinen. Koira menetti ruokahalunsa ja laihtui liikaa, kiersi stressaantuneena läähättäen ympäri asuntoa pystymättä rauhoittumaan, ulvoi unissaan, alkoi merkkailemaan sisälle vaikka oli oppinut sisäsiistiksi ja yritti astua kaikki vastaantulevat nartut. Tätä siis oli useamman kuukauden ja oireet tuntuivat vaan pahenevan. Nyt kastraation jälkeen on normaalipainoinen ja elämäniloinen kaveri. En kadu päivääkään toimenpidettä.

Nämä tapaukset hyväksyn itsekin, että koiran oman hyvinvoinnin vuoksi on pakko leikkauttaa. Kehotan kuitenkin pennun omistajia katselemaan rauhassa murrosiän yli, sillä osa koirista on nuorina tuollaisia mutta rauhoittuvat noin 1,5 vuoden ikään mennessä. Mutta jos jatkuva stressikäytös kiimanartuista jatkuu lähes jatkuvasti, sitten leikkautus on ok. (Toinen vaihtoehto toki olisi asua alueella jossa kiimanarttuja ei oloe niin paljoa, mutta myös kodin vaihto on koiralle valtava stressi joten ei sitäkään oikein voi suositella että älkää leikkauttako, mutta myykää se koira maalle)

Minullakaan ei ollut koiran kastrointi pentuaikana mielessä. Koira oli yli 2 v kun kastraatio tehtiin ja harkitsin sitä pitkään. Asumme alueella, jossa on paljon koiria, joten niitä juoksuisia narttujakin on jatkuvasti lähistöllä. Sain myös kuulla, että enkö muuten pärjää koiran kanssa kun leikata pitää. Ei ollut kyse pärjäämisestä, koira kun ei ole luonteeltaan erityisen dominoiva ja on miellyttämisenhaluinen. Koira vaan selkeästi kärsi olostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs miespuolinen työkaverini kauhisteli miten koiran miehisyys kärsii, kun kerroin aikovani viedä koiran kastraatioon. Kysyin häneltä, onko sitten mukavampi elää jatkuvassa kestopanetuksessa saamatta koskaan pesää. Meillä koira kärsi ja oli jatkuvassa stressissä ennen kastraatiota.

Nyt hetkinen hei. Erittäin harva mies haluaisi kastraation siksi "ettei saa koskaan pesää". Itse oon ollut ilman pesää 11 vuotta ja kiitos vaan, haluan pitää munani. Elämäni ei myöskään ole kärsimystä siksi etten enää edes halua sekaantua seksuaalisesti naaraisiin vaan hoidan tyydytykseni itse silloin kun haluan (koiratkin voi tehdä niin).

No minun koiranipa vaan kärsi, varmaan oli hieman yliseksuaalinen. Koira menetti ruokahalunsa ja laihtui liikaa, kiersi stressaantuneena läähättäen ympäri asuntoa pystymättä rauhoittumaan, ulvoi unissaan, alkoi merkkailemaan sisälle vaikka oli oppinut sisäsiistiksi ja yritti astua kaikki vastaantulevat nartut. Tätä siis oli useamman kuukauden ja oireet tuntuivat vaan pahenevan. Nyt kastraation jälkeen on normaalipainoinen ja elämäniloinen kaveri. En kadu päivääkään toimenpidettä.

Nämä tapaukset hyväksyn itsekin, että koiran oman hyvinvoinnin vuoksi on pakko leikkauttaa. Kehotan kuitenkin pennun omistajia katselemaan rauhassa murrosiän yli, sillä osa koirista on nuorina tuollaisia mutta rauhoittuvat noin 1,5 vuoden ikään mennessä. Mutta jos jatkuva stressikäytös kiimanartuista jatkuu lähes jatkuvasti, sitten leikkautus on ok. (Toinen vaihtoehto toki olisi asua alueella jossa kiimanarttuja ei oloe niin paljoa, mutta myös kodin vaihto on koiralle valtava stressi joten ei sitäkään oikein voi suositella että älkää leikkauttako, mutta myykää se koira maalle)

ai että oikein hyväksyt, kiitos!

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei koira ajattele pallien menetystä samalla tavalla?

Mistä tiedät ettei koira trollaa päivisin AV:lla kun olet töissä?

Koirani tuli kantavaksi. Oli omassa tarhassaan, okei, oli juoksut, mutta silti, omassa pihassa omassa tarhassa. En tiedä isää. Joku vapaana kulkenut uros, no pentujen ulkonäöstä voin arvella rotua, mutta en tosiaankaan tiedä, kenen koira voisi olla kyseessä. Niin, tarhan verkko on sellaista isompireikäistä, jotenkin siis ovat onnistuneet paneskelemaan verkko välissä... Pentuja syntyi kolme, ovat kyllä aika valloittavia lupsikkaita, ei sillä. Yksi, urospuolinen, on jäämässä meille, vei sydämen... Mutta tosiaan hänet kastroidaan sitten kun se on ajankohtaista! En halua uusia pentuja, enkä sitä että se alkaa äitiään n*ssimaan. Ja koirien pitäminen erillään  emon kiima-aikoina on liian hankalaa.

Ja opin että näinkin voi käydä. Tarhaa parannellaan ennen seuraavaa juoksua. Jotenkin tilannetta vaan ei osannut ajatella.

Meillä samat jutut miehellä. Ei kyllä ole leikattukaan. Terve koira, pysyy kontrollissa ja ei sekoile narttujen tai toisten urosten kanssa. Eikä nylkytä. Ikää nyt pian 5.

Mä olisin unelma-nainen sun miehelles. Mulla on 2 tyttökoiraa ja tosiaankaan en vie niitä leikattaviksi, vaikka tulee kaameaa sotkua vuodoista juoksujen aikaan.

Jos on yliseksuaalinen, kannattaa leikata ajoissa. Yksien tuttujen seksihullu chihu sai sekstailla kaiken mahdollisen kanssa kengistä sukkiin ja jopa omilla tassuilla hieroi itseään. Lopulta tajusivat, kun oli tulossa vauva, että ei tommoisen "10-30 ruiskausta illassa" kanssa voi olla lasta. Veivät leikattavaksi. Ei auttanut enää. Oli jo 7-vuotias ja vuosia tehnyt sitä, joten jatkoi sitä jatkuvaa nylkyttämistäään senkin jälkeen. Suoraan sanottuna ällöttävä koira

Vierailija kirjoitti:

Koirani tuli kantavaksi. Oli omassa tarhassaan, okei, oli juoksut, mutta silti, omassa pihassa omassa tarhassa. En tiedä isää. Joku vapaana kulkenut uros, no pentujen ulkonäöstä voin arvella rotua, mutta en tosiaankaan tiedä, kenen koira voisi olla kyseessä. Niin, tarhan verkko on sellaista isompireikäistä, jotenkin siis ovat onnistuneet paneskelemaan verkko välissä... Pentuja syntyi kolme, ovat kyllä aika valloittavia lupsikkaita, ei sillä. Yksi, urospuolinen, on jäämässä meille, vei sydämen... Mutta tosiaan hänet kastroidaan sitten kun se on ajankohtaista! En halua uusia pentuja, enkä sitä että se alkaa äitiään n*ssimaan. Ja koirien pitäminen erillään  emon kiima-aikoina on liian hankalaa.

Ja opin että näinkin voi käydä. Tarhaa parannellaan ennen seuraavaa juoksua. Jotenkin tilannetta vaan ei osannut ajatella.

Joo, meilläkin on aina kiimaiset sisällä muuten paitsi kun ollaan lenkillä, koska meillä päin valitettavasti jotkut "vanhat isännät" antaa koiriensa juoksennella vapaana ja lenkittää näin itsensä. "Maalla kun ollaan". En luoda pihan ympäri kiertävään aitaan enkä ns. normaaleihin tarhoihin, kun tärppipäiväinen halukas narttu ja vapaana oleva uros kohtaavat. 

Tuo on jännä tuo äiti ja pennut... Meillä nimittäin yksikään pentu ei ole halunnut koskaan astua emäänsä sukukypsänä, eikä emä ole kiimassakaan tarjonnut itseään pennulleen. Ei edes silloin, jos pentu on myyty toiseen kotiin 7-viikkoisena ja tulee vain kylään. Niilläkin taitaa olla joku ihan biologiaan perustuva sukurutsan estomenetelmä, niin että jos on geneettisesti liian lähellä niin haju ei miellytä tms eikä haluta. Toki ei tällaiseen voi luottaa, kyllä meilläkin silti kiimanarttu pidetään aina itse pois ollessa uroksista erossa, vaikkei ne ikinä meidän nähden osoittaisi mitään halua toisiinsa kun on emä ja pentu.

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin unelma-nainen sun miehelles. Mulla on 2 tyttökoiraa ja tosiaankaan en vie niitä leikattaviksi, vaikka tulee kaameaa sotkua vuodoista juoksujen aikaan.

Onneksi juoksuhousut on keksitty. Itse olen sisustuksesta tarkka, ja heti kun jotain tippaa alkaa nartulla alapäästä tulla juoksujen alun merkiksi niin pöksyt jalkaan ja pikkuhousunsuojaa sinne sisään. Nartun itsensäkin on helpompi kun ei tartte koko ajan omaa pillueritettään nuolla. Jos ei ole housuja niin monet siistit nartut heti kun tuntevat että alapäästä tulee jotain, yritttävät nuolla sen pois. 

Vierailija kirjoitti:

Mistä tiedät ettei koira ajattele pallien menetystä samalla tavalla?

Moni mies on henkisesti koiran tasolla. Pallien nuoleminen ja seuraava ateria kiinnostaa. Muun aikaa läähättää, pieree ja nukkuu.

Aloittaja voi käyttää koiran leikkuulla niin ettei äijä edes huomaa.