Lue keskustelun säännöt.
Toipuminen pettämisestä (Toinen nainen osa 2)
01.08.2018 |
Haluaisin viedä aiemman aloitukseni toisille urille ja siirtyä draaman spekuloinnista selviytymiseen.
Olen saanut nyt jo hyviä ohjeita,joissa kehoitetaan hellimään itseä ja elämään hetki kerrallaan. Pohtimaan asioita itsestä käsin ja tekemään uudenlaisesta elämästä pienillä asioilla siedettävää.
Tuntuisi kuitenkin lohduttavalta kuulla lisää tapoja ja keinoja selviytyä uuden arjen edessä.
Olen itse tällä hetkellä tilanteessa,jossa jatkan elämääni suhteen ollessa "tauolla" , pettämisen selviämisestä on vielä niin vähän aikaa. Ainoa päätös tulevaisuuden suhteen on, että minä jatkan asumista kotona jota olemme 15v asuttaneet yhdessä ja mies siirtyy tänään toiseen osoitteeseen.
Mitään lopullista eroa emme ole tehneet, minun tahdostani elämme kuitenkin erillämme toistaiseksi, ehkä lopullisesti. Sen näyttää aika.
Mies haluaisi jatkaa suhdettamme, hän on alun (ensimmäisen päivän) jatkuvan pommittamisen jälkeen onneksi hieman rauhoittunut.
Ajattelen tänä aamuna, että naiseuteni ei sinänsä ole kokenut suurta kolausta,uskon olevani edelleen viehättävä. Tunnen vain kipeää tekevää riittämättömyyttä lapsettomuuden vuoksi, mies kun oli hetken suhteessa äiti-ihmisen kanssa.
En tiedä olenko jotenkin sekaisin ajatellessani, että itse suhdetta ja seksiä pahempaa on se, että nainen on äiti.
Jotenkin kirpeältä tuntuvaa on juuri se fakta, että tämä toinen on osaksi sitä mitä itse en voi olla.
Olen itse pitänyt elämäämme hyvänä. Tulemme taloudellisesti hyvin toimeen, harrastamme paljon yhdessä. Meillä on yhteisiä projekteja. Pidämme samanlaisista asioista. Olemme olleet toistemme parhaimmat ystävät ja tehneet paljon asioita yhdessä,matkustaneet ja nähneet maailmaa. Onnistuneet työelämässä molemmat omalta osaltamme ja varmasti kyllä myös hukuttaneet lapsen menetystä ja lapsettomuutta siihen osa-alueeseen elämässä.
Tuntuu hyvin oudolta nukkua yöt erillään ja olla toisesta kaukana, se on 15v aikana ollut hyvin harvinaista. Joitain satunnaisia matkoja tai sukulaisissa piipahtamisia lukuunottamatta.
Miten tästä eteenpäin, päivä kerrallaan kai.
Tiedän pärjääväni, mutta ymmärrän jo nyt ettei tästä tule helppoa.
Kommentit (445)
Totta kai miehellä on pohjaton tarve purkaa mieltään näinä aikoina. Hänellä on kaksi vaihtoehtoa siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mua kiinnostaa se, miksi avaudut täällä näin yksityiskohtaisesti asiasta? Kirjoitustyylisi on tosi maalaileva ja osaat selvästi kirjoittaa.Kirjoittamasi perusteella oletan myös, että sinulla on tosielämässä ihmisiä kenen kanssa tätä asiaa jakaa. Siksi mietin motiiviasi pohtia tapaustasi tuntemattomien kanssa.
En haluaisi huudella porvoolaista, koska juuri tällainen herättä monissa naisissa hyvin voimakkaita tunteita ja empatiaa, ja on ehkä hyödyllistäkin pohtia näitä asioita, oli tämä tapaus totta tai trollia.
Jos kuitenkin kirjoittamasi on totta, toivon sinulle voimia ja viisautta tuleviin aikoihin.
Toimin avautuessani palstalla itselleni täysin epätyypilliseen tapaan. Minusta on helppoa kirjoittaa ja jakaa ajatuksia tuntemattomien ihmisten kanssa,jotka osaavat jakaa myös omia kokemuksiaab.
Olet oikeassa,minulla on ihmisiä kenelle voisin puhua,mutta olen sulkenut tämän asian ainakin toistaiseksi vain anopin ja siskoni tietoon.
Se johtuu lähinnä siitä,etten ole kykeneväinen vastaanottamaan jatkuvaa huolenpitoa ja hyvää tarkoittavaa hyysäämistä. Olen liian väsynyt siihen juuri nyt.
Lisäksi olen liian lojaali miehelleni, enkä vielä kykene puhumaan tästä muille. En tiedä onko se jotakin sairasta suojeluviettiä,tyhmyyttä vai jopa viisas ratkaisu tässä hetkessä.
Yllättävän vähän minua ahdistaa näin yksityiskohtainen avaaminen. Eilisessä viestiketjussa hetken jännitin paljastuiko minun ja mieheni henkilöllisyys jollekkin. Mutta en usko,että niin kävi.
Ihmisenä yksityiselämän puolella paljastuminen ei minua pelota. Mutta ammattini vuoksi, toivon saavani pysyä ikäänkuin salassa.
Eli vastaus kysymykseesi on, palsta on helppo väylä avata ajatuksia ja erityisesti tässä ketjussa kommentoineet ihmiset ovat antaneet minulle paljon ajateltavaa ja voimaakin.
Olen kaikesta kiitollinen.
Lisäksi täällä roikkuessa yksinäiset tunnit menevät nopeammin, en näet osaa tarttua juuri mihinkään tässä hetkessä.
Ap💛
Ei minulla olisi mitään sanottavaa naiselle, jonka kanssa mieheni olisi minua pettänyt. Ei kysymyksiä, ei mitään. Hän ei kuuluisi mitenkään meidän parisuhteeseemme tai siihen miten sen kävisi. Täysin merkityksetön ihminen minulle. Hänen motiivinsa keskusteluun voivat olla mitä vain, joten en voisi luottaa hänen yhteen sanaankaan. Hänellä taas ei ole oikeutta miehenikään kautta saada minusta mitään irti tai tietää mitään asioita minusta. Täydellinen radiohiljaisuus koska luultavasti halveksisin häntä tietoisesta pettämisestä ja säälisin jos hänkin on tullut huijatuksi. Mutta ei minulla olisi mitään mielenkiintoa häneen tai olisi mitään velvollisuuksia.
Ex-avomieheni petti minua ja erosimme heti, en välittänyt kuunnella tai puhua mitään koska olin itse eron ottanut puheeksi. Tarvitsin ensin sen hajuraon eli en vuoteen pitänyt mitään yhteyttä eron jälkeen. Taisi siinä mennä useampikin vuosi. Sitten satunnaisia kohtaamisia. Silloin kun olin vielä hieman jäätävässä moodissa niin mies yritti esitellä minulle satunnaisia seuralaisiaan, jatkoin matkaani ja sanoin ettei kiinnosta, hei hei ja hyvää loppuelämää. Ajattelin hänen muutamien aika mielenkiintoisten vetojen jälkeen ettei minun tarvitse näytellä mitään.
Lopulta ehkä 7 vuoden jälkeen hän esitteli minulle jossain kohtaa nykyisen vaimonsa ja kättelin, hymyilin. Ei enää tuntunut missään. Olin varmaan niin ylpeä ja sitten suuttunut tietyistä miehen kommervenkeistä etten kokenut olevani mitenkään velvoitettu ystävälliseen käytökseen.
Mies oli oudolla tavalla ylpeä minusta, hän sanoi, että tuo nainen ei ketään kumarra ja naureskeli kun hänen silloiset naisseuralaiset katsoivat silmät pyöreinä kun kävelin kylmästi ohi sanoen ettei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.
Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.
Pääsen pystyyn.Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"
Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.
Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.
Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.Ja olihan se aika uskaliasta.
Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?
Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?
Ap💛
Miten mulle jäi se käsitys siitä toisesta ketjusta että et voi saada lapsia ja olet "lapseton", kun taas nyt sanot että sulla on lapsi joka on kuollut? Tähän päälle jäi myös se maku että olisitte yrittäneet hedelmöityshoitoja (voi tosin olla toinenkin ketju).
Arvasin, että Ap on julkisuuden henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä seksielämä parani sen jälkeen, kun pettäminen tuli ilmi. Mies petti seksin puutteesta johtuen, ja ymmärsin tämän ja halusin korjata asian. Vaikeampaa olisi, jos mies olisi pettänyt, koska on syviä tunteita toista kohtaan. Sittemmin olen lukenut, ettei ihminen luonnostaan ole kovin yksiavioinen. Luonnonkansat paneskelevat ympäriinsä, sekä miehet että naiset, ja lapset kasvatetaan koko kylä yhdessä. Koska ei tiedetä, kuka on kunkin isä. Tällainen meikäläisten ehdoton yksiavioisuus on lähinnä kulttuurin ja uskonnon tuote. Muslimimaissakin miehillä on useampia naisia, eikä se sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen menettämisen jälkeen, olen ajatellut että mikään ei voi minua kokonaan kaataa, että olen kokenut pahimman pelkoni ja elänyt sen todeksi.
Ajattelen tästäkin, että olen vinoon heilahtanut, mutta pääsen suoraksi.
Pääsen pystyyn.Pettämisen jälkeen, kun mies oli saapumassa mökille hän kysyi tarvitsenko jotain kaupasta. Vastasin "aseen"
Lähtiessään pois hän ojensi minulle jotakin, lempivärisen vesipyssyn. Ja minä naurahdin.
Huumori, joskus musta ja sarkastinen ovat olleet aina meidän keino selviytyä kriiseistä ja murheista. En tiedä miksi kerron tämän teille, kun tämä saattanee kuulostaa aivan imbesilliltä touhulta.
Mutta sellaista hassua ja veikeää ihmistä, joka nauraa samoille typerille asioille minä rakastan.Ja olihan se aika uskaliasta.
Jos sinä olisit tässä hetkessä minä,mitä tekisit?
Menisit pesulle ja nukkumaan...pyytäisu jonkun ystävän kylään....soittaisit miehen keskustelemaan...joisit skumppaa ja kuuuntelisit spotifystä musiikkia....?
Ap💛
Miten mulle jäi se käsitys siitä toisesta ketjusta että et voi saada lapsia ja olet "lapseton", kun taas nyt sanot että sulla on lapsi joka on kuollut? Tähän päälle jäi myös se maku että olisitte yrittäneet hedelmöityshoitoja (voi tosin olla toinenkin ketju).
Kyllä olemme menettäneet lapsemme. Ja käyneet myös hoidoissa,tuloksetta.
Olemme lapseton pari, jos tämä lyhyesti kerrotaan. Jos joku kysyy olemmeko lapseton pari,vastaamme olevamme. Emme me jokaiselle kohtaamallemme ihmiselle sano että meillä on ollut lapsi,mutta hän kuoli kohtuuni.
Sydämessä olen aina äiti ja hän on lapseni. Mulla tässä elämässä,arjessa minä olen lapseton nainen. Koska minun lapseni ei elä,kasva ja kulje mukanani kuin raskausajan muistoissa ja muistona sylissäni, jos tästä elämästä poistuneena pienenä ja viattomana.
Ymmärsit varmaan mitä tarkoitin?
Ap💛
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, täällä palstalla sinulle vastailevista hämmästyttävän moni vaikuttaa todella pessimistiseltä ja vakuuttaa, että jätä nyt vaan se mies. Tätä en ymmärrä yhtään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteissa liian usein annetaan periksi. Luovutetaan. Päädytään avioeroon. Miksi? Ajatellaanko, että uuden löytää kyllä, paremman vieläpä? Kukaan ei koskaan voi olla varma kuin itsestään. Ei voi olla varma, onko kumppani esimerkiksi nuorena tai aiemmissa suhteissaan pettänyt. Varma voi olla vain itsestään. Mutta luottaa voi. Senkin jälkeen, että suhde on kokenut kovia, luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Paljon se vaatii, mutta paljon enemmän se on ainakin meidän suhteessamme tullut antamaan.
Pettämisen julki tullessa erosimme joksikin aikaa. Pohdin asioita syvällisemmin, myös terapeutin kanssa, ja tiesin, että kun minua on kerran petetty, tulen aluksi olemaan varpaillani asian kanssa, jos mies vaikka on omissa iltamenoissaan. Oli mies kuka hyvänsä! Vanha tai uusi. Uuden kanssa kaikki on uutta, myös häneen luottaminen ja luottamuksen rakentaminen. Omaan mieheeni opin luottamaan uudelleen. On avattava sydän uudelleen, annettava se kokonaan toiselle. Pelottavaa, mutta minun sydämeni ja sieluni halusin hänelle uudelleen antaa. Rakastin niin paljon. Halusin luottaa, että pettäminen oli vaan hetken hairahdus. Kaiken tämän jälkeen suhteemme on lujempi kuin koskaan. Tiedämme, mitä melkein menetimme, ja se on tehnyt meistä yhdessä raudanlujia.
Yrittäisin selvitä ystävien hääpäivästä. Jos he ovat miehellesikin tärkeitä, minua ehkä kaduttaisi myöhemmin, että olisin itsekäs ja pyytäisin häntä jäämään pois. Ystäviä en haluaisi kuormittaa, enkä jaksaisi vastailla kysymyksiin missä mies on. Myöhemmin häistä puhuttaessa mieleen palaisi aina se, ettei hän olisi ollut häissä.
Älä, Ap, luovuta. Suhteenne kuulostaa taistelemisen arvoiselta.
Ja vastaus kysymykseesi, soittaisin miehelle. Pyytäisin juttelemaan. Olisin varmasti vihainen, surullinen sitäkin enemmän. Silti halusin silloinkin syliin, samassa tilanteessa. Väsyneenä kaikkeen. Miten juuri se syli joka on niin satuttanut, voi lohduttaa?
"Järki on mielen vartija, mutta
sydämen ovi on vartioimatta.
Mieli järkeilee - sydän tietää."
Tämä mietelause, runonpätkä antoi minulle aikoinaan voimaa luottaa sydämeeni. Älä kuuntele sinua neuvovia, mene tunne edellä. Tee kuten haluat, kuten tunnet, älä anna järjen viedä. Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää ♥️
Vierailija kirjoitti:
Arvasin, että Ap on julkisuuden henkilö.
En ole todellakaan julkisuuden henkilö.
Tuskin kukaan haluaisi palstalla paljastua perheineen,parisuhteineen tai ammatteineen. Kertoa työpaikkaa, kotikaupunkia tai kesäpaikan sijaintia, anopin koko nimeä tai lauantain hääkirkon sijaintia. Tietenkään.
Ap 💛
Oikein hyvää yötä teille kaikille.
Kiitos kaikesta yhdessä jaetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ahdistavassa tilanteessa, kun tuli pelko, että apua mitä sanon, jos se soittaa, auttoi niinkin typerän yksinkertainen ajatus, että mun ei tarvitse vastata eikä puhua yhtään kenellekään, ellen halua. Hävettää edes kirjoittaa näin lapsellista neuvoa, mutta mulle tuotti suunnatonta huojennusta vastaanlaiseen ahdistukseen, kun aidosti päätin, että jos eräs soittaa, kukaan ei pakota mua vastaamaan. Niinpä mun ei myöskään tarvitse pohtia, mitä sanoisin, alkaisinko itkeä tai huutaa tai änkyttää typeriä tms. Tuntemattomasta numerosta tulikin soittoja, jotka ignoorasin.
Mitä mies teki sen toisen naisen kanssa siellä huoltoasemalla, että ymmärsit kyseessä olevan pettäminen? Siis sekstailiko ne siellä huoltoasemallakin? Jotenkin epätodennäköistä, että aluksi niin haluton miehesi (ainakin hänen näyttämiensä viestien mukaan) olisi yllättäen ryhtynyt niin roisiksi julkisella paikalla.
Tai jos he eivät suudelleet tms. siellä huoltoasemalla, mikä herätti epäilyksesi, ettei kyseessä olisi työtapaaminen, tuttu, kaveri, satunnainen törmääminen tai joku kaukainen pikkuserkku? Mistä toiminnasta oikein otit kuvan? Kahvittelusta, kädestä pitelystä, tankkaamisesta, vessapanosta??
Myös tuo julkisella paikalla tapahtunut toiminta kertoo ehkä jotain pettämisen luonteesta. Ja siitä minkä tason hairahdus pettäminen oli. Tai sitten tämä oli vain provo, sillä siltä se alkuperäinen aloitus kuulosti kaikessa proosallisessa asussaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä palstalla sinulle vastailevista hämmästyttävän moni vaikuttaa todella pessimistiseltä ja vakuuttaa, että jätä nyt vaan se mies. Tätä en ymmärrä yhtään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteissa liian usein annetaan periksi. Luovutetaan. Päädytään avioeroon. Miksi? Ajatellaanko, että uuden löytää kyllä, paremman vieläpä? Kukaan ei koskaan voi olla varma kuin itsestään. Ei voi olla varma, onko kumppani esimerkiksi nuorena tai aiemmissa suhteissaan pettänyt. Varma voi olla vain itsestään. Mutta luottaa voi. Senkin jälkeen, että suhde on kokenut kovia, luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Paljon se vaatii, mutta paljon enemmän se on ainakin meidän suhteessamme tullut antamaan.
Pettämisen julki tullessa erosimme joksikin aikaa. Pohdin asioita syvällisemmin, myös terapeutin kanssa, ja tiesin, että kun minua on kerran petetty, tulen aluksi olemaan varpaillani asian kanssa, jos mies vaikka on omissa iltamenoissaan. Oli mies kuka hyvänsä! Vanha tai uusi. Uuden kanssa kaikki on uutta, myös häneen luottaminen ja luottamuksen rakentaminen. Omaan mieheeni opin luottamaan uudelleen. On avattava sydän uudelleen, annettava se kokonaan toiselle. Pelottavaa, mutta minun sydämeni ja sieluni halusin hänelle uudelleen antaa. Rakastin niin paljon. Halusin luottaa, että pettäminen oli vaan hetken hairahdus. Kaiken tämän jälkeen suhteemme on lujempi kuin koskaan. Tiedämme, mitä melkein menetimme, ja se on tehnyt meistä yhdessä raudanlujia.
Yrittäisin selvitä ystävien hääpäivästä. Jos he ovat miehellesikin tärkeitä, minua ehkä kaduttaisi myöhemmin, että olisin itsekäs ja pyytäisin häntä jäämään pois. Ystäviä en haluaisi kuormittaa, enkä jaksaisi vastailla kysymyksiin missä mies on. Myöhemmin häistä puhuttaessa mieleen palaisi aina se, ettei hän olisi ollut häissä.
Älä, Ap, luovuta. Suhteenne kuulostaa taistelemisen arvoiselta.
Ja vastaus kysymykseesi, soittaisin miehelle. Pyytäisin juttelemaan. Olisin varmasti vihainen, surullinen sitäkin enemmän. Silti halusin silloinkin syliin, samassa tilanteessa. Väsyneenä kaikkeen. Miten juuri se syli joka on niin satuttanut, voi lohduttaa?
"Järki on mielen vartija, mutta
sydämen ovi on vartioimatta.
Mieli järkeilee - sydän tietää."Tämä mietelause, runonpätkä antoi minulle aikoinaan voimaa luottaa sydämeeni. Älä kuuntele sinua neuvovia, mene tunne edellä. Tee kuten haluat, kuten tunnet, älä anna järjen viedä. Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää ♥️
Jos olisit tässä minä halaisin sinua pitkään ja lujasti.
♥♥♥♥♥
Ap💛
Mun vanhemmilla ei ollut pettämisiä tietääkseni mutta välit olivat viileät. Hyvin harvassa on ne kerrat kun toisilleen mitään hellyyttä osoittivat. Toivoin lapsena, että eroaisivat vaikkei heillä riitoja ollutkaan mutta kyllä mä lapsena huomasin myös rakkauden puuttuneen.
Ja niin, multa jäi puuttumaan kokonaan terveellisen (ja onnellisen) parisuhteen malli. Ensimmäiset parisuhteeni olivat hyvin kaverillisia. Tuntuu että nykyinen mieheni joutuu vieläkin välillä "opettaan", miten minun kuuluisi joskus osoittaa hänellekin huomiota ja kuinka mä voisin suudella häntä eikä hän minua.
Uskoisin, että uusperhe missä on rakkautta on parempi vaihtoehto kuin rakkaudeton ydinperhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies teki sen toisen naisen kanssa siellä huoltoasemalla, että ymmärsit kyseessä olevan pettäminen? Siis sekstailiko ne siellä huoltoasemallakin? Jotenkin epätodennäköistä, että aluksi niin haluton miehesi (ainakin hänen näyttämiensä viestien mukaan) olisi yllättäen ryhtynyt niin roisiksi julkisella paikalla.
Tai jos he eivät suudelleet tms. siellä huoltoasemalla, mikä herätti epäilyksesi, ettei kyseessä olisi työtapaaminen, tuttu, kaveri, satunnainen törmääminen tai joku kaukainen pikkuserkku? Mistä toiminnasta oikein otit kuvan? Kahvittelusta, kädestä pitelystä, tankkaamisesta, vessapanosta??
Myös tuo julkisella paikalla tapahtunut toiminta kertoo ehkä jotain pettämisen luonteesta. Ja siitä minkä tason hairahdus pettäminen oli. Tai sitten tämä oli vain provo, sillä siltä se alkuperäinen aloitus kuulosti kaikessa proosallisessa asussaan.
Ootko tosissasi? Jos sä näät sun miehes jossain hevonkuusessa vieraan naisen kanssa niin sä ajattelet että kaveri on hakenu sulle tuntemattoman serkkutytön messiin ja menossa munkkikahville. Hahahha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, täällä palstalla sinulle vastailevista hämmästyttävän moni vaikuttaa todella pessimistiseltä ja vakuuttaa, että jätä nyt vaan se mies. Tätä en ymmärrä yhtään.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että parisuhteissa liian usein annetaan periksi. Luovutetaan. Päädytään avioeroon. Miksi? Ajatellaanko, että uuden löytää kyllä, paremman vieläpä? Kukaan ei koskaan voi olla varma kuin itsestään. Ei voi olla varma, onko kumppani esimerkiksi nuorena tai aiemmissa suhteissaan pettänyt. Varma voi olla vain itsestään. Mutta luottaa voi. Senkin jälkeen, että suhde on kokenut kovia, luottamuksen voi rakentaa uudelleen. Paljon se vaatii, mutta paljon enemmän se on ainakin meidän suhteessamme tullut antamaan.
Pettämisen julki tullessa erosimme joksikin aikaa. Pohdin asioita syvällisemmin, myös terapeutin kanssa, ja tiesin, että kun minua on kerran petetty, tulen aluksi olemaan varpaillani asian kanssa, jos mies vaikka on omissa iltamenoissaan. Oli mies kuka hyvänsä! Vanha tai uusi. Uuden kanssa kaikki on uutta, myös häneen luottaminen ja luottamuksen rakentaminen. Omaan mieheeni opin luottamaan uudelleen. On avattava sydän uudelleen, annettava se kokonaan toiselle. Pelottavaa, mutta minun sydämeni ja sieluni halusin hänelle uudelleen antaa. Rakastin niin paljon. Halusin luottaa, että pettäminen oli vaan hetken hairahdus. Kaiken tämän jälkeen suhteemme on lujempi kuin koskaan. Tiedämme, mitä melkein menetimme, ja se on tehnyt meistä yhdessä raudanlujia.
Yrittäisin selvitä ystävien hääpäivästä. Jos he ovat miehellesikin tärkeitä, minua ehkä kaduttaisi myöhemmin, että olisin itsekäs ja pyytäisin häntä jäämään pois. Ystäviä en haluaisi kuormittaa, enkä jaksaisi vastailla kysymyksiin missä mies on. Myöhemmin häistä puhuttaessa mieleen palaisi aina se, ettei hän olisi ollut häissä.
Älä, Ap, luovuta. Suhteenne kuulostaa taistelemisen arvoiselta.
Ja vastaus kysymykseesi, soittaisin miehelle. Pyytäisin juttelemaan. Olisin varmasti vihainen, surullinen sitäkin enemmän. Silti halusin silloinkin syliin, samassa tilanteessa. Väsyneenä kaikkeen. Miten juuri se syli joka on niin satuttanut, voi lohduttaa?
"Järki on mielen vartija, mutta
sydämen ovi on vartioimatta.
Mieli järkeilee - sydän tietää."Tämä mietelause, runonpätkä antoi minulle aikoinaan voimaa luottaa sydämeeni. Älä kuuntele sinua neuvovia, mene tunne edellä. Tee kuten haluat, kuten tunnet, älä anna järjen viedä. Toivon sinulle ja teille kaikkea hyvää ♥️
Jos olisit tässä minä halaisin sinua pitkään ja lujasti.
♥♥♥♥♥
Ap💛
Minäkin halaisin tuon pitemmän neuvon antajaa, viisas nainen. Mitäpä se lopulta haittaa jos rakkaudessa pettyy jos on kuitenkin rakastanut ja pystyy rakastumaan uudestaan - ja noin syvästi, lujasti ja voimakkaasti. Kaikki tai ei mitään
joo etenkin kun miehet tunnetusti tykkää tavata sukulaisia niin kovasti XD
Ap on tasan jotain outoa fantasiaa jakava mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä mies teki sen toisen naisen kanssa siellä huoltoasemalla, että ymmärsit kyseessä olevan pettäminen? Siis sekstailiko ne siellä huoltoasemallakin? Jotenkin epätodennäköistä, että aluksi niin haluton miehesi (ainakin hänen näyttämiensä viestien mukaan) olisi yllättäen ryhtynyt niin roisiksi julkisella paikalla.
Tai jos he eivät suudelleet tms. siellä huoltoasemalla, mikä herätti epäilyksesi, ettei kyseessä olisi työtapaaminen, tuttu, kaveri, satunnainen törmääminen tai joku kaukainen pikkuserkku? Mistä toiminnasta oikein otit kuvan? Kahvittelusta, kädestä pitelystä, tankkaamisesta, vessapanosta??
Myös tuo julkisella paikalla tapahtunut toiminta kertoo ehkä jotain pettämisen luonteesta. Ja siitä minkä tason hairahdus pettäminen oli. Tai sitten tämä oli vain provo, sillä siltä se alkuperäinen aloitus kuulosti kaikessa proosallisessa asussaan.
Ootko tosissasi? Jos sä näät sun miehes jossain hevonkuusessa vieraan naisen kanssa niin sä ajattelet että kaveri on hakenu sulle tuntemattoman serkkutytön messiin ja menossa munkkikahville. Hahahha.
Olihan mies nytkin viestien mukaan kyydittänyt naista aiemmin eikä silloin ollut vielä mitään pettämistä tapahtunut. Mitä jos ap olisi siinä kohtaa syyttänyt miestä pettämisestä, kun hän vain antoi kyydin?
Vierailija kirjoitti:
joo etenkin kun miehet tunnetusti tykkää tavata sukulaisia niin kovasti XD
Mitä duunii sä kuvittelet Apn miehen duunaavan jos se tapaa asiakkaita huoltsikalla? Possumunkkitehtaan myyntiedustaja???
Voi olla syömässä mutta ihan satavarmasti viestittelee mökkinaisen kanssa koska sinulle ei oikein koko aikaa voi koska olet upset. Totta kai hänellä on tarve viestiä myös sen toisen kanssa.